Meidän ihanat harrastuskoirat

-Luvassa pitkä analyysi Lunan ja Pandan harrastuksiin, varokaa vaan!-

Luin joskus syksyllä 2011 ilmottoittaessani Lunaa agilityn alkeiskurssille Koirakeitaan sivuilta, että "agility on laji, joka saattaa viedä mukanaan". Onkohan tässä nyt käynyt niin? Tuntuu, että joka tunnin jälkeen on enemmän innoissaan lajista.  Vaikka koirat tietenkin on koiria ja välillä otetaan takapakkia ja välillä on niitä päiviä, kun mikään ei toimi, niin pääsääntöisesti on toi vaan niin kiva!

En oo oikeestaan ikinä tykännyt mistään harrastuksista tai liikunnasta ylipäänsä. Koirien kanssa oon viimein löytänyt ne omat jutut, joista tykkään. Näyttelyissä on hauska käydä ja nälkä kasvaa syödessä. Alunperin oli tarkotus käydä Lunan kanssa pari kertaa vuodessa näyttelyissä. Nyt mulla on kaksi koiraa, joiden kanssa kiertää näyttelyitä. Luna kävi viime vuonna viidessä näyttelyssä. Panda kävi kolmessa pentuluokassa ja sen lisäksi vielä myös viidessä virallisessa. Mätsäreissä tuli käytyä muistaakseni 4 kertaa. Eli on siinä tultu pyörittyä koiran kanssa kehässä ympyrää.

Tän vuoden aikana ois tarkotus saada Lunasta Suomen muotovalio. Saattaa tosin olla, että jos mun suunnitelmat Lunan astuttamisesta onnistuu, näyttelyiden kiertäminen jää vähemmälle tämän vuoden osalta. Oon nyt kuitenkin laskeskellut, että Luna pääsisi ainakin vielä Tampereen KV:hen toukokuun alussa. Sitä ennen taas en uskalla ilmottaa sitä mihinkään karvanähdön takia. Se ei siis ole vielä alkanut, mutta alkaa minä hetkenä hyvänsä ja siitä "toipumiseen" menee yleensä n.2kk. Eli toivottavasti se alkaa mah. pian niin päästään kasvattamaan uutta turkkia jo Tamperetta varten!

Kuva; Tiina Koivunen

Näyttelyissä Lunaa osaa esiintyä jo erittäin tottuneesti ja itsevarmasti, mutta kahdessa viime näyttelyssä liikkeet ovat olleet meiän heikoin kohta. Nyt oon alkanut lenkilläkin puuttumaan sen askellukseen. Aina kun se alkaa peitsaa, pysähdytään ja koitetaan uudestaan sovittaa askelia menemään "oikein". Musta tuntuu, että parannusta alkaa jo näkyä hieman :) Lisäksi oon varaamassa Lunalle hierojalle aikaa. Kuitenkin agilityä kun nyt harrastetaan säännöllisesti, niin sehän olisi hyvä käydä myös hierojalla silloin tällöin.

Pandan kohdalla toivon, että tää ois se näyttelyvuosi, jolloin meidän neiti saisi loistaa edes hieman. Tavoitteena näin ensi alkuun ensimmäinen SA. Minusta Pandasta on kasvanut kaunis nuori narttu. Voisin listaa tähän sen ulkonäölliset plussat ja miinukset omasta mielestä:

11kk

miinukset: hieman liian lyhyt turkki, vaalea kirsupigmentti, hännän alla hieman keksinväriä, hieman isot korvat

plussat: hyvä koko, oikealaatuinen turkki, hyvät mittasuhteet, kaunis pää, oikea-asentoiset korvat, kauniit tummat silmät, hyvä ryhti, liikkuu (jos malttaa) hyvin, pitkä ja tuuhea häntä, hyvä hännänkiinnitys, hyvät kulmaukset takana ja riittävät edessäkin, kauniit tassut,

Heh, se on tietenkin aina vaikea nähdä omaa koiraa puolueettomasta näkökulmasta, joten noita plussia oli paljon helpompi keksiä, kuin miinuksia :D Ja miinus-lista jäikin melko lyhyeksi. Omasta mielestähän sitä paitsi japsin ei edes tarvitse olla mikään karvahirviö. Pääasia, että turkki on oikealaatuinen ja rodunomaisen näkönen. Eli ei se määrä vaan laatu ;) Varsinkin nartuilla. Uroksilla sitä voluumia pitää turkissa olla kuitenkin hieman enemmän, mutta rajansa kaikella siinäkin.

Jos palataan vielä agilityasioihin, niin olen nyt päätynyt seuraavaan ratkaisuun koirien treenauksen suhteen. Otin meidän tiistai-tunnin lisäksi meille vielä keskiviikon aamutunnin. Näillä tunneille pääsemme luultavasti n. joka toinen kerta mukaan. Eli yhteensä agilitytunteja meille tulee n.6kpl/kk, joten molemmat koirat saavat treenata 3 kertaa kuussa. Minusta se on tällä hetkellä ihan sopiva määrä.

Tänään aloitimme kotiagilitykauden. Tallasin lumeen meidän talon viereen alueen treenaamista varten. Sitten vedin Lunan kanssa keppitreenit ja otin renkaankin mukaan antamaan vähän vauhtia treeneihin. Pandan kanssa harjoteltiin myös keppejä, rengasta ja sitten myös hieman putkea. Ihana nähdä neiti niin innoissaan treenaamassa. Se oikein hyppi innosta. Ei olisi halunnut millään takaisin kotiin :D

Pandan viimeinen alkeiskurssin kerta meni muuten yhtä loistavasti, kuin kolme edellistäkin. Uusina esteinä olivat okseri ja pussi. Uudet esteet eivät tuottaneet vaikeuksia. Tosin pussia tehtiin vielä pussin suu täysin avoinna, eli vaikeaksihan se menee vasta, kun pää on kiinni. Teimme myös kolmen esteen sarjan. Siinä oli hyppyeste, putki ja toinen hyppyeste suorassa linjassa. Panda onnistui hienosti ekalla "radallansa". Oikestaan koko meidän alkeiskurssin ryhmä oli ihan huippu. Kaikki koirat ja omistajat paransivat koko ajan ja kaikki kehittyivät hurjasti tuon alkeiskurssin aikana :) Meillä oli kivaa treeneissä ja kaikille jäi varmasti hyvä kuva lajista. Kiitos Leilalle kivasta kurssista vielä!

Panda "valmistui" siis alkeiskurssilta tiistai-iltana ja heti seuraavana aamuna päästiinkin jo jatkuvan ryhmän treeneihin. Treeneissä oli aiheena sylkkärit (eli sylikäännökset, EI sylitanssit niinkuin Leila sanoi :D) ja jaakotus. Luna veti saman treenin tiistain ryhmässä, joten itselle asiahan oli keskiviikkoaamuna tuttu. Ajattelin että meidän agilityn keltanokalle treenit olisivat aivan liian edistyneet ja, että saisimme tyyliin hyppiä puomeja jossain nurkassa, kun muut treenaa. Eikä mitä! Pandahan veti kaikki samat harjoitukset, kuin muutkin paljon pidempään treenanneet koirat! Radalla tosiaan piti tehdä vielä näitä ohjauskuvioita ja Pandaa autettiin tietenkin vielä muutamassa kohdassa namilautasen avalla irtoamaan eteenpäin (eihän sillä ole sellaisesta vielä mitään kokemusta). Mutta koko 16-esteen rata suoritettiin alusta loppuun. On se vaan niin hieno <3 Meidän koulutaja Miiakin kehui, että Panda vaikuttaa todella lupaavalta agilitykoiralta.

Ei harrastusasioista sitten tällä kertaa enempää. Ensi viikonloppuna kasvattajan peruskurssi, jota olen odottanut jo innolla. Kuhan vaan kurssimateriaali tulisi, niin pääsisi jo opiskelemaan :)