Lahti KV

Lahdessa pyörähdetty tänään. Esitin ekaa kertaa jonkun muun koiran, nimittäin Hennan Roopen (Donorei Diletto). Henna pelotteli mua etukäteen kamalasti Roopesta, mutta herra esiintyi ja käyttäytyi kehässä täysin moitteettomasti. Arvosanaksi EH2, mikä tietenkin hieman harmitti, mutta arvostelu oli onneksi ensiluokkainen. Mun mielestä sillä arvostelulla ois pitänyt saada ainakin ERI :D Mutta minähän en (valitettavasti) näitä päätä.

Luna eilen pesun ja föönauksen jäljiltä :D

Matkaseurava meillä oli Anita ja Martti. Nuoremmalla herralla meni erittäin hienosti. Martti tänään AVO ERI1 SA PU4 VA-SERT. Viiminen serti antaa vielä odottaa itteään, mutta eiköhän Martti sen jo pian nappaa.

Panda hauskuutti tuomaria kehässä seisomalla kahdella jalalla, kun käskin sitä seisomaan :D Tuomaria nauratti moinen käytös. Se myös yritti näteillä silmillään anovasti katella tuomaria kohti, mutta ei auttanut. Panda tänään AVO EH2. Minkäs se koira pinkille nenälleen voi? Erinomaisen reipas pikkuotus se silti on

2v, hyvät mittasuhteet, joskin raajakorkeutta voisi olla enemmän, hyvä pää, kauniit tummat silmät, hyvät korvat, tarvitsee tummemman kirsu- ja silmäpigmentin. Hyvä eturinta, tilava runko, raajaluutoa voisi olla enemmän, hieman lyhyt kaula. Hyvä takaosa. Suorat olkavarret, edestakaisliikkeiden tulee vakiintua, reipas sivuaskel, ei tänään täydessä turkissa.

Lunalla taas oli temppuilupäivä. Se ei jaksanu yhtään seisoa paikallaan. No eipä se ois varmaan mitään auttanut, vaikka oiskin malttanut. Lunalle myös EH. Suurin syy tais olla se, että se rupes jälleen kerran peitsaamaan. Meni se kyllä pitkän aikaa kunnollakin, mutta joo, nyt on ensi viikonlopulle varattuna hieronta-aika. Jos peitsaaminen saatais sillä taas kuriin.

3,5v, hyväryhtinen narttu, jolle toivoisin raajakorkeutta hieman enemmän, hyvä pää ja ilme, tummat silmät, hyvät korvat, riittävä eturinta, tilava runko, jonka ei tarvitse enää pyöristyä, suorat olkavarret ja pehmeät ranteet, hyvä takaosa, aavistuksen pitkä lanne, hyvä häntä, liikkeissä ajottain taipumusta peitsata, toivoisin tasapainoisemmat askeleet.

Ei päästy myöskään esittämään Donorei-kasvattajaryhmää, koska yhelle koiralle ojennettiin keltainen nauha. Odotin kyllä jo vähän, että oisin päässyt ekaa kertaa mukaan kasvattajaryhmän esittämiseen, mutta ehkä Nina huolii mut avuksi vielä joku kerta :) Tai jos saadaan Sakura Zensen-kasviryhmä vaikka ens erkkariin kasaan ;)

Näyttelyn jälkeen raukeita rekkuja

Ps: Tällä kertaa oli liikaa koira esitettävänä, niin kuvaaminen jäi. Ens kerralla yritän ryhdistäytyä taas kuvaamisen suhteen.

Pandan ja Ellan näyttelytreenit

Meillä on arki taas lähtenyt täällä rullaamaan. Tiistaina oltiin agilitytreeneissä. Nykyään nautin todenteolla Lunan kanssa treenaamisesta, kun tuntuu, että ollaan molemmat päästy sellaselle mukavalle tasolle. Luna irtoo tosi hyvin esteille, eikä enää jäätyile juuri ollenkaan. Mäkin rupeen osaamaan jo kaikki perusohjauskuviot, enkä sekoile enää paljoa ohjauksen kanssa. Parhaimmillaan meidän meno on jo melko vauhdikasta, ja virheetöntä. Toki vielä tarvitaan paljon treeniäkin. Ajattelin kuitenkin ensi vuodeksi ottaa Lunalle jo lisenssin, että päästään kokeilemaan virallisiinkin kisoihin.

Mulla on ollut nyt tytöt perikkäisissä agilityryhmissä tiistai-illoissa. Toinen on odottanut aina häkissä sillä aikaa, kun toinen treenaa. Luna malttaakin odottaa hyvin, mutta Panda haukkuu omalla vuorollaan jonkin verran. Irtisanoin meidän toisen ryhmäpaikan nyt marraskuun alusta, kun tuntuu, että en pysty kunnolla lämmittelemään koiria, ja muutenkin minusta on mukavampi keskittyä yhteen koiraan kerrallaan. Lisäksi rahatilanne vaikutti tähän päätökseen myös hyvin paljon. Oon ollut erittäin tyytyväinen tohon meidän koirakouluun, mutta hinnat ovat kyllä kanssa sitten sitä luokkaa, että mun on pakko miettiä muitakin vaihtoehtoja. Liityin HSKH:n jäseneksi tänä syksynä, ja kovasti koitan saada meille kesäksi treenipaikan sieltä. Siihen asti tytöt saa vuorotella tuossa meidän koirakouluryhmässä. Lisäksi saadaan käydä itsenäisesti treenaamassa seuran tiloissa.

kuvista tuli aika kauheita...

Keskiviikkoilta taas meni Tiian kanssa näyttelytreeneissä. Sää oli synkkä ja märkä, mutta me tytöt raahattiin reippaasti trimmipöytää pitkin pihoja :D Porukka katto varmaan, että mikä noilla on hätänä. Tällä kertaa meillä oli mukana vain nuoremmat valkoiset, Ella ja Panda. Tytöt tulee ihan hyvin toimeen keskenään, mitä nyt Pandan pitää aina välillä komennella pentua.

Ellan poseerauskuvista paras :D Yritetään ottaa uusi valosan aikaan

Ella oli kasvanut ihan hirveesti! Ei se ookaan enää pikku-Ella, vaan se oli saanut jo Pandan kiinni koossa. Kovasti yritettiin kattoa, että kumpi on korkeempi, mutta ei saatu oikein selkää. Ellalla on kuitenkin vielä niin pörröinen pentuturkki.

Ella

Ella

Loppukevennykseksi vielä vinkki treeninakkien pilkkomiseen:

Tarvitaan: nakkeja, kananmunaleikuri, pusseja, veitsi ja leikkuulauta

Leikkaa nakit kolmeen osaan

Viipaloi nakit leveyssuunnassa

Sitten vielä pituussuunnassa

valmiita treeninakin paloja

pussita ja pakasta

Kuollut kettu - paha enne?

Keskiviikkoaamuna kun ajelin kotiin Lunan kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalta, aamuaurinko paisto ja mun mieli oli pitkästä aikaa jotenkin tosi kirkas. Mä olin ollut tosi tressaantunut tästä ensimmäisen pentueen suunnittelusta, ja halusin saada asioita rullaamaan johonkin suuntaan. Halusin, että jotain viimein tapauhtuisi, tuntu että mä olin odottanut tätä niin kamalasti, ja niin kauheen kauan.

Moottoritien reunassa makas kuollut kettu*. Se oli jotenkin ristiriidassa sen kauniin sään ja mun toiveikkaan olon kanssa. Tuli sellanen pieni pisto takaraivoon, että toivottavasti tää ei enteile pahaa. Koitin unohtaa koko ketun. Emmä koe olevani mitenkään taikauskonen, mutta kaikki luontoon liittyä on mulle lähellä sydäntä, joten kyllä se pisti miettimään.

Lunan progetestin yhteydessä eläinlääkäri mainitsi jotain siitä, että joskus nartuilla saattaa olla jotain tukoksia, jotka estävät astumisen, ja joita pitää sitten eläinlääkärin toimesta avata. Mulle tuli siit jotenkin tosi inhottava olo, miksi se lääkäri ois ees maininnut mitään sellasesta, jos tässä ei nyt ollut jotain vaaraa, että Lunalla on semmonen? Kysyin sitten (hieman kalpeana), että onko se nyt todennäköstä. että siellä on semmonen? Näitä tapauksia hoidetaan kuulemma heillä vain muutama vuodessa (ei syytä siis huoleen).

Eilen vein Lunan Poriin, ja neiti oli kovasti innoissaan tulevasta sulhostaan. Pyrykin kokeili muutaman kerran astua sitä, mutta aina kun se pääsi selkään, niin Luna inahti, ja siirtyi pois alta. Käytöksellään se kuitenkin kutsui urosta selkään aina uudestaan. Aateltiin, että aika ei nyt vaan vielä ole oikea. Luna siis sai jäädä Ninan hellään huomaan, ja mä lähdin ajelemaan kohti etelää. Täysikuu valaisi mun matkaa, ja jotenkin mulle tuli taas outo olo.

Tänään sitten sain soiton Porista. Arvasin Ninan äänensävystä, että nyt on kyllä jotain pielessä. Luna ja Pyry oltiin viety Hautalan Mian (kennel Tamilan) luokse astutusta hoitamaan (kun homma oli edennyt Ninan luona samaan malliin, kuin perjantai-iltanakin) ja eihän siitä ollut mitään tullut. Mia oli sitten tutkinut Lunan kunnolla, ja tässä vaiheessa kaikki varmaan arvaa, että mikä oli pielessä.... siellä tosiaan on jokin rakenteellinen vika, joka estää astumisen.

Vaihtoehdot on sitten aika vähissä. Lunan voi keinosiementään, mutta sitten on hyvin todennäköstä, että synnytyksen kanssa tulee ongelmia. En missään tapauksessa halua ottaa sellasta riskiä. Sen tukoksen voi korjata kirurgisesti, en tiedä poistaako se synnytysongelmien riskiä, mutta sitä ongelmaa se ei poista, että tollaset rakenteelliset viat voi olla perinnöllisiä. Koska en halua asettaa Lunaa minkään näköseen fyysiseen vaaraan, enkä halua perityttää koirille lisääntymisongelmia tuottavaa rakennetta, jouduin tekemään sen (erittäin raskaan) päätöksen, että jätän Lunan kokoaan pois jalostuksesta.

Luna on mun mielestä kaikkea sitä mitä ihminen voi koiralta toivoa, se on kaunis, terve ja sillä on ihana luonne. Valitettavasti se ei näitä hyviä ominaisuuksiaan pääse nyt siirtämään eteenpäin. Onneksi yhdenkään koiran ei ole pakko saada pentuja koskaan. Ja toivottavasti me saamme nauttia ihanan Lunan seurasta vielä monta monta vuotta. Luna asettaa mun odotuksen seuraavan mahdollisen jalostusnartun kohdalle tosi korkeelle, kelpaakohan mulle enää mikään? :)

Pentusuunnitelmista vielä sen verran, että olin alunperin ajatellut Pandalle ensimmäistä pentuetta ensi syksylle, JOS Lunan pentujen kanssa kaikki menee hyvin. ja JOS löydän sille sellasen uroksen, mikä täydentää sen heikompia puolia. Nyt harkitsen aikaistavani suunnitelmiani jo kevään juoksuihin. Tosin mitään ei nyt ole vielä kiveen hakattu. Jotenkin tuntuu paremmalta, kun on ees jotain suunnitelmia. Lopullista päätöstä Pandan pennuttamisesta en ole vielä tehnyt.

Toivottavasti tää kirjotus ei masentanut teitä kovasti. Voin sanoa, että en kirjoittanut tätä kuivin silmin, mutta kaikkeen olin varautunut ja ehkä hyvä niin. Kaikkeen näköjään tän harrastuksen (voiko tätä kutsua ees harrastukseksi?) kanssa saa varautua. Paljon se ottaa, ehkä joskus antaa vielä jotain takaisin?

Tärkeintä on kuitenkin, että koirilla on kaikki hyvin <3

Ps: Kiitos Ninalle ja Mialle isosta avusta. Ihana huomata miten japaninpystykorvapiireissä sitä apua saa, vaikka ei osaisi edes pyytää.

*Kettu tuntui erityisen merkittävältä siksi, että hakemani kennelnimi on tosiaan Kujeketun. Kennelnimeä ei ole vielä vahvistettu, mutta se oli jo syyskuun Koiramme-lehdessä, joten eiköhän se kohta vahvisteta. Kasvatushaavetta en ole missään nimessä kuopannut. Ei mulla ole mikään kiire sen kanssa.

Syntymäpäiviä, progetestejä ja lähtö Poriin

Rakas viiksiherra täytti 15.10 jo seitsemän vuotta! Yksikään mun marsuista ei oo vielä elänyt näin vanhaksi. Herra porskuttaa vuosistaan huolimatta eteenpäin vielä kovaa vauhtia. Se tosin nukkuu kaiken hälinän keskellä erittäin sikeesti. Pari kertaa oon jo joutunut tökkimään sitä varovasti kylkeen, kun oon ollut varma, että nyt se on henkestä heittänyt. Aina se on kuitenkin avannut silmänsä närkästyneen näköisenä tökkimisestä. Donny on mm. asunut jo viidessä eri asunnossa. Se on tottunut niin koiriin, kaneihin, kuin kissoihinkin. Sillä on rautahermot (ja varmaan huonontunut kuulo) ja se voi nukkua vaikka minkämoisen mekkalan keskellä.

Koirat ja marsut saivat juhlapäivän kunniaksi "vihanneskakun", missä oli mm. kurkkua, porkkanaa, apilaa ja salaattia. Meillä koko porukka tulee aina hienosti toimeen, niin tälläinen yhteiset juhlahetkenkin sujuvat aina rauhallisesti (tosin myöskin valvotusti tietenkin).

Syksy sai kyytiä

Mä oon tällä viikolla tressanut Lunan astutusajankohdan kanssa. Homma ei mee nyt ihan niinkuin kirjoissa. Varasin sille ajan maanantaille (11. juoksupäivä) progetestiin. Tiistaina saatiin tulos, ja kakkostahan se tietenkin vielä näytti (progearvon pitää olla 5-10, että astutus onnistuu). Saatiin toinen aika keskiviikolle, ja tällä kertaa odottelin tuloksia hermoissani, sormet ristissä. Odotusta ei palkittu, arvot olivat nimittäin kohonneet vasta 2,5:een.

Juoksupöksy

Tässä kohdassa alkoi aloittelevalta kasvattajalta toivo hiipumaan, tuntui siltä että heitän rahaa kaivoon, jos varaan sille sen kolmannenkin testin (niin kuin suositeltiin) perjantaille. Otin sitten Ninaan yhteyttä, jonka kanssa sovittiin, että tullaan Lunan kanssa perjantaina kokeilemaan, ja sitten Luna saa jäädä hänen huomaansa Poriin siksi aikaa, että oikea astutusajankohta tulee. Oon tästä erittäin kiitollinen.

Toivotaan, että astutus sujuisi ilman ongelmia. En kyllä uskalla toivoa mitään vielä. Niin, ja toivottavasti Luna käyttäytyy nätisti kosiomatkallaan.

Tälle viikolle on vielä luvassa perjantain Porin reissun lisäksi japsilenkki sunnuntaille (ellen sitten hae Lunaa jo sunnuntaina kotiin, jolloin lenkki jäänee välistä). Ensi viikolla on taas näyttelyreissu pitkästä aikaan. Ootan jo innolla, että pääsen pesemään koiria perjantaina. Mulla on varmaan kuumetta tai jotain... Lahdessa oon myös lupautunut (ekaa kertaa) esittämään jonkun toisen ihmisen koiran, mutta se ei vissiin oo vielä ihan varmaa. Vähän jännittää, että mitä siitä tulee.

Kirjottelen varmaan vielä loppuviikosta, että miten Lunan Porin vierailu edistyy :)

Ainii! Käytiin tänään Pandan kanssa harjottelee Lahtea varten, ja se kävelee niin nätisti <3 Ja ollaan Mikon kanssa molemmat ihan varmoja, että se on jotenkin rotevoitunut. En tiedä onko neiti saanut lisää lihaa luidensa ympärille, vai onko turkki viimein alkanut kasvaa. Voitte tehdä omat päätelmänne alla olevista kuvista. Toinen ei ookaan enää mun pikku-rimpula, vaan hieno aikuinen nainen jo.

Mun vauvasta on tullut iso tyttö :(

Pärstää

Pandaa rupee aina haukotuttamaan, kun valokuvaan sitä

Ps: unohdin aivan mainita, että valtavan hienon uuden bannerimme on suunnitellut Marko Torkkeli, joka omistaa kaikki oikeudet kyseiseen teokseen. Kiitos Markolle vielä vaivannäöstä :)