sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Japsit Etelän matkalla

Tulin reilu tunti sitten kotiin, ja heti piti tulla päivittämään blogia, kun oon niin innoissaan meiän ihanasta ulkomaan näyttelymatkasta.

Pari päivää meni tosi nopeesti, mutta samalla tuntuu et ois ollu pidempäänkin poissa, kun nää päivät oli niin täynnä toimintaa. Me lähettiin aikasin lauantai-aamuna Lunan kanssa bussilla matkaan kohti Helsingin satamaa. Bussista hypättiin junaan, ja junasta ratikkaan. Ratikasta sitten terminaaliin, ja sieltä pienten kömmähdysten kautta laivaan.

Luna on aivan ihana matkakumppani, se rakastaa kaikkia ihmisiä, ja se rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Se ei oo juurikaan ennen kulkenut julkisilla, mutta nyt tuli kyllä paljon harjotusta siihen hommaan. Kaikki muut julkiset kulkuneuvot oli ihan fine, mutta ratikan jarrut päästeli tosi inhottavia suhahduksia.

Laivalla koirat sai runsaasti huomiota, ja Luna otti siitä tottakai kaiken ilon irti. Nyt on kyllä japaninpystykorvia edustettu tyylillä pari päivää.

Tallinnassa käytiin ensin eläinlääkäriklinikalla hakemassa matolääkkeet, ja passeihin leimat niistä. Sitten käytiin syömässä Peppersack-nimisessä ravintolassa, jossa koirat otettiin ystävällisesti vastaan, ja niille tarjoiltiin vettä pöydän alle. Sen jälkeen lähettiin vähän kiertelee kauppoja. Virossa koiran kanssa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kuin Suomessa. Moniin ravintoloihin, ja kauppakeskuksiin saa ottaa koiran mukaan. Myös kaikkiin julkisiin, ja takseihin koirat olivat myös
tervetulleita. Pitkän päivän päätteeksi mentiin hotelliin nukkumaan, ja valmistautumaan seuraavan aamun koitokseen.
Peppersack-ravintolassa söin tällästä sapuskaa
Tässä me ollaan tulossa vanhasta kaupungista syömästä. Lauantaina oli ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma.


Kun oltiin aamulla syöty aamupala hotellilla, kerättiin kamat ja koirat kasaan, ja napattiin taksi Saku Suurhall-areenalle. Ihan mukava vaihtoehto sille, ettei tarttenut heti aamusta lähtee julkisilla seikkailee paikalle koirien kanssa.

Kun päästiin perille kaikki muut japsit tuntuivat jo olevan siellä omistajiensa kanssa. Käytiin moikkailemassa tutut, ja vaihtamassa muutama sananen. Tässä vaiheessa alko jännittää jo aika paljon. Ella pääs meiän koirista ekana kehään, ja oli VAL ERI2 SA. Sitten oli Lunan vuoro startata vetsku-ura, ja tuomari tuntui tykkäävän Lunasta, en ainakaan kuullut että arvosteluun olisi tullut mitään moitittavaa. Hän vielä erikseen kehui Lunan hienoa kuntoa mulle kehässä. Se kyllä lämmitti tosi paljon mieltä. Lunalle hienosti VET ERI1 SA vet-SERT, ROP-VET ja TLN VetW-titteli! Paras narttu kehässä Ella sijoittui hienosti kolmanneksi ja Luna perään neljänneksi.

Luna ei oikein tykännyt poseeraa tässä pöydällä, ja näyttää ehkä vähän kauhistuneelta :D

Vähemmän kauhistunut poseeraus Tallinnan vilskeessä
Ei jääty odottelee ryhmäkehää, kun tiedettiin että joudutaan olemaan laivassa jo sen verran ajoissa, että ei oikein kerettäisi millään. Meille jäikin sitten vielä toinen päivä aikaa syödä hyvin ja shoppailla. Me käytiinkin tänään syömässä mun ehkä lempiravintolassa Tallinnassa, Pegasusissa. Tää oli kolmas kerta kun syön tuolla. Ruoka ja palvelu on aina ollut erinomaista. Erinomainen hintalaatusuhde kruunaa vielä tän ravintolan tason. Suosittelen ehdottomasti. Tää ravintola löytyy myös vanhasta kaupungista, ja on myös varsin koiraystävällinen.




Ruuan ja shoppailujen jälkeen suunnattiin laivaan ja kotimatka sai alkaa. Kiitos Tiialla matkaseurasta, ja ihanasta aurinkoisesta koiraviikonlopusta yhdessä <3 Koska mennään taas? 😊

PS: Tässä vielä Lunan arvostelu, jos joku saa siitä jotain selvää. Itelle jäi vähän hämärän peittoon osa siitä.




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vantaan ja Helsingin kisat

Keinu on nyt talven mittaan ruvennut taas temppuilemaan kisoissa, ja sieltä jännitys on siirtynyt myös treeneissä keinun tekemiseen. Kotona taas keinu on mennyt kuin vettä vaan, ja sainkin samaa hyvää energiaa siirrettyä myös hallissa treenaamiseen, kun otin meidän "palkkaämpärin" mukaan viimeiksi treeneihin. Se on siis ihan tavallinen ämpäri, jota ollaan kotona käytetty palkkaamiseen keinulla. Pistettiin se hallissa keinun alastulolle, ja kappas, nyt kumpikin koira teki yhtäkkiä keinua hallissa samalla itsevarmuudella kuin kotonakin! Se on kyllä hyvä tunne, kun keksii jonkun näinkin oudon ratkaisun, ja se jopa toimii.

Tästä rohkaistuneena uskallettiin Lunan kanssa mennä ekaa kertaa yrittää seuramestaruuskisoihin. Mestaruus kisattiin heti aamusta viime viikonlopun kisoissa agilityradalla. Suureksi harmiksemme keinu ei sitten kisoissa ollutkaan yhtään kiva. Luna ei halunnut tehdä sitä, niin en pakottanut ja tehtiin sitten rata treenimielessä loppuun.Tuloksena siis hylky.

Sitten molemmat koirat pääsivät kokeilemaan hyppyrataa. Ei ollut meidän päivä sitten ollenkaan. Lunan kanssa kepit oli hitaat, mutta muuten rata meni taas virheettömästi toka vikalle esteelle asti, jonka tämä fiksu ohjaaja päätti ohjata väärältä puolelta. Jostain kumman syystä kuvittelin, että olin jo seonnut estejärjestyksessä aiemmin, ja oltiin jo hyllytetty rata. En sitten kiinnittänyt loppuradan ohjaamiseen kovasti huomiota, ja kämmäsin sen esteen. Maalissa sitten tajusin, että sehän olikin nolla siihen asti.

Pandan kanssa sitten tietenkin kiinnitin erityishuomiota siihen, että teen radan tarkasti loppuun asti, tapahtui mitä tapahtui. No Panda lähtikin tosi kivalla draivilla radalle, ja pääs lipsahtaa multa jo aika alussa väärälle esteelle. Kepeillä ehkä olisi tullut ainakin vitonen (jos ei jo olisi ollut hylky alla), mutta muuten Panda nautti selvästi kisaamisesta. Vauhtia oli hyvin, ja iloista röhinääkin kuului taas.


Tänään lähettiin sitten hakee revanssia HAU:n kisoissa Helsingissä. Agiradat on nyt tauolla sattuneista syistä (yritetään niitä taas kun ulkokisat alkaa), joten tehtiin molempien tyttöjen kanssa pelkästään hyppis.

Ensimmäisenä radalle pääsi Luna. Kepit tuntuu Lunasta jotenkin superinhottavilta kisoissa. Se kyllä osaa tehdä ne, ja tekeekin ne nopeesti ja reippaasti treeneissä. Kisoissa sen ei vaan tee mieli tehdä niitä, se on kuitenkin sen verran pehmeä koira, että tekee kun mä käsken tehdä. Oon aika varma, että tää kisojen keppiviha johtuu vaan siitä, että ite jännitän niitä, ja Lunasta ei siksi tunnu mukavalta tehdä niitä. No kepit kuitenkin kunnialla läpi, ja sit lähettiin kirittää kepeillä tuhraantunutta aikaa loppuradalla. Kiri riitti melkein, yliaikaa tuli 0,28s! Tää on oikeesti meiän pienin yliaikanolla tähän asti. Vois luulla, että ois harmittanut, mutta lähinnä huvitti. Miten voi olla koirakolla näin kakka tuuri viikosta toiseen? Tuomarikin pahoitteli meidän pikkuriikkistä yliaikaa palkintojen jaossa, jossa Luna oli siis hienosti toinen :)

Panda sai yrittää tätä rataa myöskin. Vauhti ja innostus oli taas hienoa. Uusi kisapaikka pikkasen häiritsi ja kepit (Pandankin vaikeimpana esteenä) kärsi siitä vitosen verran. Yliaikaa tuli vaivaiset 0,03s. Kummankin koiran vauhti oli noin 3,2m/s, joka on meille kisavauhdiksi tosi kova.

Ens viikonloppuna onkin vuorossa Tallinn Winner-näyttely, jossa Luna pääsee korkkaamaan veteraaniluokan. Harmi vaan että turkki ei oo oikein vielä kerennyt palautuu strerkkauksen jäljiltä. No kiva joka tapauksessa lähtee Tiian ja Ellan kanssa reissuun <3