lauantai 22. maaliskuuta 2014

Hoitokoira ja erikoisnäyttely

Viime sunnuntaina meille tuli ekaa kertaan koira hoitoon. Tiia oli nimittäin lähdössä viikoksi työmatkalle, ja lupasin ottaa Ellan meille siksi aikaa. Mietin eka, että mitähän siitäkin tulee, että meille tulee jonkun toisen koira, ja vielä narttu! (Pandallahan on välillä ongelmia joidenkin narttujen sietämisessä.) Onneksi kaikki meni hyvin. Aluksi Pandan piti hieman komennella Ellaa, ja näyttää että se on pomo. Onneksi Ella oli ihan tyytyväinen tähän asetelmaan.
Magnusti (eli Ella)
Ella
Nopeasti kolmikko hitsaantui pieneksi laumaksi. Viikon mittaan ulkoiltiin ihan hihnalenkkejä (opin aika hyvin hallitsemaan kolme koiraa kerrallaan hinoissaan), käytiin koirapuistossa, kyläiltiin, sekä juoksenneltiin niin metsässä, kuin pelloillakin vapaana. Ella otti vanhemmista tytöistä kovasti mallia, ja varsinkin Pandan kanssa ne tuntuivat olevat samalla taajuudella. Parina yönä ne nukkuivat jopa Pandan lempparinukkumapaikassa (sängyn alla) yhdessä :)
Panda nautiskelee rapsutuksista
Kauhukolmikko
Luna
Ella
Mikko oli eka aika jännä tyyppi, mutta nopeesti Ella tottui Mikkoonkin.
Mussa heräs pieni toivo, että ehkä joskus muutaman vuoden päästä meidän lauma voisi kasvaa vielä yhdellä tytöllä :) Mikko tosin taitaa tarvita vielä rutkasti taivuttelua, vaikka se ihastuikin Ellaan kovasti viikon mittaan.

Ellan kanssa harjoteltiin myös näyttelyä varten. Maanantaina kun alotettiin treenit, se ei suostunut seisomaan edes sekuntia paikallaan. Viikon mittaan sain seisotusajan venymään jo reiluun 10s:iin kerrallaan. Hienosti Ella oppi taas näyttelykäyttäytymisen perusteet. Tänään erkkarissa saatiin sitten kokeilla taitoja tositoimissa. Ellan luokassa oli 10 koiraa, joten mitään kummallista ei odotettu. Ella oli nätisti kehässä, antoi tuomarin kopeloida, ja liikkui hyvin. Tuomarin pöydän edessä seisominen oli meidän heikoin lenkki, mutta kyllä se pieniä pätkiä jaksoi kuitenkin seisoakin. Kaiken kaikkiaan meni hyvin, vaikka tuomari olikin sitä mieltä, että Ella oli vielä tottumaton esiintyjä (niinkuin se yhden näyttelyn kokemuksella tietenkin onkin). Lisäksi tyttö saa kuulemma vielä vahvistua ja kiinteytyä. tänään siis arvosanaksi EH.
Seisoi se ees hetken nätisti :)
Erkkaripäivä oli muuten aika pitkä. Tulin jo heti aamusta auttamaan järjestelyissä, ja kuvasin kaikkien luokkien ykköseksi sijoittuneet koirat yhdistystä varten. Näyttelyn tuomaroi tänä vuonna Paula Heikkinen-Lehkonen, ja tykkäsin kovasti hänen ystävällisestä arvostelutyylistään, sekä siitä miten hän selitti yleisölle valintansa. Ei tarvinnut jäädä miettimään, että miksi mikäkin koira palkintonsa tuomarin mielestä ansaitsi. En tässä tämän enempää erkkaria analysoi, kun omat koirat eivät olleet mukana ollenkaan. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin mukana, ja kaikki koirat varmasti ansaitsivat voittonsa. Koko päivä on siis vilissyt silmissä komeita ja kauniita japseja. Oli se silti ihana tulla kotiin ja napata omat valkoiset kaikkein ihanimmat ja kauneimmat valkoiset syliin ja halata niitä <3

Loppuun vielä kuva erikoisnäyttelyn kauneimmasta japsista, Miinasta (ikää 10kk).

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Koirauimalassa

Eilen kokeiltiinkin pääkaupunkiseudun japsiporukan kanssa ihan uutta puuhaa, nimittäin koirauimalassa uimista. Mukaan oli ilmottautunut 9 koiraa (8 japsia ja 1 hollanninpaimenkoira) meiltä molemmat tytöt, Tiian Ella ja Luna, Virpin Milo ja Minja, Tiina & Eddie, sekä Mirkku Kidan ja Rallin kanssa.

Panda yrittää pelastautua
Ekassa porukassa ui Virpin koirat, sekä meidän Panda. Panda ei oo ikinä uinut. Se kammoksuu vettä, ja kahlaa korkeintaan niin, että sen mahakarvat kastuu. Nyt se joutui kuitenkin tosi toimiin, ja "pääsi" uimatädin kanssa (liivit päällä) polskimaan altaaseen. Aluksi se ui aika panikoiden, räpiköi vaan kamalasti etutassuilla. Myöhemmillä kierroksilla uimatekniikka hioutui jo pikkasen paremmaksi, ja Panda sai uida pieniä matkoja myös ilman uittajaa. Uinnin jälkeen se oli ihan väsynyt ja kauttaaltaan märkä.
Milo ui hienosti
Märkä Panda
Keskimmäisessä ryhmässä uimaan pääse Tiian Luna ja Ella, sekä Eddie-herra. Eddie vahti kovasti altaan reunalla, kun tytöt oli uimassa. Luna ja Ella taas innostuivat myös yhtäaikaa altaaseen.


Eddie rantavahtina
Viimeisenä vuorossa oli Lunan ryhmä, johon kuului Kida-japsi, ja Ralli-holsku. Luna ei onneksi isosta koirasta piitannut. Vähän piti vaan komennella, jos toinen tuli liian lähelle. Uiminen taas oli tosi kivaa. Lunahan rakastaa uida avovesissä, mutta tää oli eka kerta altaassa. Luna sai paljon kehuja sen hienosta uimatekniikasta, ja se oli myös ainoa koira, joka meni itse vapaaehtoisesti altaaseen :D Oli selvästi kiva päästä pitkän talven jälkeen viimein uimaan.

Lunasta video uimassa. Videon laatu on aika kamala. Hankala kannustaa koiraa, ja kuvata yhtäaikaa, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää silti :D Koitan lisätä Pandan uimavideon myöhemmin. Nyt tää ei suostu sitä lisäämään jostain syystä.


torstai 6. maaliskuuta 2014

Mini-Luna ja muita agilitykuulumisia

Pahoittelen jo postauksen aluksi, että mulla ei ole yhtään uusia agilityaiheisia kuvia tai videoita tähän juttuun lisättäväksi. Pitää ensi kisoihin saada joku kuvaajaksi mukaan (Tiia vähän jo lupasi tulla kannustamaan, että ehkä saataiskin).

Viime viikolla meillä oli siis tiistaina Lunan agilitytreenit, jotka meni ihan huippuhienosti. Koira oli supervireessä, ja teki rataa hienosti ja tarkasti. Harjoteltiin ohjaamista myös ilman ääntä, ja ilman käsiä (eri aikaan tosin) ja näinkin saatiin rata menemään virheettömästi läpi (vaikka mukana oli mm. kepit). Olin ihan varma, että Luna seuraisi eniten mun huitomista ja esteiden nimiä, mutta näköjään siihen vaikuttaa eniten kuitenkin mun vartalon asennot. Aika mielenkiintosta oli huomata, että miten herkästi koiraa pystyy ohjaamaan.

Lauantaina mulla oli sitten rästitunti, jolloin oli tarkotus vähän kertailla esteitä seuraavan päivän kisoja varten. Tiia tuli mukaan treenikaveriksi ja saatiinkin leviteltyä yhdessä kasa esteitä radalle aika tehokkaasti :D Treenattiin keppejä ja pussia eniten, mutta tehtiin myös pieni rata ja harjoteltiin puomia, mikä jännitti molempia Lunia enemmän tai vähemmän. Aika meni kauheen nopeesti, kun piti ottaa huomioon, että esteetkin piti kerkee kasaamaan vielä takaisin seinän viereen.

Sunnuntaina olikin sitten Lunan tosikoitoksen vuoro. Oltiin kisapaikalla jo ajoissa, koska Luna piti ensikertalaisena vielä mitata ennen kilpailua. Lunan mittasi agilitytuomari Esa Muotka. Onneksi neiti tajusi, että nyt ei kannata seisoa kaikkein ryhdikkäimmässä näyttelyposeerauksessa (sitä kai myös vähän jännitti se mitta). Mua taas vähän jännitti, kun tuomari puheli koiralle jotain, että sinäpäs oletkin iso kaveri. Mittauksen tulos oli kuitenkin positiivinen yllätys, mun "rajatapaus" oli 32cm-korkea, eli selkeesti mini! Jes! :)

Kisat oli edellä aikataulusta, ja kohta kutsuttiinkin jo minien hyppykisaan osallistuvat radalle tutustumiseen. Tuomari Rirva Herrala antoi meille reilusti aikaa tutustua rataan, koska oltiin tosiaan niin paljon edellä aikataulusta. Rata oli aika suoralinjainen, mutta sisälsi muutaman tiukan käännöksen, ja 12-kepin sarjan. Koitan laittaa jonkin näkösen ratapiirroksen alle.
Mun pää on selkeesti ihan tyhjä ton kisan osalta. Teki tuskaa koittaa saada ees jonkinmoinen luonnos radasta aikaan. Hyppyjä saattoi olla enemmän tossa 12-14 välissä, koska nyt toi kohta näyttää jotenkin harvalta, ja myöskin kaikki muutkin hypyt on sillain "vähän sinne päin", eli saattoivat olla aika eri kohdissa, kuin tässä. Ehkä tästä nyt kuitenkin jonkinmoisen kuvan saa.

No jätin Lunan paikalleen ekan esteen taakse. Luna on ihana, kun sen johonkin "pudottaa", ja käskee odottaa, niin sehän odottaa. (Yhdissä möllikisoissa se hauskuutti yleisöä, eikä meinannut lähteä ollenkaan liikkeelle, vaikka kutsuin jo monta kertaa :D) Itse menin nyt 2-esteen kohdalle odottamaan sitä, ja kutsuin sen siitä matkaan. Pieni valkoinen oli ihan fiiliksissä ja hyppi tosi vauhdikkaasti 4 hyppyä ja sujahti putkeen. Odotin sitä keppien sisäänmenon kohdalla ja koitin saada sen hidastamaan vauhtia. Lunaa ei hidastaminen kiinnostanut, se sai ilopallokohtauksen, ja lähti juoksentelemaan onnessaan ympäri rataa, kun sillä oli niin hauskaa :,D Kuuluttaja sitten pyysi yleisöltä aplodeja meille iloisesta asenteesta. No pääasia tietenkin, että Lunaa ei ainakaan jännittänyt. Kutsuin sitä kolme kertaa kepeille, eikä se malttanut rilluttelultaan tulla. Jatkettiin sitten rataa keppien jälkeisesti putkesta, mutta koiralla oli niin sata lasissa, että muutama este jäi vielä loppumatkasta väliin. Eipä me toisaalta ees siinä vaiheessa koitettu virheettömästi selvitä, kun hylky oli jo tullut. Pääasia, että koiralle jäi onnistunut ja iloinen fiilis kisoista. Maalissa se katsoi mua sellasella ilmeellä, että sepäs meni hyvin :D

Tän viikon tiistaina oli sitten taas Pandan treenien vuoro. Muutama viime kerta on mennyt häsläämiseksi, ja muiden koirien kyräilyksi, mutta tällä kertaa Panda oli ihan huippu ja kehitystä oli selvästi tapahtunut. Paikalla olo sujui Pandan tasoon nähden hyvin, ja radoillakin tuli hienoja onnistumisia. Se alkaa jo vähän irtoomaankin paremmin. Ite taas taisin viimein tajuta, että Pandan keskittyminen ei vielä riitä kovin pitkäksi aikaa. 2 ekaa kierrosta radalla meni tosin hyvin, ja koira keskittyikin hienosti. Kahdella viimeisellä taas piti pikkasen jo vilkuilla enemmän ympärilleen, ja ohjaamisen seuraaminen häiriintyi siitä. Tosi hienosti meni kuitenkin yleisesti nää treenit. Riiviö ei ottanut ees juurikaan häiriötä ees ryhmän uudesta koirakosta.

Treeneistä lähettiin suoraan möllikisoihin Vuokkoset areenalle. Paikanpäällä oli hirveesti väkeä, ja vähän jo kadutti, että ees lähin sinne. Harvoin tulee kuitenkaan näitä harjottelumahdollisuuksia, joten kiltisti sitten jonotin pitkässä ilmottautumisjonossa. Pandan ilmotin putkiralliin, ajattelin, että tommonen pieni yksinkertainen tekeminen vieraassa paikassa, paljon ihmisiä ja koiria ympärillä voisi olla sille hyvää häiriötreeniä. Luna taas pääsi osallistumaan (ulkopuolisina) minimöllikisaan. Kilpaileviin en uskaltanut sitä ilmottaa, koska siellä olisi ollut keinu (ja kisaavien radat olisivat venyneet pitkälle iltaan).

Kisapaikalla mulle tuli tosi huono olo, ja ihmettelin sitä aika paljon, koska en yleensä ikinä jännittä agilitykisoja juuri ollenkaan. Aattelin sitten, että johtuu vaan nälästä, kun en ollut syönyt kunnolla pitkään aikaan. Jonotettiin sitten Pandan kanssa putkiralliin, kun tajusin, että porukka kiertää agilityrataa jo toisella puolella. Juoksin sitten äkkiä kysymää, että joku minimöllien rataantutustuminen oli alkanut, ja olihan se. Mukava ratahenkilö tarjouitui pitämään Pandaa, ja kerkesin kiertää radan yhden kerran, ennen kun tutustuminen loppui. En kyllä kerennyt siinä ajassa sitä sisäistää.

No siitä sitten Pandan kanssa putkeilemaan. Tyttö meni ihan kivasti haasteista huolimatta. Yksi virhe taisi tulla, kun se pääsi kurkkaamaan yhteen väärään putkeen, ja meno oli pikkasen hidasta, kun Panda otti häiriötä vielä paljon kaikesta ympärillä olevasta. Sain sen kuitenkin tekemään yhteistyötä ja lopulta suorittamaan kaikki putket, joten ihan hyvinhän se kuitenkin meni :) Tällästä harjotusta vaan vielä paljon lisää.

Tän jälkeen koitin kurkkia möllirataa, että miten se nyt menikään, mutta puolikuntosena ei aivotkaan tainnut oikein toimia. Kohta päästiinkin Lunan kanssa jo radalle. Alussa tuli yhdeltä hypyltä kielto (ohjasin ilmeisesti hutiloidusti), mutta sen jälkeen meni kaikki esteet hienosti, jopa puomi ja A-este. Loppuradasta en tietenkään enää muistanut rataa, ja vedin 2 aitaa väärässä järjestyksessä. Pääasia kuitenkin, että koira teki kaiken oikein, ja ei kiihtynyt liikaa radalla. Ilopallokohtaus tuli, mutta vasta maalissa! Hyvä Luna :)

Kotiin päästiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Paha olo oli kaamee, ja oksensin koko illan ja yön. Eilinen oltiin koirien kanssa saikulla. Japsi on kyllä siitä ihana  koira, että vaikka ne on niin aktiivisia ja energisiä, niin niille kelpaa hyvin myös yksi sohvallamakoilupäivä. Tänään sitten käytiinkin jo tunnin peltolenkki aamulla. Pari kuvaa siitä: