Mölliagii Tuusulassa

Tänään olin niinkin onnekas, että sain Mikon lähtee meiän mukaan heti aamusta Tuusulaan agilityepiksiin. Olin ilmottanut molemmat tytöt jo ennakkoon mölliluokkaan kahdella startilla. Pandan vuoro oli ensimmäisenä. Eka startti meni kyllä kaikinpuolin pieleen. Heti tokalle esteelle tuli kielto, ja en ees muista mitä kaikkea siellä meni sitten mönkään :D Tuloslappusessa oli muistaakseni lopulta2 hylsyä ja 2 kieltoa.

Lunalla meni eka kierros muuten ihan täysin putkeen, mutta loppusuoralla se päätti (jostain kumman syystä) kaartaa A:lle. Siinä se sitten tyytyväisenä odotti palkkaa kun oli ylittänyt niin hienosti koko esteen :D Loppurata menttiin sitten taas virheettömästi loppuun asti. Yliaikaa tuli kymmenisen sekuntia. Madeltiin vissiin aika hitaasti. Jos jotain hyvää tästä pitää hakea, niin yhessä vaiheessa Luna ei suostunut tekemään A:ta ollenkaan, ja nyt koiraa on jo vaikea pitää sieltä poista. Mielummin kuitenkin niin päin :)

Panda oli selvästi ensimmäisellä kierroksella kovin jännittynyt uudesta paikasta ja tilanteesta, joten päätin tokalla kierroksella koittaa vetää sen kanssa mahdollisimman rauhallisesti ja iloisesti. Mentiin verkkasta vauhtia ja onnistuttiinkin tekemään nollarata! :) Aikaakin jäi ruhtinaalliset pari sekuntia :D Pääasia oli, että koira (ja emäntäkin) sai kokea onnistumisen ekan jännityksessä menneen startin jälkeen.

Lunan toka rata meni täysin samoin kuin ensimmäinenkin (jopa sinne A:lle oli taas pakko karata), mutta me parannettiin aikaa huomattavasti. Nyt jäi jopa nelisen sekuntia ihanneaikaan. En tiedä ohjasinko Lunaa jotenkin sinne A:n suuntaan huomaamattani. Pitää kiinnittää vastaisuudessa tarkemmin huomiota siihen, että seuraan sen liikettä, ettei se pääse karkailemaan lemppariesteilleen.

Kiva oli kerrankin saada videota. Löydän noista vielä paljon parannettavaa. Yleensä radalla on niin keskittynyt ja jännittynyt, että lopulta muistaa vaan tuloksen. Videot ei huijaa. Kontaktit lipsuu tosi nolosti kummaltakin ja ohjaamisessakin ois vielä paljon parannettavaa. Ihan mukavalla tasolla jo ollaa kuitenkin :) Niin se piti vielä sanoa, että Pandan nollarata riitti 11. sijaan. Nollia oli tänään aika paljon kuitenkin.

Tuomiona Vitreous Degener

Pari vuotta sitten mulla olis ollut mahdollisuus joukkotarkissa tarkistuttaa Pandan silmät, mutta koska neiti oli silloin vielä varsin nuori (1½v), ja olin jostain kuullut viisaan väittämän, että silmien kanssa kannattaa odottaa siihen asti, että koira on ihan aikuinen, jätin sen silmät suosiolla odottamaan tuomitaan hamaan tulevaisuuteen.

Lunallehan piti tulla pentuja 2013-vuoden syksynä, mutta sattuneista syistä, jouduin tekemään raskaan päätöksen ja jättää Lunan pois jalostuksesta. Koirien pienimuotoinen kasvattaminen kiinnostaa minua edelleen, ja tottakai olen miettinyt myös Pandan pennuttamista. Pandassa on paljon hyvää, mutta myös huonompia puolia, niin kuin jokaisessa koirassa. Mitään varmaa päätöstä en ollut Pandan kohdalla osannut tehdä suuntaan enkä toiseen. Aika alkoi loppua sen suhteen kesken, joten päätin edistää päätöstä kuvauttamalla ne silmät (toki silmät tutkittiin myös ihan koiran omaa terveyttä  ajatellen).

Huomasin, että Helsingin Malmilla järjestettiin sopivasti joukkotarkki 10.1 lauantaina, joten päätin ilmoittaa Pandan mukaan. Panda oli varsin mallikelpoinen pieni potilas. Hoitajan mukaan sille olisi pitänyt antaa kiltteyspalkinto, koska se oli niin nätisti silmätippojen laitossa. Eläinlääkäri Sari Jalomäki kertoili sitä mukaan kun tutki silmiä, että miltä näyttää. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta Pandan silmän lasiaiset olivat lievästi juostuneet ja hieman vettyneet, tästä siis tuomiona lasiaisen rappeuma, eli tuo Vitreous Degener. 

Tämä ei tietenkään mulle sanonut yhtään mitään, ja yritin kysellä, että miten se vaikuttaa koiran elämään ja mitä sille voi tehdä. Ei kuulemma vaikuta mitenkään JOS sairaus ei etene. Eläinlääkäri suositteli, että Panda kävisi loppuelämänsä ajan noin kahden vuoden välein tarkastuksessa, että tiedetään missä mennään. Sairaudelle ei kuulemma mitään voi tehdä. Jäi aika tyhjä olo eläinlääkärikäynnin jälkeen. Eläinlääkäri ei lietsonut turhaan paniikkia, joten en oikein osannut odottaa mitään. Nyt viimisen viikon aikana oon ettinyt sairaudesta tietoa, ja aika hurjaltahan noi mahdolliset sairauden seuraukset tuntuu :( Toivotaan, että Panda välttyisi kaikelta tältä kurjalta ja saisi elää oireettoman elämän.

Lasiaisen rappeuma on ilmeisesti jossain määrin perinnöllinen sairaus. En tiedä onko näin Pandan tapauksessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun japsilla kyseinen sairaus ilmenee. Jos se on perinnöllistä, niin silloin valitettavasti tuskin viimeinen kerta. Pandaa en aijo käyttää jalostukseen, koska tosiaan sairauden perinnöllisyydestä ei voi mennä takuuseen. Toivotaan, että niin Pandan pentuesisarukset kuin muutkin lähisukulaiset kuitenkin välttyvät tältä vaivalta.

Japaninpystykorvilta silmien tutkiminen on melkoisen uusi juttu vielä. Esimerkiksi Pandan syntymävuoden koirista vain 9%:lta on tutkittu silmät. Eikä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kuin luku on ollut vieläkin pienempi. Ymmärrän hyvin, että kasvattajat eivät ole kokeneet silmien tutkimista tarpeellisena, koska japsien silmiä on pidetty terveenä, varsinkin jos mitään oireitakaan ei ole ollut. Tuskin itsekään tutkituttaisin sellaista ominaisuutta, jossa en osaisi olettaa olevan mitään vikaa. Tässäkin kuitenkin nähtiin, että oireeton ei ole sama asia kuin terve. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan silmien tarkastusprosentit samalle tasolle, kuin esim. polvitutkimusprosentit . Silmätarkki on kuitenkin koiralle kivuton ja vaivaton operaatio, ja lompakkokaan ei tästä kovin pahasti kärsi (verrattuna esimerkiksi kyynärien ja lonkkien kuvaukseen).

Omat kasvatushaaveeni saan siis haudata toistaiseksi, mutta en pidä sitä pelkästään pahana asiana. Minulle jää aikaa kerätä kokemusta koirista, japaninpystykorvasta rotuna, sekä tietoa kasvattamisesta yleisesti. Lisäksi jos joskus ensimmäinen pentueeni vielä näkee päivän valon, se tulee olemaan varmasti pitkään suunniteltu ja kauan odotettu pentue. Mahdottoman huono tuuri on mulla käynyt ensimmäisten pentuesuunnitelmien kohdalla, mutta ehkä se oli tarkoitettu näin. Enpä ainakaan pidä mitään itsestäänselvyytenä, tai tule käyttämään yhtäkään koiraa jalostukseen, jolla ei ole kaikkia tarvittavia tutkimuksia tehty. Ei musta koskaan kyllä tule kovin aktiivista kasvattajaa, mutta jos pari pentuetta elämän aikana saisi kasvatettua, niin se olisi hieno unelma.

Koiraluku meillä pysyy toistaiseksi kahdessa huiskuttimessa. Isäntä on sitä mieltä, että noissa kahdessakin on jo ihan tarpeeksi vaivaa :D Ite oon taas miettinyt, että sitten kun Luna ja Panda jää eläkkeelle harrastuksista, niin olisi kiva ottaa uusi harrastuskaveri. Mutta aika näyttää :)

Harrastuksista puheenollen käytiin tiistaina Pandan kanssa juoksemassa kaksi möllistarttia seuran epiksissä. Ne meni niin penkin alle, että en jaksa sen kummemmin niitä tässä purkaa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin puomin alastulokontakti meni tosi nätisti, ja silloin kun sain koiran kulkemaan nätisti, niin saatiin tehtyä muutama hyväkin pätkä reippaalla vauhdilla. Toiset epikset jo siintää suunnitelmissa, joten ehkä siellä päästään parantamaan. Tosta ei oo kuin suunta ylöspäin :D

Ps: silmäsairaussaarnan täytteeksi kokosin Pandasta kivoja ilmekuvia. Nätit silmät sillä on joka tapauksessa :)

Vanha vuosi ja uusi koti

Kiirettä on pitänyt kovasti viimiset pari kuukautta. Saatiin yllättäen tarjous meidän vanhasta kodista loppusyksystä, ja sen myötä meille tuli melkoinen kiire hommata uusi asunto. Onneksi oltiin Mikon kanssa tarkkailtu koko ajan Keravalla myytäviä kolmioita, joten muutama sopiva ehdokas oli jo valmiiksi mielessä.

Sopiva koti löytyikin pian. Tässä meidän uudessa kodissa on parasta koirien kannalta iso piha(ainakin 4 kertaa isompi kuin vanhassa). Meitä aluksi pelotti, että miten koirat oppivat kulkemaan rappusissa, kun eivät ole koskaan kaksikerroksisessa talossa asuneet. Ensimmäinen yö menikin siten, että Luna nukku meidän kanssa yläkerrassa (eikä päässyt alas) ja Panda nukkui yksin alhaalla (eikä päässyt yksin ylös). Seuraavana päivänä Mikko kiinnitti portaisiin huopapalat ja tosi nopeesti tytöt oppivatkin kipittämään niitä pitkin ylös ja alas. Nyt menee jo tosi hienosti kumpaakaan suuntaan. Yöt koirat nukkuu yleensä meidän makkarissa vanhaan tapaansa.

Luna pötköttelee uudella sohvalla

Uuteen kotiin päätettiin hommata myös uusi sohva. Ennen meillä oli kangassohva, ja voin sanoa, että musta kangassohva + valkoiset pitkäkarvaiset koirat = ei hyvä yhdistelmä. Uusi sohva on keinonahkaa ja on ihanaa kun siihen ei tartu karvat tai jää lika kiinni <3

Koirien pystit ja palkinnot löysi paikan olkkarin seinältä. Pieni paikka jäi vielä Pandan mahdollisille uusille serteille :)

Portaiden alla on koirien oma nurkka. Mätsäriruusukkeet pääsi sinne seinälle.

Vähän huono kuva uudesta pihasta.

Uusi piha ei oo vielä kokonaan aidattu. Naapurin ja meidän välissä on vaan rivi pieniä tuijia, jotka ei japseja pidättele. Meillä on siihen jo verkkoaitaa valmiina. Se pitäisi vielä jotenkin kiinnittää vaan siihen. Etupihalla joudutaankin sitten rakentamaan vähän matkaa kunnon aitaa. Se jäänee keväälle.
Joulu ja uusivuosi vietettiin koirien ja Mila-vauvan kanssa mun vanhempien luona. He asuvat aivan tässä meidän uuden kodin lähellä. Matkaa tulee vain noin 500m. Koirat saivat joululahjaksi kasan herkkuja ja luita, sekä uudet pannat. Jouluaterialta neidit saivat maisteltavaksi kalkkunaa.

Kiirellä otettu joulukuva vm.2014. Luna tonttua masensi hattu :D

Panda joulupäivänä uuden pannan kanssa

Luna ja keppi, tuttu näky

Loppuun haluisin tehdä vielä yhteenvedon viime harrastusvuodesta. Harrastusvuodesta jäi tosiaan aika pätkä, koska olin lähes koko vuoden raskaana. Maha oli isoimmillaan juuri kesäaikaan, jolloin kisat ja näyttelyt olisivat olleet aktiivisimmillaan. Syksy taas meni pitkälti vauvaa hoitaessa ja muuton parissa. Jotain kerettiin onneksi koirienkin kanssa tehdä. Ohessa tytöissä jouluna otetut uudet rakennekuvat. Vähän on huonot valkoisella taustalla ja valokuvaajalla (Mikolla) ei riittänyt oikein kärsivällisyys. Mutta näillä mennään :D

Panda:

Näyttelyt: Tarkoitus oli käydä kesällä parissa näyttelyssä kokeilemassa emännän iloksi. Nyt kolmevuotiaana Pandalla alkaa viimein olemaan aika kiva turkkikin jo, ja näyttelyt menivätkin paljon odotettua paremmin. Emäntä on huippuylpeä molemmista PN-sijotuksista ja varsinkin ekasta sertistä, H pelkän nenän värin takia harmitti.

AVO ERI AVK2 SA PN3
AVO ERI AVK1 SA PN3 SERT
AVO H

Mätsärit: Mätsäreissä käytiin pitämässä kehäkäytöstä yllä. Nämä oli pelkästään Pandan juttu tänä vuonna. Lunan kanssa ei käyty kertaakaan. 5 mätsäriä, jostain 2 sijotusta oli tosi hienosti pikki-riiviöltä.
PUN-
PUN4
SIN2

PUN-
SIN-

Agility: Treenattiin tammikuusta kesäkuun loppuun (6kk) ja lokakuun alusta joulukuun loppuun (3kk) aluksi kerran kahessa viikossa, ja loppuaika kerran viikossa.
Tavoitteena oli korkata mölliluokka epiksissä ja siinä onnistuttiin hienoin tuloksin. Nollaradalla sijoitettiin minien kolmanneksi. Lisäksi Panda mitattiin virallisesti mini-kokoiseksi.

Luna:

Näyttelyt: Näyttelyissä oli tarkoitus käydä silloin tällöin kokeilemassa, että josko se eka CACIB olisi irronnut. Aika vähän kerettiin käydä, mutta tuloksiin oon tyytyväinen. Eka ROP oli hieno saavutus :)
VAL ERI
VAL ERI1 SA PN4
VAL ERI1 SA PN1 ROP

Agility: Tavoitteena oli korkata viralliset kisat ja se saatiin onneksi aikaiseksi. Luna mitattiin virallisesti mini-kokoiseksi ja kerettiin käydä kolmissa hyppykisoissa kokeilemassa taitojamme. Tuloksena 2xHYL ja yksi hieno yliaikanolla, jolla sijoitetuttiin minien toiseksi. Lisäksi kierrettiin lukuisia möllikisoja ulkopuolisena, joista kaikista saatiin nollat (poislukien yksi, jossa emäntä unohti radan). Vuoden japsikisaan pisteitä 4 kpl. Ensi vuoden tavoite on peitota tuo pistemäärä :)