Kuvia messarista

Tänä vuonna olin messukeskuksen Koira 2014-näyttelyissä vain turistina. Kuvia tuli otettua jonkin verran. Tässä pieni kooste niistä.
Winner:

Voittaja:

Lohjan hyppykisa

Rohkaisin itseni viimein pari viikkoa sitten, ja ilmotin Lunan pitkän tauon jälkeen virallisiin agilitykilpailuihin. Valittiin Lohjan kisat, koska siellä sattui olemaan ykkösille hyppyrata. Hyppyrata siksi, että keinu sillä on vieläkin melko epävarma (nyt meillä on tosin keinu tehotreenissä, joten ehkä sekin vielä saadaan kuntoon).

Yleensä en osaa oikein jännittää koirien agilitykisoja. Tällä kertaa oli koko ajan semmonen pieni paniikki päällä, että mitä oon oikein mennyt tekemään, että ei me osata vielä(kään) tarpeeksi hyvin. Kuvittelin Lunan rallattelee pitkin hallia (niinku kahdella viime kerralla kävi, kun se paineistui kepeillä).

Perjantai-illan treeneihin lähin hakee itelle mielenrauhaa. Jännitys näkyi jo siellä, kun unohtelin rataa ja ohjailin vähän miten sattuu. Mun oli pakko päästä kokeilee pussiakin siltä varalta, että kisaradalla semmonen olisi (meillä ei oo ollut ikinä missään kisoissa pussia radassa). Meidän kouluttaja koitti keksiä tapoja, jolla Lunan saisi motivoitua liikkumaan nopeemmin. Ite oon selkeesti tehnyt siinä virheen, että oon alusta asti palkannut sitä namilla. Se kun on mahdottoman ahne, niin nyt sitä ei saa enää innostumaan lelusta palkkausmielessä. Kotona se kyllä leikkii pehmuleluilla omaksi ilokseen, mutta jos treeneissä koitat jättää namit antamatta ja tarjoot pehmoa tilalle, niin neiti loukkaantuu. No laitettiin namilautasia sitten radalle muutamaan kohtaan, niin johan tuli neitiin vauhtia :D Kouluttaja myös ehdotti, että Lunalle voisi olla rallytoko sopivampi laji, koska sillä riittää mielenkiintoa touhuta, mutta vauhti on aika verkkaista :D Ehkä siinä ois meille sitten eläkelaji valmiina.

Tänään aamulla itellä oli kuitenkin jo levollisempi olo, ja pieni paniikki tuntui vaihtuneen semmoseen hyvään jännitykseen. Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska halusin kerkee rauhassa kattelee toisten ratoja ennen omaa vuoroa. Tuomari oli keksinytkin aika hankalan tuntuisia ratoja. Seurasin pari luokkaa agilityradalta ja tänä aikana ei tullut yhtään nollatulosta. Radalla oli tosi paljon erilaisia esteitä, kepit, pussi, putki, hyppyjä, puomi, muuri, keinu, pituus... ainoostaan A ja pöytä puuttui. Rupes vähän jännittää, että miten hurja se hyppyrata tulee sitten olemaan. Maksit meni ekana tutustumaan rataan ja tuomari lupaili, että vikan radan voi vetää kaasu pohjassa. Etenemä 3,3m/s ja radan pituus 157m. Makseja oli aika paljon, mutta vain pari nollatulosta tältäkin radalta. Sitten me minit ja medit päästiin tutustumaan rataan, niin tuomari vähän naureskelikin, että sama meno (nollien osalta) tais jatkuu tälläkin radalla.

Radassa oli heti ekan hypyn jälkeen meidän pahin vihollinen kepit, mikä oli toisaalta hyvä, koska jos sen saisi hoidettuu pois alta, voisin paremmin rentoutuu loppuradasta. Toistaalta taas, jos ne menis pieleen, niin ainakin vois sitten vetää loppuradan mahdollisimman hyvin harjotuksen vuoksi. Päätin jättää Lunan ekan hypyn taakse ja kutsuu sen ihan rauhassa kepeille. Kepeillä katoin, että se menee varmasti oikein sisään ja varmistin, että rytmi pysyy päällä hokemalla "ke";tä. Kepit menikin hitaasti, mutta tyylipuhtaasti ja täydellisesti loppuun asti, jes! <3

Hahmotelma omasta huonosta muistista ongittu. Saattaa hyvinkin sisältää jonkun virheen.

Seuraava meille paha ansapaikka olikin 6 ja 7 keppien välillä ohjaussuunnan vaihto. Monet teki 7:lla takanaleikkauksen, mutta mä päätin ottaa varman päälle, ja nappaa Lunan valssilla haltuun kutosen jälkeen ja vaihtaa sitten ohjauspuolta seiskalle. Nappiin meni onneksi ja tästä päästiinkin rallattelemaan 11-putkelle asti. Putkella piti olla emännän nopea, että kerkes juosta pienen valkoisen ja muurin väliin tekemään edessä leikkauksen. Tää ei oiskaan onnistunut nopeen koiran kanssa. Näin saatiin hyvä linja 12-16 esteille ja kaikki menikin tosi nappiin. Sitten vielä koira 17-putken kauempaan päähän (pään sai ite valita, tää tuntu meille luentevammalta) ja sen jälkeen huima loppuspurtti kohti maalia. Emäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi (ja Luna kipitti ahkerana perässä), mutta aika ei ihan riittänyt ihanneaikaan. Emäntä oli kuitenkin huippuylpeä taitavasta karvapallosta ja meidän ekasta nollaradasta <3 Tällä kertaa vedettiin "hitaasti ja varmasti"-asenteella turhia hötkyilemättä. Tiesin, että rata on vaikee, joten tää oli musta ainoo oikee vaihtoehto meille tälle radalle.

Näyttääpä se 0 hyvältä :D

Sitten jäätiin jännittämään palkintojenjakoa. Yksi koira oli meidän lisäksi tehnyt virheettömän radan, ja heille meni minien ykköspaikka. Minut ja Luna kuulutettiin kakkospaikalle. Pikkasen jäi harmittamaan, että eka LUVA jäi 1,53 sekunnin päähän, mutta tää oli kyllä niin iso parannus aikasempiin kertoihin, että liikaa en sitä jaksa murehtia. Tästä on hyvä jatkaa hakemaan lisää vauhtia suorituksiin :)

Saatiin palkinnoksi mm. lahjakortti tän seuran kisoihin, joten päästään ottaa revanssi joku kerta :)

Taitava tyttö <3

Japsilenkki Viikissä

Panda, Kida, Bono, Leevi, Luna, Ella, Luna, Kisko ja Roni

Tänään päästiin pitkästä aikaan japsilenkkeilemään. Lenkki oli sovittu jo hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan tapaamiseen. Odotinkin että koiria saattaisi tulla hieman tavallista enemmän, mutta määrä olikin hurja, peräti 11 japsia! Mukana oli Lunan ja Pandan lisäksi Tiian Luna ja Ella, Tiina Bonon kanssa, Sanna Kiskon kanssa, Salla Mitzun kanssa, Mirkku Kidan kansssa, sekä kolme uutta poikaa (joiden omistajien nimiä en valitettavasti vielä muista) Leevi, Hugo ja Roni. Hienoa saada uusiakin lenkkeijöitä mukaan! :)

Pikku Nilkki

Suurin osa japseista tuli todella hyvin keskenään toimeen. Panda oli pieni kiusankappale taas, ja ensimmäisen puolen tunnin ajan se koitti härnätä muita tyttöjä. Pojat oli sille ihan ok. Panda saikin sinnikkään ihailijan, kun Hugo-poika seurasi sen pepussa kiinni innoissaan, vaikka toinen välillä rähähtikin innokkaalle ihailijalle. Loppulenkistä Pandakin onneksi rentoutui ja pystyin päästämään sen muiden kanssa vapaana pellolle juoksentelemaan.

Leevi ja Mitzu

Bono

Bono ja Leevi

Ella ja Luna painii

Leevi ja Bono

Tyttöjä ja Hugo

Kaikki 11

Hurtat hieronnassa

Viime päivityksen jälkeen ollaan jatkettu normaalia koiran eloa. Treeneissä ollaan käyty, mutta kisaamaan ei olla vielä päästy. Kummankin koiran juoksut on nyt viimein ohi (jippii). Ella ja Luna-japsit kävivät myös pari viikkoa sitten meillä kylässä. Tytöillä meni ihan hienosti neljistään. Pandan piti pikkasen koittaa isotella vieraille, mutta onneksi sekin pian taas muisti, että näähän oli ihan kivoja kavereita. Pitkään aikaan ei oltukaan nähnyt Tiian ja hauvojen kanssa <3

Ella ja Luna vauhdissa

Panda, Ella, Luna(minun) ja toinen Luna

Reilu viikko sitten taas lähdettiin Tiian kanssa Lemmikkimessuille. Näistä messuista on tullut jo vähän niinkuin perinne. Viime vuonna oltiin Tiian kanssa kattomassa pentuja, sitä edellisenä olin yksin, ja kolme vuotta sitten osallistuttiin pentunäyttelyyn Pandan ja Tiian Lunan kanssa,

Unto (Fantom)

Bono (Tamilan Hokusai Haru)

Mila pääsi myös mukaan messuille ja näin ollen ekaan koiranäyttelyynsä. Pitäähän se koiraharrastus aloittaa jo ihan nuorena :D Nuori neiti on hyvää näyttelyseuraa. Ensimmäiset kaksi tuntia hän nukkui vaunuissa. Sitten syötiin ja kateltiin maisemia silmät pyöreinä. Mila sai myös pusuja Unto-japsilta. Japsin pentuja oli paikalla kaksi. Unton lisäksi oli Eddien uusi "pikkuveli" Bono, Kummatki pojat olivat todella suloisia (kuten kuvista näkeekin). Seuraavaksi käydään kattomassa japseja Milan kanssa Voittaja-näyttelyissä joulukuussa. Toivottavasti tyttö jaksaa olla nätisti sielläkin.

Tänään taas oli vuorossa koirien hieronta. Lunan kanssa ollaan käyty Lunan luottohierojalla noin puolen vuoden välein. Lunan selällä on taipumusta mennä suht helposti jumiin, ja tälläkin kertaa sieltä jonkinmoinen jumi löyty. Panda taas oli tänään ekaa kertaa hierottavana, Se odotti nätisti omaa vuoroaan, kun Lunaa hierottiin, nukahtikin välillä. Pandan hieronta meni tosi kivasti. Se ei oikein tykännyt siitä, että se kellautettiin pöydälle, mutta sitten kun sen siihen sai, niin se ei valittanut ollenkaan hieronnasta. Pandalla ei ollut mikään paikka jumissa, joten sen hieronta sujuikin pikasesti. Sillä on kyllä niin kiva rakenne ja luonnolliset liikkeet, niin en kyllä uskonutkaan, että sitä mikään paikka vaivaisi. Ruvetaan nyt kuitenkin senkin kanssa silloin tällöin käymään hieronnassa ennaltaehkäisevästi.

Kotona koirat sai herkkuluut palkinnoksi, kun olivat niin nätisti hierottavina. Luna rupesi heti kaluumaan omaansa, mutta Panda oli kovin väsynyt hieronnasta ja pujahti lempipaikkaansa, sängyn alle lepäämään.

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa sunnuntaina japsilenkki pitkästä aikaan. Toivottavasti saadaan paljon japseja seuraksi lenkille :)

Pandan kisauran aloitus

Tänään järjestettiin Vuokkoset-areenalla epikset lasten sairaalan hyväksi. Mun oli alunperin tarkoitus osallistua Lunan kanssa näihin kisoihin, mutta sillä alkoikin reilu viikko sitten juoksut. Keksin sitten lähtee Pandan kanssa kokeilemaan mölliluokkaan, että mimmosella tasolla mennään. Lokakuun alusta asti ollaan siis taas tauon jälkeen treenattu. Tosi kivasti on mun mielestä mennyt. Eilen se pääsi ekaa kertaa myös isolle kentälle treenaamaan, kun otin sen juoksusen Lunan sijaiseksi perjantai-illan treeneihin. Iso kenttä herätti aluksi uteliaan koiran mielenkiinnon ja vähän piti kierrellä ja haistella. Hyvin jaksettiin sitten kuitenkin keskittyä myös treenaamiseen.

Onpas iso ruusuke

Tänään sitten kisapaikalla oli mahdollisuus mittauttaa koira virallisesti. En osannut jännittää tätä ollenkaan etukäteen, koska oon aina pitänyt Lunaa Pandaa pikkasen korkeempana, ja Lunahan mitattiin keväällä 32cm-korkeeksi (oikeesti joku 34cm vois olla lähempänä totuutta). Tuomari kuitenkin näytti pikkasen huolestuneelta ja littasi Pandan karvan mahdollisimman tasaiseksi. Se oli kuulemma siinä ja siinä, ettei mennyt medeihin, millin jäi vajaaksi. Huh. Japsit on kuitenkin sen verran hitaita yleensä agilityradoilla, että medi-luokassa pärjääminen olisi huomattavasti vaativampaa ja tietenkin korkeempien hyppyjen takia vielä paljon kuluttavampaa koiralle. Onneksi molemmat tytöt on nyt kuitenkin saaneet minin paperit.

Sitten itse kisaan. Panda pääsikin ihan ensimmäiseksi radalle. Olin ihan tyytyväinen tähän ratkasuun, koska tykkään siitä, etten joudu ite oottelee omaa vuoroa. Rupee vaan turhaan jännittää. Panda eteni varsin malliikkaasti radalla ja kaikki esteet saatiin suoritettua annetussa ajassa ja jopa ilman virheitä <3 Ekasta mölliradasta tuloksena siis eka nolla ajalla 42,28s. Huippu-huisku <3 Toka ratakin meni varsin mallikkaasti muuten, mutta erään putken takana olevat esteet kiinnittivät pienen valkoisen huomion ja niitä piti käydä kurkkaamassa. Siitä vitonen kiellosta. Muuten kaikki sujui taas mallikkaasti maaliin asti. Hölmö emäntä on ollut sitä mieltä, että Panda ei osaa vielä mitään, mutta ihan väärässä näköjään olin. Kyllä se osaa, kunhan vaan pääsee näyttämään.

Treeniä videolla

Käytiin eilen koirien kanssa Koirakeitaan hallilla treenaamassa omatoimisesti. Meille oli varattu tunti treeniaikaa, ja kerettiin tehdän kummankin koiran kanssa 4 noin viiden minuutin harjoitusta. Ensimmäisenä oli vuorossa pussi, joka on ollut kummallekin huiskulle yksi vaikeimmista esteistä. Luna oppi pussin viime talvena, mutta sen jälkeen sitä on treenattu tosi vähän. Ilokseni sain huomata, että se osaa sen vieläkin tosi hyvin. Varsinkin namilautanen sai neitiin kovasti intoa ja vauhtia.

Panda taas ei vielä osannut pussia. Se oli meillä viimeiksi treeneissäkin, mutta pieni valkonen ei suostunut menemään pussia, niin että se oli kokonaan kiinni. Avustaja sai pitää pussia pikkasen auki, niin sitten kyllä suostuttiin menemään. Eilen tehtiin läpämurto tämän esteen suhteen. Namilautasen avulla tämäkin kaveri tajusi, että pussiin tosiaan kannattaa pujahtaa :) Jee, taas yksi uusi este opittu. Nyt vaan lisää treeniä ja pikkuhiljaa voi alkaa jättää lautastakin pois.

Pussin jälkeen treenattiin kontakteja pikku-A:n avulla. En viitsinyt raahata yksinäni isoa A:ta keskelle hallia, ja muutenkin tuo pieni riittää kyllä vallan mainiosti tähän tarkotukseen. Lunalla menee kontaktit jo tosi hyvin mun mielestä. Ainoot kerrat millon se irtosi kontaktilta ilman lupaa, oli kun menin itse sen taakse niin, että se ei nähnyt minua. Eli emäntään pitää näköjään pitää vielä näköyhteys. Panda ei aina vielä malta, mutta opettelee kovaa vauhtia. Intoa ja vauhtia kyllä löytyy ja tykkään Pandasta siitä, että se ei harmistu, vaikka joku meniskin pieleen ja jouduttaisiin ottamaan uudestaan.

Kontaktien jälkeen tehtiin pientä irtoamistreeniä putken avulla, mutta siitä tuli niin huonot videot, että niitä en viitsi edes pistää. Kumpikin kyllä tajusi harjotuksen idean.

Viimeiseksi jätin jostain kumman syystä keppiharjotuksen. Olisi pitänyt tietenkin ottaa se ihan ekana, koska eihän noilla enää kolmen muun harjotuksen jälkeen riittänyt keskittymiskyky keppeihin. Onneksi saatiin kuitenkin jotain onnistumisiakin aikaseksi, Lunalla kyllä sujuu, jos se vaan jaksaa keskittyä. Pandalle taas oon opettanut kepit naksuttimen avulla. Ne on vielä kesken, mutta melko kivasti se jo tekee :)

Takas agikentille

Täällä ollaan ihan innoissaan, kun ollaan päästy taas aloittamaan agilityn treenaus kunnolla. Agitauko päättyi pari viikkoa sitten, kun päätettiin Lunan kanssa lähteä kokeilemaan "kylmiltään", että missä kisakunnossa ollaan pidemmän tauon jälkeen. Osallistuttiin siis oman seuran epiksiin. Sarjoja oli kolme, putkiralli, möllit ja kisaavat. Päätin, että mennään ulkopuolisina mölleihin, koska kisaavien rata (keinuineen) olisi ollut liian haastava.

Minimöllit pääsivätkin ensimmäisenä kokeilemaan taitojaan radalle. Lunan kanssa vedettiin kaksi starttia, jotka molemmat menivät hienosti - kummastakin tuloksena nolla. Ajat tosin olivat hitaimpien joukossa, mutta ei kyllä edes koitettu mennä järin kovaa vauhtia. Emäntä ei uskaltanu kunnolla vielä juosta, minkä lisäksi vaadin Lunalta kunnon pysähdykset puomin alastulolle. Pääasia kuitenkin, että päästiin ilman virheitä maaliin. Omien ratojen jälkeen jäin vielä talkootöihin ratahenkilöksi. Talkoopisteet rupeekin (onneksi) pikkuhiljaa olemaan kasassa. Neljä tuntia pitäisi vielä raapasta kasaan jostain.

Seuraavana päivänä päästiin sitten Lunan treeneihin mukaan pitkästä aikaan. Yhteensä kerettiin käymään kahdissa treeneissä vielä ennen kuin kesäkausi loppui. Viimeiset treenit jäivät positiivisesti mieleen, kun päästiin Lunan kanssa pitkästä aikaan juoksemaan kunnolla, ja viimein huiskustakin alkoi löytymään vauhtia. Itelle tuli kauhee kutina päästä kokeilemaan taas pitkästä aikaan virallisiinkin kisoihin.

Viime viikolla alkoikin sitten jo hallikausi, Lunan kanssa saatiin onneksi ryhmäpaikka myös talveksi. Meidän ryhmä treenaa joka toinen perjantai kello 21-22. Ei ehkä mikään paras mahdollinen aika, mutta minä menin tyhmänä laittamaan, että meille käy mikä aika tahansa :D Onneksi kuitenkin saatiin edes joku ryhmäpaikka, joten en jaksa valittaa ajankohdasta enempää. Kouluttaja ja ryhmän muut koirat vaikuttavat mukavilta näin yhden kerran tutustumisen jälkeen. Luna aluksi epäröi uuden näköistä rengasta, ja jäi kuuntelemaan hallin kaikua, mutta muuten ensimmäiset hallitreenit menivät hyvin.

Pandan kanssa taas aloitettiin treenit eilen Koirakeitaalla, pienten koirien agilityryhmässä. Ryhmässä on meidän lisäksi 4 muuta pikkukoiraa, joista kolme oli eilen paikalla. Panda ei ottanut koirista ollenkaan häiriötä, mistä olin superiloinen. Muutenkin treenit meni sujuvasti, ja Panda tuntui muistavan hyvin vanhat opit. Ohjaajakin sai kehuja hienosti ohjatusta radasta, Hyvä me :D

Nyt meillä on alkamassa juoksukausi (Pandalla alkoi jo, Luna tulee yleensä aina parin viikon päästä perässä). Sen jälkeen koitetaan uskaltaa osallistua kisoihin. Eli Luna virallisiin (hui) ja Panda ekoihin mölleihin.

Vauvajuttuja

Olinkin jo aiemmin blogissa maininnut, että meille oli tulossa vauva loppukesästä. Pikkuinen päättikin sitten tulla pari viikkoa etuajassa ja syntyi jo 15. elokuuta. Tällä hetkellä neidillä on siis ikää jo kohta kuukauden verran. Viime viikot ovat menneet todella nopesti, uuteen tulokkaaseen tutustuessa ja uuteen arkeen opetellessa. Pikkuhiljaa alkaa vauvanhoito olla hanskassa ja tuntuu, että koirillekin jää jo hieman enemmän aikaan.

Panda-täti hoitaa

Karvasiskot ovatkin ottaneet uuden tulokkaan todella hienosti vastaan. Etukäteen pelkäsin varsinkin Pandan reaktiota, koska se jännittää muutenkin jonkun verran lapsia. Onneksi pelot olivat ihan aiheettomia. Koirat ovat olleet kovasti kiinnostuneita, mutta samalla myös hyvin varovaisia vauvaa kohtaan. Vauvaa saatetaan tarkkailla kauempaa, ja tulla välillä haistelemaan ihan hiljaa. Aluksi Luna myös ulvoi samalla kun vauva itki :D Sen se onneksi lopetti sen, kun kiellettiin. Nyt neiti on uskaltanut jo tehdä sen verran tuttavuutta vauvelin kanssa, että tulee jo nuolemaan pieniä käsiä ja jalkoja, kun vauva on minulla tai Mikolla sylissä. Koirat on opetelleet myös kulkemaan lastenvaunujen vierellä. Lunaa selkeesti pikkusen jännittää, että jyrääkö vaunut sen yli vai ei, mutta Panda tajusi tosi nopeesti, missä kohdassa kannattaa kävellä.

Koiraharrastuspuolella on siis sattuneista syistä ollut hiljaista. Molemmat agiryhmät olivat heinäkuun siis kesätauolla, ja elokuussa jäinkin sitten itse mammalomalle suosiolla. Nyt syyskuussa on tarkoitus emännän vielä keräillä voimia ja kuntoa synnytyksen jäljiltä, ja sitten lokakuussa päästäänkin taas tositoimiin. Pandalle sainkin jo Koirakeitaalta ryhmäpaikan pienten koirien edistyneiden ryhmään sunnuntaille. En olisi voinut parempaa ryhmää toivoa. Pandan ei tartte jännittää isoja koiria, ja Mikko pystyy hoitamaan vauvaa, kun ollaan treenaamassa. Toivotaan, että ryhmä osottautuu odotusten arvoiseksi, kun päästään parin viikon päästä ekoihin treeneihin.

Lunallahan taas on tälläkin hetkellä treenipaikka HSKH:lla agilityryhmässä. Vielä ei olla uskallettu mukaan takaisin treeneihin, mutta yritän jos loppukuusta päästäisiin vielä viimeisiin treeneihin mukaan ennen talvikauden alkua. Talveksi olen hakenyt myös meille treenipaikkaa, mutta minulta puuttuu vielä talkoopisteitä, joten saapi nähdä, että heruuko sitä paikkaa vai ei. Oon kyllä nyt onneksi menossa taas kerryttämään pisteitä talkoisiin parin viikon päästä :)

Näyttelyissä tytöt eivät ole käyneet, mutta emäntä kävi heinäkuun lopulla kannustamassa Tiiaa ja Ellaa Helsingin kesänäyttelyssä. Ella uusi Mäntsälän tuloksensa ja oli jälleen huippuhienosti VSP kera SERTin <3

Tiia&Ella ja Sanna&Kisko

Viikkoa ennen vauvan syntymää olikin sitten kovasti ohjelmaa. Torstaina 7.8 oli japaninpystykorvayhdistyksen epävirallinen Open Show Helsingissä, missä vietin koko päivän kuvaillen japseja. Kuvat löytyy täältä. Oli kiva päästä näkemään ihania koiria, ja viettämään kaunis päivä hyvässä seurassa. Näyttelyn jälkeen jäätiin vielä Eddien omistajan Tiinan kanssa kansainväliseen japsitapaamiseen hetkeksi kuuntelemaan ulkomaalaisten kasvattajien kertomuksia. Päivä oli niin pitkä, että ei jaksettu kauheen kauaa tosin olla.

Seuraavana aamuna olikin sitten aikainen herätys ja lähtö kohti messukeskustasta. Menin siis Lunan agilityseuran kautta Maailman Voittaja-näyttelyyn talkootöihin. Pikkusen pelotti, että miten jaksan viimesilläni raskaana tehdä yhtään mitään, mutta onneksi 7:n tunnin työpäivä sujui melko rattoisasti mukavan työparin kanssa hallissa partioidessa. Ihmiset oli pääsääntöisesti todella mukavia, vaikka jouduttiinkin valittamaan heille milloin mistäkin. Päästiin myös hetkeksi ovelle tarkistamaan koirien numerolappuja, ja ihmisten leimoja. Se oli aika haastavaa hommaa, kun ihmisiä ja koiria sujahteli ohi jokapuolelta. Selvittiin siitäkin kuitenkin kunnialla. Työpäivän päätteeksi käväsin vielä nopeesti ostoksilla, ja sitten lähdin kotiin lepäämään.

Lauantaina oli suuntana sama paikka. Se päivä vierähtikin sitten japsikehän laidalla. Mulla oli kamera mukana, mutta en juurikaan jaksanu kuvailla (olin aika väsynyt jo torstain ja perjantain jäljiltä ja vihaan muutenkin messarin valaistusta). Taas kerran kehä oli täynnä kauniita japseja. Katsomossa ei oltu ihan yhtämieltä kaikista tuomarin valinnoista, mutta kaikki varmasti ansaitsivat tittelinsä. Kehän jälkeen juoksin yläkertaan katsomaan miten Jalolla oli mennyt omassa kehässään. Velipoika oli vienyt tittelin kotiin uroksista, mutta Jalo oli hienosti PU2 kera Vara-cacibin :)

Jalo Miian kasvattajaryhmässä mukana (ROP-kasvattajaryhmä)

Näyttelyviikonlopun jälkeen meillä alkoikin sitten tosiaan hyvin pian jo vauva-arki. Koirat on olleet harrastustauolla, mutta onneksi ollaan jaksettu kuitenkin edes jotain tehdä. Ollaan koitettu välillä tehdä pitkiä metsälenkkejä, niin että koirat ovat saaneet juoksennella vapaana. Myöskin lähipellot on tulleet tutuiksi taas viime aikoina. Vauvakin harjoitteli jo kantorepussa olemista. Sille tuleekin käyttöä, kun Mikko palaa ensi viikon jälkeen töihin ja minun pitää ottaa vauva mukaan, kun lähden viemään koiria ulos. Onneksi vauva tuntuu viihtyvät repussaan :)

Lintuloita

Pandan hieno seisominen ei ehkä ihan välittynyt tässä maastossa :D

Toissapäivänä aloitettiin taas varovasti harrastaminen. Panda ja emäntä pääsi vähän ulos tuulettumaan mätsärin merkeissä. Match Show oli Vantaalla, ja Panda tuntui olevan kovasti innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaan minun kanssa kahdestaan tekemään jotain. Esiintymisessä oli vielä parannettavaa sen verran, että neiti olisi voinut malttaa kävellä vähän rauhallisemmin. Seisominen ja käytös olivat kuitenkin tänään kunnossa, ja se riitti emännälle. Menestystä ei tullut, mutta hyvä fiilis jäi :)

Laitan loppuun vielä kuvia koirien retkeltä lähipelloille:

Mäntsälä KR

Ihana pikku riiviö, Bono

Ennen kuin kirjoitan eilisen näyttelystä, niin pitää mainita vielä, että oltiin koirien kanssa kesäpäivien jälkeisenä sunnuntaina pitkästä aikaan japsilenkillä. Lenkki oli Espoossa, tutulla luontopolulla, jossa ollaan oltu useesti lenkillä. Mukaan tuli 4:n eri perheen japsit. Kaikkien lauma on kasvanut kahteen koiraan, joten huiskuja kertyikin kiva määrä yhteensä: minun Luna&Panda, toisen Tiian Luna&Ella, Tiinan Eddie&Bono, sekä Sannan Jedi&Kisko. Näistä pikkuinen Bono oli ekaa kertaa mukana lenkillä, samoin kuin muista koirajutuista tutuksi tulleet Sanna, Jedi ja Kisko. Ilma oli todella kuuma ja hiostava, eikä valokuvaaminen oikein luonnistunut.

Bono tässäkin

Kisko, Jedi, Panda, Luna, Ella, Luna, Bono & Eddie

Tällä viikolla oon rauhassa valmistellut Pandaa näyttelytä varten.Yhtenä päivänä leikkasin tassu- ja korvakarvat, toisena taas kynnet. En viittinyt pestä koiraa ihan kokonaan (ainoostaan pylly, jalat ja maha saivat kunnon pesun), koska sillä on nyt alkamassa karvanlähtö, enkä halunnut, että se olisi ihan bikineissä kehässä. Pikkasen huolestutti myös neidin kehäkäyttäytyminen, koska viime näyttelystä kerkesi vierehtämään melkein pari kuukautta, eikä olla päästy mätsärikehiinkään harjoittelemaan tässä välissä. Harjoteltiin tossa omalla pihalla, ja siinä menikin ihan hyvin. Panda kyllä osaa esiintyä kauniisti ja ryhdikkäästi, ja sillä on luonnolliset hyvät liikkeet, mutta aina se ei vain malta. Näyttelyssä sen kyllä huomasi, että keskittyminen oli ihan kateissa. Piti kiskoa ja hyppiä ja haukahdella ympäriinsä. Onneksi tuomari sai kuitenkin arvosteltua koiran. Parantamisen varaa kuitenkin jäi, joten nyt ois tarkotus keretä mätsäreihin vielä treenaamaan ennen kuin uusi perheenjäsen putkahtaa maailmaan :)

Valmiina näyttelyyn

Nätti neiti

Muuten koirien harrastuksen ovatkin jo mammatauolla. Agility lopetettiin heinäkuun alkuun (kumpikin agilityryhmä on heinäkuun lomalla, ja emäntä ei muutenkaan enää pysty ottamaan edes juoksuaskelia). Kaipaan kyllä viikottaisia ohjattuja treenejä koirien kanssa, mutta toisaalta mulla on myös tosi helpottunut olo siitä, että saa vain olla ja rentoutua, kun voimat ei enää riitä kaikkeen. Toiveissa olisi päästä loppusyksystä taas mukaan harrastamaan. Kisakuumekin vaivaa pikkasen, ja jostain syystä kiusaan itteäni kattomalla tulevia möllikisoja. Joku aamupäivä ois tarkotus käydä Ojangossa harjottelemassa yksittäisiä esteitä huiskujen kanssa, jos vain saisi aikaseksi.

Hieno Ella <3

Näyttelyistäkin oli tarkoitus jäädä jo tauolle, mutta koska Pandalla on mennyt niin upeesti tän vuoden näyttelyt, päätin ilmottaa sen vielä yhteen ennen pidempää taukoa (mammaloman ja tulevan talven takia.) Ei olisi vissiin kannattanut. Tuomari oli kyllä tosi mukava, ja meidän matkaseurana ollut Ella pärjäsikin hänellä huippuhienosti (SERT & VSP). Tämä venäläisrouva oli kuitenkin tietyistä japsin ominaisuuksista erittäin tiukka ja jakoi tänään kolme H:ta, (minun mielestäni) melko vähäpätöisten ominaisuuksien perusteella. Junnuluokan uros sai Hyvän, koska yksi hammas oli väärässä asennossa. Toiset H:t taas pamahtivat avoimein luokan nartuille. Kuuntelin meidän kilpakumppanin arvostelua, ja ajattelin että tulee kova kisa, kun arvostelu oli niin hyvä. En kerennyt rekisteröidä koiran tulosta, kun oli jo Pandan vuoro. Tuomari saneli myös Pandalle mairittelevan arvion ja en ollut uskoa korviani, kun kehäsihteeri kuulutti "tänään VAIN H" (ei se varmaan sanonu "vain, mutta jotenkin kuulin sen sillälailla :D). Kattelin varmaan tyrmistyneenä sihteeriä, joka sitten vielä selvensi, että tuomio johtui pigmentistä (sama syy oli Reetan avoimen luokan nartulla). Ei siinä sitten auttanut, kuin kiittää arviosta ja poistua kehästä harmittelemaan meidän koirien ensimmäistä H:ta.

En halua nyt kuulostaa mitenkään katkeralta (vaikka taidan sitä pikkasen ollakin), mutta minusta Panda ei kyllä ole mikään H:n koira. Eikä onneksi ole 13:sta muunkaan sitä arvioineen tuomarin mielestä. Ehkä eniten harmitti siksi, että tiputus viime kerran sertistä, tämän kerran hyvään oli niin suuri. Tietenkin rotumääritelmässä lukee, että "kirsu on pieni, pyöreä ja musta", joten toki ruskeaa nenää voi pitää puuteena siihen verratessa. Kennelliiton näyttelysäännöt sanoo "H annetaan koiralle, joka on tyypillinen rodulleen, mutta jossa on selkeitä virheitä". Jotenkin toi monikko tossa vaan hämää, jos koira on muuten erinomainen, mutta siinä on yksi virhe, niin voiko sitä sakottaa siitä noin paljoa? Muutenkin vähän hämmästyttää, että värikysymyksille annetaaan niin paljon arvoa näyttelyissä, joiden kuitenkin olisi tarkoitus tukea kasvatustyötä kohti rodunomaisuutta, mutta myös tervettä rakennetta. Kaikkea ei tietenkään näy nopeasti koiraa katsomalla ja kopeloimalla, mutta toivoisin että tuomarit panostaisivat enemmän koiran hyvinvointiin ja terveyteen arvosteluja tehdessään, kuin ulkonäöllisiin "pikkuseikkoihin". Otan koiralleni sata kertaa mielummin pinkin nenän, tai keksiä turkkiin, kuin esimerkiksi jonkun perinnöllisen sairauden tai rakenteellisen vian. Katkera ämmä kuittaa tästä aiheesta :D (Pakko vielä korostaa, että en halua kyseenalaistaa tämän tuomarin ammattitaitoa. Tämä oli hänen mielipiteensä ja niistähän näyttelyissä on pelkästään kysymys. Tuomari hoiti työnsä kuitenkin kaikin puolin mallikelpoisesti ja palkitsi hienot koirat tänään voittamaan.)

Onnellinen possunenä

Pandan arvostelu:
"3 years old very nice female, typical. Goog type & size. Nice head proportions. Nose pigment must be darker. Strong overline. Good angulation front & behind. Ecxellent movement. Correct coat"
Vapaa suomennos: "3-vuotias erittäin kiva narttu, tyypillinen. Hyvä tyyppi & koko. Hyvät pään mittasuhteet. Nenäpigmentin pitää olla tummempi. Vahva ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomaiset liikkeet. Oikea turkki." AVO H

Arvosteluun oon kyllä todella tyytyväinen tiukalta tuomarilta :) Ihan on Pandan näköinen arvio kaikinpuolin (myös se nenäkommentti :D)

Tänä vuonna tuskin enää mennään näyttelyihin, joten tähän pieni yhteenveto tästä vuodesta. Kumpikin tyttö on käynyt kolmessa näyttelyssä (tosi vähällä taidettiin päästä tänä vuonna). Oon hurjan ylpeä näistä tuloksista. Lisäksi Panda on napannut kolme pokaalia, viidestä mätsäristä.

Luna:
VAL ERI
VAL ERI VAK1 SA PN4
VAL ERI VAK1 SA PN1 ROP <3
Vuoden japsikisassa pisteitä: 8kpl

Panda:
AVO ERI AVK2 SA PN3
AVO ERI AVK1 SA PN3 SERT <3
AVO H
Vuoden japsikisassa pisteitä: 6kpl

Uusi harja

Panda uuden lemppariherkkunsa kimpussa

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä ostoksilla, ensin näyttelyalueella, josta lähti mukaan koirille uusi harja kadonneen tilalle, ja sitten vielä Keravalla Jatapetissä, josta mukaan tarttui pussillinen kananjalkoja (Pandan uusi herkku). Sitten mentiinkin juhlistamaan Ellan menestystä ravintola Onnelliseen Kanaan Keravan keskustaan, jossa emännät söivät kanakorit ja koirat söivät naudanmahaa ja kanan sydämiä, Hyvin maistui kaikille :)



Ps: täältä löytyy kuvia Mäntsälässä esiintyneistä japseista. Olisi kiva, jos kuvia käytetään jossakin, niin siinä voisi minut kuvaajana mainita :) http://jiffies.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Koiran%C3%A4yttelyt/M%C3%A4nts%C3%A4l%C3%A4+KR/