torstai 25. huhtikuuta 2013

Kotiagilityä

Nyt kun kevät on viimein saapunut, ollaan päästy aloittamaan kunnolla myös kotiagilitykausi. Meidän oma piha on niin kamalan pieni (ehkä 3x5m), että siinä ei oikein mahdu turvallisesti suorittamaan, kuin yhtä estettä kerrallaan. Siksi olenkin vallannut meidän taloyhtiön pihasta suojaisen nurmikkoalueen meidän treenejä varten.
Kuvassa oikealla näkyvä talo on meidän koti. Me asumme siis siinä alakerrassa. Vasemmalla on toinen rivitalo ja näiden kahden talon väliin jää siis tälleinen suojaisa tila, joka rajaantuu kahesta sivusta taloon ja yhdestä sivusta aitaan. Ainoastaan yksi sivu on avonainen, mutta se ei onneksi haittaa koska siellä sivussa on taloyhtiön puisto. Eikä noi koirat onneksi ole harjoitellessa olleet ees kiinnostuneita lähtemään minnekään.

Meidän estevalikoima on tällä hetkellä aika suppea. Meillä on:
- 2xhyppyeste
- Rengas
- Kepit (6-kepin sarja)
- 3x pieni tunneli/ 1x iso tunneli
- 1x maahan rajattava neliö, joka ajaa treeneissä pöydän virkaa :D 

Toiveissa olisi vielä pieni keinu, 12-kepin sarja ja pussi ainakin. Ehkä myös muuri ja pituus. A-esteestä ja puomista en uskalla vielä edes unelmoida :D Missä nekin mahtuisi säilyttää?

Treenipaikassa on se huono puoli, että toi keskiosa on aika isokivistä hiekkaa. En oo uskaltanu siihen laittaa esteitä, ettei koirat satuta itteään siinä. Kyllä siihen varmaan voisi ainakin putken laittaa. Tosin nyt ei olla vielä saatu putkia otettua mukaan treeneihin, koska tuulee niin paljon ja ne eivät millään meinaa pysyä kiinni maassa.

Alkuviikosta treenattiin molempien koirien kanssa. Tänään taas treenattiin vain Lunan kanssa, koska Pandalla on tärpit menossa ja en viitsi päästää sitä vapaaksi niiden aikana.

Lunalla on alkanut kepit sujumaan aika mallikkaasti. Se tekee kaikkein parhaiten ne, kun vain sanon aluksi "kepit", kävelen sen vierellä ja palkkaan ja kehun lopuksi. Jos rupeen kehumaan kesken keppejen se olettaa, että nyt saa namia ja jättää kepit kesken :D Jos palkkaan keskellä, niin kohta se keksii, ettei enää muka osaa mennä niitä, jos ei saa namia joka välissä. On se ovela kettu. Seuraavaksi harjoitellaan vielä lisää vauhtia ja tarkkuutta ja lopulta Lunan olisi tarkoitus suorittaa kepit myös silloin, kun minä olen jossain ihan muualla.
Tässä videossa Luna tuijottaa ihmeissää, että miksi sillä nyt on kamera kädessä kun treenataan :D Pitää yrittää pyytää Mikko kuvaamaan parempi video :) Pandan kanssa taas ollaan kepeissä vielä ihan alussa, mutta olen ottanut sen kanssa käyttöön naksutinkoulutuksen kepeille, ja me edistytään minusta niissä aika mukavaa vauhtia (toivottavasti saan tästäkin vielä videon).

Ensi viikolla ei ole ollenkaan ohjattua treenejä vapun takia, joten ihan hyvä, että ollaan saatu tämä kotikausi jo näin hyvin käyntiin.
Vielä ihan toisesta aiheesta asiaa. Olen aiemmin maininnut, että harkitsen Lunan astuttamista näistä juoksuista. No juoksut alkoivatkin jo, mutta minulla on edelleen urosehdokas valitsematta, joten siirretään mahdollinen astutus syksyn juoksuihin. En halua turhaan hosua näin ison asian kanssa. Minulla on kyllä nyt yksi erittäin varteenotettava ehdokas kiikarissa, mutta en halua vielä innostua ennen kuin asiat ovat täysin varmoja :) Onneksi tässä on nyt reilusti aikaa ennen Lunan seuraavia juoksuja. Kuitenkin Luna pitää vielä esitellä uroksen omistajalle/kasvattajalle ja tietenkin itsekin haluan nähdä uroksen vielä "livenä" :)

Uroksen valitseminen onkin ollut paljon vaikeampaa kuin kuvittelin. Tietenkin yritän löytää Lunalle "täydellistä" urosta, mutta tämä etsintä on kyllä palauttanut minut maanpinnalle. Ei mikään koira tai yhdistelmä ole täydellinen. Suuri kysymus onkin, että mistä olen sitten valmis tinkimään.

Kirjoittelen näistä asioista vielä enemmän sitten, kun/jos asiat etenevät johonkin suuntaan. Minulla on yöpöydällä odottamassa Helena Koskentalon "Parempaan pentutulokseen"-kirja. Sormet syyhyää jo päästä sen kimppuun :D Kirjaa on paljon kehuttu, toivottavasti ei turhaan.
Lunasta jonkun näkönen seisotuskuva

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Reissukoira-Panda ja Vaasan KV

Meillä onkin Pandan kanssa kunnon seikkailu takana päin. Reissu alkoi jo torstaina päivällä, kun lähettiin köröttelemään kohti Tamperetta. Automatka meni muuten hyvin, mutta Panda hieman itkeskeli boksissaan ja oksensi vielä loppumatkasta. Nuorempana se kärsi melko pahasta matkapahoinvoinnista, mutta nykyään onneksi oksentaa enää vain pidemmillä matkoilla.
Kaverukset kylkikyljessä
No, Tampereelle Pandalle oli sovittu treffit komean urosjapsin, Timin (Saarnion Odoroki) kanssa. Panda oli aluksi aivan innoissaan ja koitti (tietenkin) nappailla Timin häntää suuhunsa. Käveltiin sitten kuitenkin pitkän matkaa hyvässä järjestyksessä. Kaverukset pääsivät hieman myös vapaana juoksentelemaan metsänreunaan.  Harmi vaan, että kuvista ei tullut kovin kummoisia ja sääkin oli aika ankea. Pandalla kuitenkin oli hauskaa, kun pääsi pomottamaan poikakoira-raukkaa. Aika ärhäkkä tyttö se kyllä kieltämättä on. Timi oli hieman ihmeissään, että uskaltaakohan tota nyt lähestyä, vai ei.

Timi näyttää hieman kauhisteneelta :D
Timi <3
Jalo ja Panda Tampeella
Parin tunnin jälkeen sanottiin heipat Timille ja Nealle ja jatkettiin matkaa vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Yöksi mentiin siis ystäväni Christinen luokse. Jalo-kaanaakoira olikin kuulemma jo kovasti odottanut Pandaa kylään. Panda ei ollut aivan yhtä innoissaan Jalosta.

Aamulla meillä oli aikainen herätys. Käytettiin vaan koirat ulkona ja pakattiin kamppeet Chrisun autoon. Lähdettiin suunnistamaan kohti Lapuaa,jossa sijaitsee "Jussin Viini"-niminen viinitila. Viinitilan pihassa piti tietenkin ottaa koirista vielä reissarikuvat ja sitten käpästiin hakemassa pullo mustaherukkaviiniä hotelli-iltaa varten.
Pandan haukotussarja Jussin Viinin pihassa :D



Lapualta oli vielä matkaa Vaasaan, mutta koirat pärjäsivät yllättävän hyvin autossa. Pandakaan ei enää voinut pahoin tai uikutellut. Viimein olimme perillä Vaasassa. Hotelli oli todella mukava ja hotellihuone oli hienompi, kuin uskalsimme kuvitella. Meillä oli oma sauna ja jopa oma keittiö, joka löytyi isosta kaapista :D Pandakin nautiskeli olostaan pehmeillä hotellisängyillä.

Illemmalla koimme yllätyksen, kun Jalon kasvattaja Miia yllätti meidät harjoittelemasta näyttelykävelyä hotellin käytävillä. Miialla oli itsellään 4 koiraa mukana ja heillä oli huone samalla käytävällä kuin meilläkin. Houkuttelimme Miian ja hänen nuorimman koiransa, Enyan mukaan kanssamme iltalenkille koirapuistoon. Siitä tulikin aikamoinen seikkailu, kun rämmimme pitkin Vaasan katuja ja metiköitä kohti puistoa. Lopulta onneksi löysimme perille. Jalo ja Enya leikkivät innoissaan ja Panda komensi kaikkia pysymään kauempana siitä. Muutama muukin koira liittyi seuraamme.
Enya ja Jalo
Ah, narttukoiran tuoksu!
Panda kattoo, että elkää nyt päälle tulko
Jaloa kauhistunut koiruli
Enya sai leikkikaverin nuoresta kultsu-uroksesta
Loppuilta hotellilla menikin rauhallisesti, kun sekä koirat, että emännät olivat väsyneitä n.10km iltalenkistä. Panda piti tietenkin vielä pestä ja sitten päästiin saunaan rentoutumaan ja maistelemaan herukkaviiniä. Saunan jälkeen tuli nopeasti uni koko porukalle. Jalo tosin otti yöksi vahtikoiran tehtävät huolehdittavaksi ja murahteli milloin millekin räsähdykselle. Panda taisi olla liian väsynyt kommentoimaan moisia.
Rankkaa olla kaunis
Maittavan hotelliaamiaisen jälkeen päästiinkin sitten lähtemään kohti Botnia-hallia. Matkaa oli vain pari kilometriä, mutta jonot parkkipaikalle olivat kovat jo aamuyhdeksän aikaan. Näyttelypaikalla Panda käyttäyty todella nätisti. Se ei oo ikinä ennen ollut noin kiltisti hallinäyttelyssä, joka on pullollaan koiria. Chrisu ja Jalo lähtivät jossain vaiheessa omaa kehäänsä odottamaan ja me jäimme Pandan kanssa hengailemaan japsiporukkaan. Yllättäen huomasin, että Pandalla oli alkanut juoksut. Aika huonoa tuuria, että niiden piti alkaa näyttelypaikalla. Mutta minkäs näille mahtaa. Sitten jouduin pitämään Pandaa enemmän boksissa, kuin mitä oisin halunnut.
Kehä oli kovasti myöhässä ja pitkän odotuksen myötä myös jännitys pääsi kasvamaan. Pandan kanssa harjoteltiin kehän laidalla ja neiti esiintyi todella mallikkaasti. Kehässä sitten Panda taisi aistia minun jännitykseni ja ei enää malttanu ihan niin nätisti seisoa, kuin harjoitellessa. Ihan hyvin esiintyminen kuitenkin meni. Tuomari huomautti minulle Pandan hammaskivestä. Eläinlääkäriltä oon kyllä siitä jo kysynyt. Noille kun tuntuu sitä tulevan, vaikka yritän harjailla hampaita ja syöttää kovaa pureksittavaa. Kuulemma joillekin koirille sitä vaan tulee, vaikka yrittäisi sen poissa pitää. No pitää nyt yrittää vielä kovemmin. Hyvä vaan, että tuomari huomautti asiasta.

Panda sai hyvän arvostelun. Ainoa miinuskohta oli, että tuomarin mielestä Panda on vielä turhan kevytrakenteinen. Hän tuntui tykkäävän muutenkin voimakasrankenteisimmista koirista. No hitaastihan tuo Panda kehittyy, joten ehkä se rakennekin vielä hieman jämäköityy. Kovassa seurassa kisattiin ja kolme koiraa nuorista sai ERI:n. Myös meidän Panda! Tällä kertaa sijoitus oli kolmas ja vain kaksi ekaa sai pinkin SA-ruusukkeen. Vähän harmitti, kun kehäsihteerillä oli meillekin jo se pikkuinen ruusuke kädessä, mutta tuomari sanoi, että annetaan vain kahdelle ekalle.

Kun Panda oli arvosteltu kipitin äkkiä kaanaankoira kehällä kuulemaan tuloksia. Jalo oli saanut tokan CACIBinsa ja ollut VSP! Myös Miian kasvattajaryhmä oli ollut ROP-kasvattaja! Huimia tuloksia rodun kotimaiselta kasvattajatuomarilta. Tämä tiesi siis sitä, että jäisimme vielä jännittämään BIS-kasvattajaryhmän valintaa. Minä heiluin jännittyneenä kehän laidalla kamera kädessä, kun kaanaakoirat ravasivat muiden mukana sisään kehään. Ryhmiä oli todella paljon. En kyllä kerennyt laskea, että kuinka monta. Tuomari karsi ryhmiä ankaralla kädellä ja ensimmäinen iloinen yllätys koettiin, kun Jalon porukka pääsi jatkoon 7:n parhaan ryhmän joukkoon! Tuomari karsi vielä 3 pois ja kappas: kaanaakoirat olivatkin nyt ansainneet paikkansa sijoittuneiden joukossa. Sitten tuomari rupesi nimeämään sijoituksia 4:sta alkaen ja lopulta jäljellä oli enää kaanaankoirat ja sileäkarvaiset colliet. Aivan mahtavalta tuntui Miian puolesta, kun tuomari teki historiallisen päätöksen ja nimesi kennel Katafaronjan Kaanaakoirat BIS1-kasvattajaryhmäksi! Onnea vielä kamalasti Miialle tästä upeasta tuloksesta! :)
Jatkoon poimittu kaanaakoira-ryhmä
BIS-kasvattaja
Ryhmä vitosessa kaanaankoira ei enää sijoutunut, mutta päivän kruunasi japaninpystykorvan RYP2-sijoitus. Sijoittunut koira oli aiemminkin mainetta niittänyt Ejimechan, eli Mandi. Onnea siis vielä Mandinkin porukoille! :)
Matka Vaasasta Tampeelle meni päivitellessä upeaa päivää. Koirat nukkuivat raukeina ja ulkona satoi räntää. Tampeelta minulla oli vielä parin tunnin matka kotiin. Kotona taas odotti kova urakka valokuvien läpikäymisessä. Niistä saattekin nauttia ainakin tämän blogikertomuksen mukana.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Luna 3-vee

Meidän ihana prinsessa, Luna täyttää tänään 3 vuotta. Tähän pitää tietenkin kertoa, että muistan sen kuin eilisen kun haettiin semmonen pikkunen jääkarhunpentu kotiin Valkeakoskelta. Se istu nätisti mun sylissä pitkän aikaan, kun kirjotettiin Mirjan kanssa papereita. Luna koitti nappailla mun hiuksia sen suuhun ja mutustaa niitä. Nyt toi on jo iso turjake. Kauhee karvakasa ja (yleensä) niin aikuismaisesti käyttäytyvä lady. Luna on kyllä ollut täydellinen eka koira. Helppo, kiltti ja terve.
Luna 7vk
Nam nam
Tänään Luna sai kakkua synttäreiden kunniaksi. "Kakku" oli maksalaatikko, jossa oli tonnikalatikkuja kynttilöinä ja koirankeksejä koristeena. Tytöt ahmi sen sulassa sovussa suihinsa. Muruakaan ei jäänyt. Synttärilahjaksi Luna sai ison yksisarvispehmon. Sen ylivoimaisia suosikkeja ovat kaikki isot pehmolelut, joiden kanssa voi painia.

Lunasta vielä sen verran, että sillä on nyt menossa näyttelytauko karvanlähdön takia. Oon yleensä yrittänyt pitää 2kk taukoa näyttelyistä karvanlähdön aikaan. Toukokuun alussa tauko päättyy Tampereen näyttelyyn. Kovasti tietenkin yritetään napata sitä kolmatta sertiä, mutta noissa KV-näyttelyissä on aina niin kova taso, että voi olla että saadaan vielä jonkin verran kierrellä ennen valioitumista. Lisäksi Luna on nyt ilmotettu erkkariin ja luultavasti mennään erkkariviikonloppuna vielä Lahteenkin kokeilemaan onneamme.
Panda yritää napata synttärilahjalelua

 En nyt laittanut Lunasta mitään poseerauskuvaa synttäreiden kunniaksi, koska se ei tosiaan ole parhaaassa turkissaan ja lisäksi se alkaa kaipaamaan jo pikkuhiljaa pesua näiden kurakelien takia. Poseerataan sitten taas, kun näyttelykausi alkaa :)

Agilityssä Luna alkaa pikkuhiljaa voittamaan talvella alkanutta kontaktiesteiden pelkoa. Parina viime kertana ollaan päästy pitkästä aikaan menemään A-este ja puomi radan osana! Huima parannus siihen verrattuna, että yhessä vaiheessa se ei suostunut laskemaan edes tassuaan näiden esteiden päälle. Muitakin positiivisiä yllätyksiä on tullut ja "jäätyily" radalla on myös vähentynyt huomattavasti.
Ihana yksisarvinen

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikin mätsäri

Pandalla on nyt paljon kaikkea meneillään. Ensinnäkin ollaan alettu Mikon kanssa pitää kirjaa Pandan ohituksista. Kirjataan kuukauden ajan kaikki hyvät ja huonot ohitukset ylös. Ehkä tällä lailla saadaan jonkin näkönen lähtötaso ainakin selville. Ei voi huijaa itteään, että "ihan hyvin se jo menee" :D Tilanne tällä hetkellä on 7-8. Siis 7 hyvää ja 8 huonoa ohitusta viikon aikana. Oon ihan tyytyväinen kyllä. Tietenkin se hieman lisää ehkä turhaa jännitystä itelle ohitustilanteisiin, kun pelottaa, että joutuu vetämään sen huonon viivan sinne listaan, jos se ei onnistukaan. Toisaalta kuitenkin niistä hyvistä ohituksista saa sitten tosi hyvää energiaa, joka ei varmasti koiriltakaan jää huomaamatta.

Koirapuistosta

Lisäksi Panda on nyt agitreenien myötä alkanut rentoutumaan muiden koirien seurassa. Ollaan päästy alottamaan kunnolla sen sosiaalistaminen taas. Käytiin tällä viikolla pari kertaa koirapuistossakin. Panda ei haukkunut enää niin paljoa, kuin ennen. Lisäksi se jopa sieti isoa mustaa koiraa pienten puolella. Tietenkin se vielä haukkuu ja ei käytöskään ole täydellistä, mutta oikeeseen suuntaan ollaan menossa.


Agilitykin on edistynyt kivasti. Siellä se pikkunen hyppii esteitä muiden mukana. Innolla odotan, että mitä Pandasta vielä tulee agilityn saralla. Tavoitteena päästä joskus kisaamaan ihan virallisiin asti.

Tänään taas treenattiin mätsärissä. Mulla ei ollut mitään tavotteita mätsärin osalle, kun viime kerta meni niin penkin alle. Panda kuitenkin käyttäyty mätsärialueella paljon paremmin kuin viimeiksi. Aluksi se vähän haukku, mutta lopetti onneksi aika nopeesti. Ohimenevien koirien häntiä piti yrittää nappailla ja kannustamaan tullut Eddiekin sai osansa häntärosvon kohtelusta. Toi häntien napsiminen on kyllä rasittava tapa. Toivottavasti sitä sais ees vähän karsittua pois. Joitain koiria saatiin kuitenkin moikattua nätistikin.
Häntärosvon uhriksi joutunut Eddie
Molemmat posket piti sotkee
Yksilöarvostelussa Panda seisoi hyvin, mutta kävely meni vähän säheltämiseksi. Sininen nauha siis remmin koristeeksi. Isoon kehään neiti kuitenkin tsemppasi. Olin aika yllättynyt, kun tuomari poimi meidät 30 sinisen joukosta 7:n parhaan sakkiin! Yksi putosi vielä ennen meitä, joten lopullinen sijotus oli SIN6. 5 parasta palkittiin, joten pikkasen jäi tietenkin harmittamaan. Toisaalta paras palkinto meille oli tuo kehäkäytöksen huima parannus :) Isossa kehässä siis kävely sujui huomattavasti nätimmin ja Panda jaksoi myös seistä paremmin paikallaan. Ehkä se osais Vaasassakin mennä nätisti.

Kuvia mätsäristä

Pandan sotamaalaus mätsäriä varten