torstai 23. maaliskuuta 2017

Terveystuloksia ja Pandan ekat möllikisat pitkään aikaan

Luna ja Panda edustaa Miss kakkaturkki-kilpailussa (ja kyllä, joutuivat pesulle tän jälkeen :D)
Käytiin nyt sitten viime viikolla Lunan ja Pandan kanssa Mevetissä uusinta silmä- ja polvitarkeissa. Ekana tutkittiin Lunan silmät, ja kohta 7-vuotiaalla rouvasjapsilla oli silmät edelleen terveet. Seuraavana lääkäri kurkkasi Pandan silmiä. Pandan kohtaloa olin tietenkin jännittänyt kovasti etukäteen, koska sen silmäsairausdiagnoosista (Pandalla on siis todettu lievä lasiaisen rappeuma) oli nyt kulunut 2 vuotta. Pelotti että sairaus näyttäisi jotakin etenemisen merkkejä. Onneksi sellaista ei kuitenkaan näkynyt, melkein päinvastoin. Lääkäri oli sitä mieltä, että rappeumaa on niin vähän ettei se ole voinut ainakaan lisääntyä. Hän ei olisi sitä kuulemma edes välttämättä merkannut paperiin, mutta jos sitä ei siihen olisi laitettu, asia olisi edennyt kennelliiton paneeliin, ja siellä sitä oli syynätty niin tarkkaan, että lopulta sieltä olisi varmaan kuitenkin jotain pientä löytynyt. En ite oikein tiennyt, että miten tähän pitäisi suhtautua. Ainakin kivi vierähti sydämeltä, kun ei enää tartte niin tosissaan pelkää sairauden etenemistä. Oman mielenrauhan takia käydään varmaan vielä muutaman vuoden välein kuitenkin testeissä.

Polvien kohdalla osasin odottaa, että ne olisivat jonkin verran menneet huonompaan suuntaan. Oma eläinlääkäri tutki viime kesänä ne epävirallisesti rokotuksen yhteydessä ja huomautti asiasta. Lunan polvet oli 2-vuotiaana 0/0 ja nyt (melkein) 7-vuotiaana 1/1. Pandalla myös aiemmin nollat ja nyt 1/0. Eli polvia nyt tarkkaillaan, ja jos rupee oireilemaan mitenkään, niin sitten palataan asiaan. Agilityä jatketaan vielä, mutta ihan koirien ehdoilla toki. Onneksi ei ole polvet mitenkään vaivanneet kumpaakaan.

Sitten vähän kevyempiin aiheisiin. Päästiin nimittäin Pandan kanssa pitkän tauon jälkeen aloittamaan taas kisaaminen. Rehellisesti sanoen, en ees muista koska ollaan viimeiksi oltu kisoissa. Varmaan viime kesänä tai syksynä. No nyt oli kisat Taitoa tassuihin-koirakoulun tiloissa, ja sinnehän me lähettiin harjoittelemaan kisatilanteita. Tehtiin kaksi starttia, molemmilta tuli nolla. Meidän sijotus oli 7/15 :)

Rata oli melkoisen helppo, ja koirakoulun kenttä tosi pikkuruinen, mutta tärkeetä kokemusta saatiin kisatilanteesta jokatapauksessa. Ainoo missä jäi radalla parantamisen varaa oli A-aste. Panda jäi kuikuilemaan kummallakin kerralla A:n harjalle hetkeksi, eikä ottanut kunnolla pysähdyskontaktia alastulossa. No virheettömästi se meni jokatapauksessa, niin en jäänyt pilaamaan kisaamisen iloa kaverilta ottamalla uudestaan. Pääasia, että koira kulki ja nautti tekemisestä. Kontakteja keretään vielä hinkkaa, jos joskus päästään keinukammosta ylitse.


Keinukammosta päästäänkin sitten keinun treenaamiseen. Laitan molemmista tän päivän parhaan keinun alle. Jos saan videot tässä toimimaan. Hallissa keinu menee paljon aremmin vielä, kuin tää oman pihan keinu. Veikkaan että hallissa tyttöjä jännittää keinun kolina. Omalla pihalla pehmeellä alustalla keinu ei juurikaan kolise.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maaliskisat

Eilen käytiin Lunan kanssa juoksemassa kauden toka startti hyppyradalla. Kisat oli (jälleen kerran) oman seuran järjestämät. Kilpailijoita oli ilmottautunut hyppyradalle kymmenen. Itellä oli hieman epätoivonen olo nyt kisaamisen suhteen. Tuntuu, että vaikka treeneissä osataan kaikki hyvin, ja ykkösten ratojen pitäisi olla meille ihan pala kakkua, niin silti aina radalla joku osa levähtää.

Oon miettinyt, että mikä nyt on pielessä. Isoin syy on ehkä ollut sopivan vireystason löytäminen koiralle. Luna on ollut joko ihan flegmaattinen (harvoin onneksi enää), tai sitten aivan ylitsevuotavan innoissaan, jolloin keskittymisestä ei oo tullut mitään. Sille tekis selvästi hyvää se, että päästäisiin kisaamaan vaikka 2-3 rataa kerrallaan, mutta harmittavasti keinun takia voidaan kisata aina vaan se yksi rata päivässä. Silloin tuntuu, että se ainoa yritys menee helposti vähän turhan innokkaasti. Sitten kun lähetään Lunan kanssa kisapaikalta pois, se jää vielä kuikuilemaan hallin suuntaa, että tässäkö tää nyt oikeesti oli.

Palataan vielä eiliseen. Tuomari Petteri Kerminen oli tehnyt hyvin virtaviivaisen hyppyradan ykkösille. Rata vaikutti muuten suhteellisen helpolta, mutta etenemä (3,1m/s), oli meille aika kova. Lisäksi radalla oli pussi, jonka suoritus tulisi olemaan iso kysymysmerkki meille.

Radalla heti kolmantena esteenä oli kepit. Jätin Lunalle paljon tilaa sisäänmenon hakemiseen, mutta jotenkin se ajautui kuitekin keppien väärällä puolelle. Tästä siis kielto heti alkuun. Sain sen sitten pyöräytettyy oikeelle puolelle, ja pujottelu lähti käyntiin. Jossain välissä keskittyminen kuitenkin herpaantui ja yksi keppiväli jäi vielä välistä (tästä siis vielä vitonen lisää). Korjasin välin, ja sitten lähettiin täysillä jatkamaan matkaa.
 
Kuva: Emeliina Tähtinen
Loppurata meni mun mielestä tosi kivasti, saatiin tosi hyvä vauhti tekemiseen, ja mä ohjasin paljon paremmin ja rennommin kun yleensä kisoissa, En jäänyt turhaan varmistelemaan, mutta en myöskään hosunut liikaa. Pussiinkin Luna pujahti tosi kivasti, pikkasen se empi pussin sisällä, mutta onneksi pian pieni valkoinen pää kurkkasikin jo pussin sisältä. Viimeiksi kun meillä oli kisoissa pussi radalla, sen suorittamiseen meni ehkä 20s, Nyt meni ehkä arviolta 4 sekuntia, eli parannusta oli jo huimasti.

Loppusuoraa kun lähettiin juoksemaan, niin yleisöstä treenikaveri Riitta huusi, että Tiia nyt vauhdilla! Ja siitä sitten ite jotenkin heräsin, että nyt päästään maaliin tasan niin nopeesti, kun ite pystyn juoksemaan. Siinä sitten pingottiin kovaa, ja keppiselkkauksesta huolimatta kellotettiin aika kova aika, 42,82s, kun ihanneaika oli 41s. Eli vajaa 2 sekuntia vain yliaikaa. Uskon, että jos kepeillä ei ois ollu ongelmia, niin meillä ois ollut hyvät mahikset päästä ihanneajan sisällä maaliin :) Tosta tuli kyllä tosi kiva fiilis, koska ennen meidän suurin ongelma on ollut juuri tuo nopeus. Mukavaa, jos yksi ongelma alkaa pikkahiljaa ratketa.

Lopullinen tulos siis +11,82 ja kuudes sija. Tavoitteena oli tehdä tulos, ja se tehtiinkin. Ensi kerralla lähetään tekemään vielä parempaa tulosta :) Harmi, että juoksukausi sekoittaa nyt taas kisaamisen, mutta ainakin keretään treenata ongelmakohtia vielä (lähinnä siis keppejä).


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Japsitapaamisia

Viime viikkoina ollaan kunnostauduttu pk-seudun japsien kanssa ja järjestetty kaksi tapaamista.

18.2 Emma järjesti meille koirauimalatapaamisen Petbrossilla Nurmijärvellä. Mukaan pääsi 10 huiskua omistajineen. Meillä oli mukana niin ensikertalaisia kuin kokeneita uimareitakin. Luna ja Panda oli tokaa kertaa koirauimalassa uimassa. Panda ei innostunut uimisesta ollenkaan, se ei osaa oikein rentoua altaassa, ja sen uimatyyli on ihan hukassa. Sovittiinkin sen kanssa, ettei sen enää tartte tulla mukaan uimaan. Luna taas oli tuttuun tapaansa oikea uimapeto. En laittanut sille edes pelastusliivejä, ja hyvin meni ilmankin :) Lunan kanssa mennään varmasti vielä uudestaankin kokeilemaan.
Onks jo meiän vuoro?
Kun kaikki japsit olivat uineet ja omistajat olivat kuivanneet ne, päästiin yläkertaan herkkujen ääreen. Emma oli järjestänyt meille kahvia ja omenapiirakkaa, ja me kaikki tuotiin vielä nyyttärimeiningillä syömistä. Oli tosi hauska nähdä kaikkia, ja kattoa miten erilailla koirat reagoivat uimiseen. Toivottavasti käydään vielä toisenkin kerran porukalla uimassa.


Luna ja Panda pääs isoon altaaseen uimaan
Koko 10 japsin porukka
26.2 käytiin japsilenkillä Viikissä. Mukana oli 14 japsia, ja 18 omistajaa, En koita nyt ees yrittää nimetä kaikkia japseja, kun oli niin monta mukana, Mutta oli kiva, että niin monta uuttakin koiraa omitajineen olivat päässeet mukaan. Panda kiusasi muita viime kerralla kun oltiin lenkillä, niin nyt se ei päässyt mukaan. Luna sen sijaan nautti selvästi lenkistä. ja löysi jopa leikkikaverin nuoresta Pandasta (meidän Pandan uroskaima).

Mun lempparikuva lenkiltä. Kivasti korustuu ison uroksen ja pienen nartun kontrasti (Lilla ja Panda?)

Tohinaa oli

Tiian Ella leikkimässä poikien kanssa

Meidän Luna noutaa lumipalloja


Osma ja Lilla

Yona
Sunnuntaina päästään taas Lunan kanssa kisaamaan agilityssä. Itellä on vähän semmonen olo, että saa nähä mitä tästä taas tulee, mutta ei se mitään :D Mennään yrittämään. Lauantaina taas oon töissä kolmosluokan kisoissa.

Lisäksi mun pitäis varata tytöille uusinta silmä- ja polvitarkkiaika, mutta jotenkin kauheen vaikee päättää kenelle eläinlääkärille veisin ne. Kauheesti jännittää tuloksetkin. Varsinkin Pandan silmät, ettei sairaus vaan oo edennyt huonoon suuntaan.