Japsit Etelän matkalla

Tulin reilu tunti sitten kotiin, ja heti piti tulla päivittämään blogia, kun oon niin innoissaan meiän ihanasta ulkomaan näyttelymatkasta.

Pari päivää meni tosi nopeesti, mutta samalla tuntuu et ois ollu pidempäänkin poissa, kun nää päivät oli niin täynnä toimintaa. Me lähettiin aikasin lauantai-aamuna Lunan kanssa bussilla matkaan kohti Helsingin satamaa. Bussista hypättiin junaan, ja junasta ratikkaan. Ratikasta sitten terminaaliin, ja sieltä pienten kömmähdysten kautta laivaan.

Luna on aivan ihana matkakumppani, se rakastaa kaikkia ihmisiä, ja se rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Se ei oo juurikaan ennen kulkenut julkisilla, mutta nyt tuli kyllä paljon harjotusta siihen hommaan. Kaikki muut julkiset kulkuneuvot oli ihan fine, mutta ratikan jarrut päästeli tosi inhottavia suhahduksia.

Laivalla koirat sai runsaasti huomiota, ja Luna otti siitä tottakai kaiken ilon irti. Nyt on kyllä japaninpystykorvia edustettu tyylillä pari päivää.

Tallinnassa käytiin ensin eläinlääkäriklinikalla hakemassa matolääkkeet, ja passeihin leimat niistä. Sitten käytiin syömässä Peppersack-nimisessä ravintolassa, jossa koirat otettiin ystävällisesti vastaan, ja niille tarjoiltiin vettä pöydän alle. Sen jälkeen lähettiin vähän kiertelee kauppoja. Virossa koiran kanssa liikkuminen on huomattavasti helpompaa kuin Suomessa. Moniin ravintoloihin, ja kauppakeskuksiin saa ottaa koiran mukaan. Myös kaikkiin julkisiin, ja takseihin koirat olivat myös
tervetulleita. Pitkän päivän päätteeksi mentiin hotelliin nukkumaan, ja valmistautumaan seuraavan aamun koitokseen.

Peppersack-ravintolassa söin tällästä sapuskaa

Tässä me ollaan tulossa vanhasta kaupungista syömästä. Lauantaina oli ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma.

Kun oltiin aamulla syöty aamupala hotellilla, kerättiin kamat ja koirat kasaan, ja napattiin taksi Saku Suurhall-areenalle. Ihan mukava vaihtoehto sille, ettei tarttenut heti aamusta lähtee julkisilla seikkailee paikalle koirien kanssa.

Kun päästiin perille kaikki muut japsit tuntuivat jo olevan siellä omistajiensa kanssa. Käytiin moikkailemassa tutut, ja vaihtamassa muutama sananen. Tässä vaiheessa alko jännittää jo aika paljon. Ella pääs meiän koirista ekana kehään, ja oli VAL ERI2 SA. Sitten oli Lunan vuoro startata vetsku-ura, ja tuomari tuntui tykkäävän Lunasta, en ainakaan kuullut että arvosteluun olisi tullut mitään moitittavaa. Hän vielä erikseen kehui Lunan hienoa kuntoa mulle kehässä. Se kyllä lämmitti tosi paljon mieltä. Lunalle hienosti VET ERI1 SA vet-SERT, ROP-VET ja TLN VetW-titteli! Paras narttu kehässä Ella sijoittui hienosti kolmanneksi ja Luna perään neljänneksi.

Luna ei oikein tykännyt poseeraa tässä pöydällä, ja näyttää ehkä vähän kauhistuneelta :D

Vähemmän kauhistunut poseeraus Tallinnan vilskeessä

Ei jääty odottelee ryhmäkehää, kun tiedettiin että joudutaan olemaan laivassa jo sen verran ajoissa, että ei oikein kerettäisi millään. Meille jäikin sitten vielä toinen päivä aikaa syödä hyvin ja shoppailla. Me käytiinkin tänään syömässä mun ehkä lempiravintolassa Tallinnassa, Pegasusissa. Tää oli kolmas kerta kun syön tuolla. Ruoka ja palvelu on aina ollut erinomaista. Erinomainen hintalaatusuhde kruunaa vielä tän ravintolan tason. Suosittelen ehdottomasti. Tää ravintola löytyy myös vanhasta kaupungista, ja on myös varsin koiraystävällinen.

Ruuan ja shoppailujen jälkeen suunnattiin laivaan ja kotimatka sai alkaa. Kiitos Tiialla matkaseurasta, ja ihanasta aurinkoisesta koiraviikonlopusta yhdessä <3 Koska mennään taas? 😊

PS: Tässä vielä Lunan arvostelu, jos joku saa siitä jotain selvää. Itelle jäi vähän hämärän peittoon osa siitä.

Vantaan ja Helsingin kisat

Keinu on nyt talven mittaan ruvennut taas temppuilemaan kisoissa, ja sieltä jännitys on siirtynyt myös treeneissä keinun tekemiseen. Kotona taas keinu on mennyt kuin vettä vaan, ja sainkin samaa hyvää energiaa siirrettyä myös hallissa treenaamiseen, kun otin meidän "palkkaämpärin" mukaan viimeiksi treeneihin. Se on siis ihan tavallinen ämpäri, jota ollaan kotona käytetty palkkaamiseen keinulla. Pistettiin se hallissa keinun alastulolle, ja kappas, nyt kumpikin koira teki yhtäkkiä keinua hallissa samalla itsevarmuudella kuin kotonakin! Se on kyllä hyvä tunne, kun keksii jonkun näinkin oudon ratkaisun, ja se jopa toimii.

Tästä rohkaistuneena uskallettiin Lunan kanssa mennä ekaa kertaa yrittää seuramestaruuskisoihin. Mestaruus kisattiin heti aamusta viime viikonlopun kisoissa agilityradalla. Suureksi harmiksemme keinu ei sitten kisoissa ollutkaan yhtään kiva. Luna ei halunnut tehdä sitä, niin en pakottanut ja tehtiin sitten rata treenimielessä loppuun.Tuloksena siis hylky.

Sitten molemmat koirat pääsivät kokeilemaan hyppyrataa. Ei ollut meidän päivä sitten ollenkaan. Lunan kanssa kepit oli hitaat, mutta muuten rata meni taas virheettömästi toka vikalle esteelle asti, jonka tämä fiksu ohjaaja päätti ohjata väärältä puolelta. Jostain kumman syystä kuvittelin, että olin jo seonnut estejärjestyksessä aiemmin, ja oltiin jo hyllytetty rata. En sitten kiinnittänyt loppuradan ohjaamiseen kovasti huomiota, ja kämmäsin sen esteen. Maalissa sitten tajusin, että sehän olikin nolla siihen asti.

Pandan kanssa sitten tietenkin kiinnitin erityishuomiota siihen, että teen radan tarkasti loppuun asti, tapahtui mitä tapahtui. No Panda lähtikin tosi kivalla draivilla radalle, ja pääs lipsahtaa multa jo aika alussa väärälle esteelle. Kepeillä ehkä olisi tullut ainakin vitonen (jos ei jo olisi ollut hylky alla), mutta muuten Panda nautti selvästi kisaamisesta. Vauhtia oli hyvin, ja iloista röhinääkin kuului taas.

Tänään lähettiin sitten hakee revanssia HAU:n kisoissa Helsingissä. Agiradat on nyt tauolla sattuneista syistä (yritetään niitä taas kun ulkokisat alkaa), joten tehtiin molempien tyttöjen kanssa pelkästään hyppis.

Ensimmäisenä radalle pääsi Luna. Kepit tuntuu Lunasta jotenkin superinhottavilta kisoissa. Se kyllä osaa tehdä ne, ja tekeekin ne nopeesti ja reippaasti treeneissä. Kisoissa sen ei vaan tee mieli tehdä niitä, se on kuitenkin sen verran pehmeä koira, että tekee kun mä käsken tehdä. Oon aika varma, että tää kisojen keppiviha johtuu vaan siitä, että ite jännitän niitä, ja Lunasta ei siksi tunnu mukavalta tehdä niitä. No kepit kuitenkin kunnialla läpi, ja sit lähettiin kirittää kepeillä tuhraantunutta aikaa loppuradalla. Kiri riitti melkein, yliaikaa tuli 0,28s! Tää on oikeesti meiän pienin yliaikanolla tähän asti. Vois luulla, että ois harmittanut, mutta lähinnä huvitti. Miten voi olla koirakolla näin kakka tuuri viikosta toiseen? Tuomarikin pahoitteli meidän pikkuriikkistä yliaikaa palkintojen jaossa, jossa Luna oli siis hienosti toinen :)

Panda sai yrittää tätä rataa myöskin. Vauhti ja innostus oli taas hienoa. Uusi kisapaikka pikkasen häiritsi ja kepit (Pandankin vaikeimpana esteenä) kärsi siitä vitosen verran. Yliaikaa tuli vaivaiset 0,03s. Kummankin koiran vauhti oli noin 3,2m/s, joka on meille kisavauhdiksi tosi kova.

Ens viikonloppuna onkin vuorossa Tallinn Winner-näyttely, jossa Luna pääsee korkkaamaan veteraaniluokan. Harmi vaan että turkki ei oo oikein vielä kerennyt palautuu strerkkauksen jäljiltä. No kiva joka tapauksessa lähtee Tiian ja Ellan kanssa reissuun <3

Mökillä on mukavaa

Meillä oli viime viikolla talviloma, ja oltiin vuokrattu mökki pitkäksi viikonlopuksi. Koirat pääsivät mukaan matkaan, ja ottivat kaiken ilon irti lomailusta.

Luna leikattiin helmikuun alussa, ja on nyt toipunut siitä jo tosi hyvin. Sen jälkeen kun Pandalla todettiin viime keväänä alkava kohtutulehdus leikkauksen yhteydessä, oon halunnut hoitaa Lunan steriloinnin mahdollisimman pian pois alta. Nyt sitten hampaat alkoivat olla taas hammaskiven puhdistuksen tarpeessa, niin ajattelin että hoidetaan leikkaus samalla nukutuksella. Onneksi hoidettiin, Lunalla todettin leikkauksen aikana kohtutulehdus. En tajuu miten voi olla yhtäaikaa näin hyvä ja huono tuuri. Jos mulle tulee vielä näiden koirien jälkeen narttuja, niin oon varmaan ihan vainoharhainen märkäkohdun suhteen. En kyllä ollut huomannut nytkään mitään oireita. 

 

Näyttääkö muidenkin koirien leikit näin "normaaleilta" :D

 Pandan kanssa käytiin seuran kisoissa kisaamassa hyppyrata toissa viikonloppuna. Kepeiltä tuli sisäänmenossa kielto, ja yksi väli jouduttiin uusimaan, mutta tosi kiva fiilis jäi radasta, ja kisaamisesta yleensä. Koira kulki hyvin, ja innokkaasti. Panda jopa "röhisi" mennessää, mistä tietää, että se on tosi innoissaan jostain. Vauhti oli hyväää, ja keppisählästä huolimatta vain alle sekunti yliaikaa.

Luna päätti pudotta pohjavillan leikkauksen jälkeen, joten edustaa nyt takki päällä näissä kuvissa.

Panda karvapalleroinen <3

Kokeiltiin Pandan kanssa koirahiihtoa. Hienosti jakso pikkukoira vetää mua eteenpäin, ja muutenkin tekniikka oli heti hallussa. Pitää ehdottomasti käydä toisenkin kerran kokeilemassa.

Kokeiltiin myös koirapulkkamäkeä :D

Kirkkonummen kisat 3.2.18

Tänään käytiin kisaamaassa Lunan kanssa Kirkkonummella 3 starttia. Otin vähän riskillä myös agilityradat, koska mulla oli 3 lahjakorttia näiden kisaradoille, ja aattelin et menee nyt sit samalla vaivalla kaikki. Lisäksi aattelin et kiva käydä nyt kunnolla kisaamaassa, ennen kun jäädään Lunan ens viikkosen sterkkauksen takia pariksi kuukaudeksi tauolle kisoista. Tällein kerroin radoista meiän treeniporukan ryhmässä:

Tänään Käytiin Lunan kanssa juoksemassa 3 rataa Kirkkonummella. Mulla ei oo videoita näistä, mut koitan analysoida vähän mikä meni pieleen, ja mikä meni hyvin.

Eka agilityrata oli aika kamala. Mulla oli itellä aika heikko olo vielä ton influenssan jäljiltä, ja jälkikäteen tajusin et ohjasin Lunaa ihan liian vaisusti. Keinu oli heti alussa radalla, ja Luna ei nyt meinannut milään suostua tekemään sitä. Varmaan 30s odottelin sitä sieltä alas, mut päätin et en anna periks, ja tulihan se sit sieltä viimein :D Kepeille mentäessä meni tarkistamaan keppien numerokyltin (joka oli ehkä 5m:n päässä keppien sisäänmenosta). Ei oo ikinä tehnyt mitään tollasta. Kontaktien alastulot meni hyvin, mutta keinun lisäksi myös puomi selvästi jännitti. Jossain välissä ohitettiin vielä joku este, ja siitä virallisesti hylky, mut veikkaan kyl että aikaakin meni niin paljon, että joku maksimiaika ois varmaan tullut tältä radalta vastaan, vaikka ei ois hyllytetty muuten.

Mentiin tekee toinenkin agilityrata, vaikka vähän harmitti jo valmiiksi se keinu. Tää toka meni onneksi jo paremmin. Kepit meni virheettä (jee!), samoin kuin kaikki kontaktit, mutta keinu jännitti taas, ja siinä palo tällä kertaa ehkä 15s. Lopputulos yliaikanolla, ja just se 15s yliaikaa. Tällä tuloksella oltiin neljänsiä.

Hypärille lähettiin sit sillä asenteella, et nyt perkele tehään se nolla. No sehän oli nolla tokavikalle esteelle asti! 😭 Loppusuoralla oli rengas ja hyppy, ja Luna tuli sen renkaan siitä sivusta läpi. Eka kerta kun meinasin kiroilla agilityradalla, saatto tulla jo "voi p...!" 😂 No aattelin, et ei voi mitään, korjataan se sit ja otetaan vitonen. Ei ollukaan niin helppoo. Yritin korjaa ensin 3 kertaa, meni aina sieltä välistä. Sit se hermostu ja jäi haukkumaan mulle sinne renkaan toiselle puolelle. Sitku sain sen vielä neljännen kerran yrittää (ja taas meni väärin), niin sen jälkeen se päätti että toi emäntä on ihan tollo kun tonne jäi hengailee, ja lähti kaveeraamaan ratatyöntekijän kanssa. Yleisöllä ainakin oli hauskaa 🙄😅 Viidennellä kerralla sain sen menee renkaan oikein, ja saatiin tsemppiaplodit yleisöltä.

Mä en oo varma, mut musta tuntuu, et toi et keinu (ja puomi) jännitys johtu siitä, että oli uusi kisapaikka, missä ei oo ennen käyty. Esim. oman seuran kisoissa tekee jo kivasti keinua, mut usein uusissa halleissa on jännittänyt. Ei varmaan auta, kun käydä tekee sitä keinuu erilaisissa paikoissa. Harmi, et talvella on niin vähän epiksiä missä pääsis treenaa :/ Rengashässäkkäkin saatto johtuu siitä, että ei olla nyt treenattu tollasta tosi avonaista rengasta pitkään aikaan.

Sillä aikaa kun Luna on tauolla, aion keskittyä Pandan kanssa kisaamiseen. Luna taas on ilmoitettu ensimmäiseen ulkomaan näyttelyynsä keväällä. Rouva pääsee vetskuiän kunniaksi pienelle etelän matkalle huhtikuussa :)

Uuden vuoden kujeet

Viime vuosi oli harrastusten osalta agilitypainotteisin tähän asti, mikä mulle kelpasi kyllä vallan mainiosti. Toki vähän enemmän olisi voitu jossain kehissäkin pyörähdellä, ettei kehäkäytös ihan unohtuisi. Ehkä tälle vuodelle voitaisiin siis ottaa tavoitteeksi treenata kehäkäytöstä vaikka mätsärikehissä. Lunalle tulee huhtikuussa 8 vuotta, eli veteraani-ikä täyteen. Sen kunniaksi täytyy varmaan ainakin parissa näyttelyssä käydä kokeilemassa uutta näyttelyluokkaa. Tiian kanssa ollaan myös ulkomaan näyttelymatkoja vähän mietitty.

Viime vuonna Lunan kanssa käytiin kahdessa näyttelyssä tuloksina EH ja ERI. Agilityssä juostiin 17 starttia, joista 9 hyppyrataa ja ensimmäistä kertaa kisattiin myös agililityradoilla, joita kerettiin suorittaa siis 8 starttia. Muutamissa epiksissäkin taidettiin keretä käydä.Varsinkin keväällä harjoiteltiin keinua virallisia kisoja varten. Lisäksi rouvakoira kävi alkuvuodesta uusinta silmä- ja polvitarkeissa. Silmät olivat edelleen terveet, mutta polvet näyttivät nyt ykköstä, kun nuorempana olivat puhtaat nollat. Onneksi eivät kuitenkaan ole mitenkään oireilleet. Mätsäreissä sitten ei taidettu käydä yhdessäkään. Japsilenkeillä ja uinneilla ollaan myös käyty muutaman kerran, aktiivisempi kisaaminen, ja agilityn talkootyöt ovat kyllä valitettavasti verottaneet vapaita viikonloppupäiviä sen verran, että aina ei ole päästy mukaan lenkille kun olisin halunnut.

Pandan kanssa ei käyty ollenkaan näyttely- tai mätsärikehissä. Tarkoituksena oli kyllä käydä kokeilemassa valioluokassa, mutta jotenkin en jaksanut motivoitua tarpeeksi tästä. Agilityssä sen sijaan päästiin starttaamaan viimein viralliset kisat hyppyradoilla, ja jo tokassa kisassa tulokseksi napsahti eka nolla ja siis Luva! Yhteensä kerettiin kisata neljä stattia joista siis nolla, pari ei niin hyvää tulosta (mutta tulosta kuitenkin) ja yksi hylky. Epiksissä käytiin myös aika reippaasti, ja saatiin jopa keinua radalla suoritettua niissä. Pandalta tutkitttiin myös silmät- ja polvet. Silmistä kirjoitinkin silloin alkuvuodesta pidemmin, niin en niihin tässä palaa, mutta kaikki siis paremmin kuin odotin. Polvista toinen ykkönen, toinen nolla. Panda myös leikattiin kesäkuussa, ja kaikki meni todella hyvin. Nyt se on kasvattanut kunnon puuhkaturkin ja näyttää vähän pieneltä lampaalta.
 

Viimeisen päivityksen jälkeen käytiin syksyllä vielä Janakkalan kisoissa, missä mulla oli Luna mukana ja tehtiin kaikki 3 tarjolla ollutta starttia. Tuloksina hylky (korjasin kepit väärin), yliaikanolla (tää oli oikeesti aika hyvä, vaan 2,5s yliaikaa) ja toinen hylky (keinu temppuili, ja säädettiin muutenkin. Sipoon kisoissa Lunan kanssa kaksi starttia (yliaikanolla ja yliaikavitonen.) Sitten vielä seuran kisat marraskuussa, yliaikavitonen ja hylky. Panda oli myös marraskuun kisoissa hypärillä, ja onnistuttiin tekee senkin kanssa hylky. Noi hylyt meni kyllä ohjaajan piikkii joka ensin kadotti oikeat esteet, ja toisella kerralla koiran 😑 Agilityn lisäksi kerettiin käydä Lunan kanssa joulukuussa japsien pikkujoulu-uinneilla Petbrossilla.

Luna koirauimalassa

Marraskuun kisojen jälkeen pidettiin pari kuukautta kisatauokoa ja joululomaa. Tän viikon sunnuntaina päästiin sitten taas takasin kisakentille, kun olin ilmottanut molemmat tytöt seuran kisoihin hyppyradalle (Luna on hetken agiradoilta sivussa, kun treeneissä on ilmaantunut pienoisia ongelmia puomin alastulon kanssa). Yllättävän hyvin meni ekoiksi kisoiksi tauon jälkeen. Pandalle yliaikavitonen (pari sekuntia vaan yliaikaa, ja kepeiltä korjattiin 1 väli). Lunalle vitonen, siis pelkkä 5 virhepistettä, ei yliaikaa! Tää on eka kerta, kun saadaan tehtyy rata ilman yliaikaa. Oon niin ilonen tästä. Etenemä oli 3,3m/s ja aikaa jäi reilu 4 sekuntia ihanneaikaan. Täältä me kuulkaas vielä tullaan 😁