Lohjan hyppykisa

Rohkaisin itseni viimein pari viikkoa sitten, ja ilmotin Lunan pitkän tauon jälkeen virallisiin agilitykilpailuihin. Valittiin Lohjan kisat, koska siellä sattui olemaan ykkösille hyppyrata. Hyppyrata siksi, että keinu sillä on vieläkin melko epävarma (nyt meillä on tosin keinu tehotreenissä, joten ehkä sekin vielä saadaan kuntoon).

Yleensä en osaa oikein jännittää koirien agilitykisoja. Tällä kertaa oli koko ajan semmonen pieni paniikki päällä, että mitä oon oikein mennyt tekemään, että ei me osata vielä(kään) tarpeeksi hyvin. Kuvittelin Lunan rallattelee pitkin hallia (niinku kahdella viime kerralla kävi, kun se paineistui kepeillä).

Perjantai-illan treeneihin lähin hakee itelle mielenrauhaa. Jännitys näkyi jo siellä, kun unohtelin rataa ja ohjailin vähän miten sattuu. Mun oli pakko päästä kokeilee pussiakin siltä varalta, että kisaradalla semmonen olisi (meillä ei oo ollut ikinä missään kisoissa pussia radassa). Meidän kouluttaja koitti keksiä tapoja, jolla Lunan saisi motivoitua liikkumaan nopeemmin. Ite oon selkeesti tehnyt siinä virheen, että oon alusta asti palkannut sitä namilla. Se kun on mahdottoman ahne, niin nyt sitä ei saa enää innostumaan lelusta palkkausmielessä. Kotona se kyllä leikkii pehmuleluilla omaksi ilokseen, mutta jos treeneissä koitat jättää namit antamatta ja tarjoot pehmoa tilalle, niin neiti loukkaantuu. No laitettiin namilautasia sitten radalle muutamaan kohtaan, niin johan tuli neitiin vauhtia :D Kouluttaja myös ehdotti, että Lunalle voisi olla rallytoko sopivampi laji, koska sillä riittää mielenkiintoa touhuta, mutta vauhti on aika verkkaista :D Ehkä siinä ois meille sitten eläkelaji valmiina.

Tänään aamulla itellä oli kuitenkin jo levollisempi olo, ja pieni paniikki tuntui vaihtuneen semmoseen hyvään jännitykseen. Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska halusin kerkee rauhassa kattelee toisten ratoja ennen omaa vuoroa. Tuomari oli keksinytkin aika hankalan tuntuisia ratoja. Seurasin pari luokkaa agilityradalta ja tänä aikana ei tullut yhtään nollatulosta. Radalla oli tosi paljon erilaisia esteitä, kepit, pussi, putki, hyppyjä, puomi, muuri, keinu, pituus... ainoostaan A ja pöytä puuttui. Rupes vähän jännittää, että miten hurja se hyppyrata tulee sitten olemaan. Maksit meni ekana tutustumaan rataan ja tuomari lupaili, että vikan radan voi vetää kaasu pohjassa. Etenemä 3,3m/s ja radan pituus 157m. Makseja oli aika paljon, mutta vain pari nollatulosta tältäkin radalta. Sitten me minit ja medit päästiin tutustumaan rataan, niin tuomari vähän naureskelikin, että sama meno (nollien osalta) tais jatkuu tälläkin radalla.

Radassa oli heti ekan hypyn jälkeen meidän pahin vihollinen kepit, mikä oli toisaalta hyvä, koska jos sen saisi hoidettuu pois alta, voisin paremmin rentoutuu loppuradasta. Toistaalta taas, jos ne menis pieleen, niin ainakin vois sitten vetää loppuradan mahdollisimman hyvin harjotuksen vuoksi. Päätin jättää Lunan ekan hypyn taakse ja kutsuu sen ihan rauhassa kepeille. Kepeillä katoin, että se menee varmasti oikein sisään ja varmistin, että rytmi pysyy päällä hokemalla "ke";tä. Kepit menikin hitaasti, mutta tyylipuhtaasti ja täydellisesti loppuun asti, jes! <3

Hahmotelma omasta huonosta muistista ongittu. Saattaa hyvinkin sisältää jonkun virheen.

Seuraava meille paha ansapaikka olikin 6 ja 7 keppien välillä ohjaussuunnan vaihto. Monet teki 7:lla takanaleikkauksen, mutta mä päätin ottaa varman päälle, ja nappaa Lunan valssilla haltuun kutosen jälkeen ja vaihtaa sitten ohjauspuolta seiskalle. Nappiin meni onneksi ja tästä päästiinkin rallattelemaan 11-putkelle asti. Putkella piti olla emännän nopea, että kerkes juosta pienen valkoisen ja muurin väliin tekemään edessä leikkauksen. Tää ei oiskaan onnistunut nopeen koiran kanssa. Näin saatiin hyvä linja 12-16 esteille ja kaikki menikin tosi nappiin. Sitten vielä koira 17-putken kauempaan päähän (pään sai ite valita, tää tuntu meille luentevammalta) ja sen jälkeen huima loppuspurtti kohti maalia. Emäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi (ja Luna kipitti ahkerana perässä), mutta aika ei ihan riittänyt ihanneaikaan. Emäntä oli kuitenkin huippuylpeä taitavasta karvapallosta ja meidän ekasta nollaradasta <3 Tällä kertaa vedettiin "hitaasti ja varmasti"-asenteella turhia hötkyilemättä. Tiesin, että rata on vaikee, joten tää oli musta ainoo oikee vaihtoehto meille tälle radalle.

Näyttääpä se 0 hyvältä :D

Sitten jäätiin jännittämään palkintojenjakoa. Yksi koira oli meidän lisäksi tehnyt virheettömän radan, ja heille meni minien ykköspaikka. Minut ja Luna kuulutettiin kakkospaikalle. Pikkasen jäi harmittamaan, että eka LUVA jäi 1,53 sekunnin päähän, mutta tää oli kyllä niin iso parannus aikasempiin kertoihin, että liikaa en sitä jaksa murehtia. Tästä on hyvä jatkaa hakemaan lisää vauhtia suorituksiin :)

Saatiin palkinnoksi mm. lahjakortti tän seuran kisoihin, joten päästään ottaa revanssi joku kerta :)

Taitava tyttö <3

Japsilenkki Viikissä

Panda, Kida, Bono, Leevi, Luna, Ella, Luna, Kisko ja Roni

Tänään päästiin pitkästä aikaan japsilenkkeilemään. Lenkki oli sovittu jo hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan tapaamiseen. Odotinkin että koiria saattaisi tulla hieman tavallista enemmän, mutta määrä olikin hurja, peräti 11 japsia! Mukana oli Lunan ja Pandan lisäksi Tiian Luna ja Ella, Tiina Bonon kanssa, Sanna Kiskon kanssa, Salla Mitzun kanssa, Mirkku Kidan kansssa, sekä kolme uutta poikaa (joiden omistajien nimiä en valitettavasti vielä muista) Leevi, Hugo ja Roni. Hienoa saada uusiakin lenkkeijöitä mukaan! :)

Pikku Nilkki

Suurin osa japseista tuli todella hyvin keskenään toimeen. Panda oli pieni kiusankappale taas, ja ensimmäisen puolen tunnin ajan se koitti härnätä muita tyttöjä. Pojat oli sille ihan ok. Panda saikin sinnikkään ihailijan, kun Hugo-poika seurasi sen pepussa kiinni innoissaan, vaikka toinen välillä rähähtikin innokkaalle ihailijalle. Loppulenkistä Pandakin onneksi rentoutui ja pystyin päästämään sen muiden kanssa vapaana pellolle juoksentelemaan.

Leevi ja Mitzu

Bono

Bono ja Leevi

Ella ja Luna painii

Leevi ja Bono

Tyttöjä ja Hugo

Kaikki 11

Hurtat hieronnassa

Viime päivityksen jälkeen ollaan jatkettu normaalia koiran eloa. Treeneissä ollaan käyty, mutta kisaamaan ei olla vielä päästy. Kummankin koiran juoksut on nyt viimein ohi (jippii). Ella ja Luna-japsit kävivät myös pari viikkoa sitten meillä kylässä. Tytöillä meni ihan hienosti neljistään. Pandan piti pikkasen koittaa isotella vieraille, mutta onneksi sekin pian taas muisti, että näähän oli ihan kivoja kavereita. Pitkään aikaan ei oltukaan nähnyt Tiian ja hauvojen kanssa <3

Ella ja Luna vauhdissa

Panda, Ella, Luna(minun) ja toinen Luna

Reilu viikko sitten taas lähdettiin Tiian kanssa Lemmikkimessuille. Näistä messuista on tullut jo vähän niinkuin perinne. Viime vuonna oltiin Tiian kanssa kattomassa pentuja, sitä edellisenä olin yksin, ja kolme vuotta sitten osallistuttiin pentunäyttelyyn Pandan ja Tiian Lunan kanssa,

Unto (Fantom)

Bono (Tamilan Hokusai Haru)

Mila pääsi myös mukaan messuille ja näin ollen ekaan koiranäyttelyynsä. Pitäähän se koiraharrastus aloittaa jo ihan nuorena :D Nuori neiti on hyvää näyttelyseuraa. Ensimmäiset kaksi tuntia hän nukkui vaunuissa. Sitten syötiin ja kateltiin maisemia silmät pyöreinä. Mila sai myös pusuja Unto-japsilta. Japsin pentuja oli paikalla kaksi. Unton lisäksi oli Eddien uusi "pikkuveli" Bono, Kummatki pojat olivat todella suloisia (kuten kuvista näkeekin). Seuraavaksi käydään kattomassa japseja Milan kanssa Voittaja-näyttelyissä joulukuussa. Toivottavasti tyttö jaksaa olla nätisti sielläkin.

Tänään taas oli vuorossa koirien hieronta. Lunan kanssa ollaan käyty Lunan luottohierojalla noin puolen vuoden välein. Lunan selällä on taipumusta mennä suht helposti jumiin, ja tälläkin kertaa sieltä jonkinmoinen jumi löyty. Panda taas oli tänään ekaa kertaa hierottavana, Se odotti nätisti omaa vuoroaan, kun Lunaa hierottiin, nukahtikin välillä. Pandan hieronta meni tosi kivasti. Se ei oikein tykännyt siitä, että se kellautettiin pöydälle, mutta sitten kun sen siihen sai, niin se ei valittanut ollenkaan hieronnasta. Pandalla ei ollut mikään paikka jumissa, joten sen hieronta sujuikin pikasesti. Sillä on kyllä niin kiva rakenne ja luonnolliset liikkeet, niin en kyllä uskonutkaan, että sitä mikään paikka vaivaisi. Ruvetaan nyt kuitenkin senkin kanssa silloin tällöin käymään hieronnassa ennaltaehkäisevästi.

Kotona koirat sai herkkuluut palkinnoksi, kun olivat niin nätisti hierottavina. Luna rupesi heti kaluumaan omaansa, mutta Panda oli kovin väsynyt hieronnasta ja pujahti lempipaikkaansa, sängyn alle lepäämään.

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa sunnuntaina japsilenkki pitkästä aikaan. Toivottavasti saadaan paljon japseja seuraksi lenkille :)

Pandan kisauran aloitus

Tänään järjestettiin Vuokkoset-areenalla epikset lasten sairaalan hyväksi. Mun oli alunperin tarkoitus osallistua Lunan kanssa näihin kisoihin, mutta sillä alkoikin reilu viikko sitten juoksut. Keksin sitten lähtee Pandan kanssa kokeilemaan mölliluokkaan, että mimmosella tasolla mennään. Lokakuun alusta asti ollaan siis taas tauon jälkeen treenattu. Tosi kivasti on mun mielestä mennyt. Eilen se pääsi ekaa kertaa myös isolle kentälle treenaamaan, kun otin sen juoksusen Lunan sijaiseksi perjantai-illan treeneihin. Iso kenttä herätti aluksi uteliaan koiran mielenkiinnon ja vähän piti kierrellä ja haistella. Hyvin jaksettiin sitten kuitenkin keskittyä myös treenaamiseen.

Onpas iso ruusuke

Tänään sitten kisapaikalla oli mahdollisuus mittauttaa koira virallisesti. En osannut jännittää tätä ollenkaan etukäteen, koska oon aina pitänyt Lunaa Pandaa pikkasen korkeempana, ja Lunahan mitattiin keväällä 32cm-korkeeksi (oikeesti joku 34cm vois olla lähempänä totuutta). Tuomari kuitenkin näytti pikkasen huolestuneelta ja littasi Pandan karvan mahdollisimman tasaiseksi. Se oli kuulemma siinä ja siinä, ettei mennyt medeihin, millin jäi vajaaksi. Huh. Japsit on kuitenkin sen verran hitaita yleensä agilityradoilla, että medi-luokassa pärjääminen olisi huomattavasti vaativampaa ja tietenkin korkeempien hyppyjen takia vielä paljon kuluttavampaa koiralle. Onneksi molemmat tytöt on nyt kuitenkin saaneet minin paperit.

Sitten itse kisaan. Panda pääsikin ihan ensimmäiseksi radalle. Olin ihan tyytyväinen tähän ratkasuun, koska tykkään siitä, etten joudu ite oottelee omaa vuoroa. Rupee vaan turhaan jännittää. Panda eteni varsin malliikkaasti radalla ja kaikki esteet saatiin suoritettua annetussa ajassa ja jopa ilman virheitä <3 Ekasta mölliradasta tuloksena siis eka nolla ajalla 42,28s. Huippu-huisku <3 Toka ratakin meni varsin mallikkaasti muuten, mutta erään putken takana olevat esteet kiinnittivät pienen valkoisen huomion ja niitä piti käydä kurkkaamassa. Siitä vitonen kiellosta. Muuten kaikki sujui taas mallikkaasti maaliin asti. Hölmö emäntä on ollut sitä mieltä, että Panda ei osaa vielä mitään, mutta ihan väärässä näköjään olin. Kyllä se osaa, kunhan vaan pääsee näyttämään.