Tuomiona Vitreous Degener

Pari vuotta sitten mulla olis ollut mahdollisuus joukkotarkissa tarkistuttaa Pandan silmät, mutta koska neiti oli silloin vielä varsin nuori (1½v), ja olin jostain kuullut viisaan väittämän, että silmien kanssa kannattaa odottaa siihen asti, että koira on ihan aikuinen, jätin sen silmät suosiolla odottamaan tuomitaan hamaan tulevaisuuteen.

Lunallehan piti tulla pentuja 2013-vuoden syksynä, mutta sattuneista syistä, jouduin tekemään raskaan päätöksen ja jättää Lunan pois jalostuksesta. Koirien pienimuotoinen kasvattaminen kiinnostaa minua edelleen, ja tottakai olen miettinyt myös Pandan pennuttamista. Pandassa on paljon hyvää, mutta myös huonompia puolia, niin kuin jokaisessa koirassa. Mitään varmaa päätöstä en ollut Pandan kohdalla osannut tehdä suuntaan enkä toiseen. Aika alkoi loppua sen suhteen kesken, joten päätin edistää päätöstä kuvauttamalla ne silmät (toki silmät tutkittiin myös ihan koiran omaa terveyttä  ajatellen).

Huomasin, että Helsingin Malmilla järjestettiin sopivasti joukkotarkki 10.1 lauantaina, joten päätin ilmoittaa Pandan mukaan. Panda oli varsin mallikelpoinen pieni potilas. Hoitajan mukaan sille olisi pitänyt antaa kiltteyspalkinto, koska se oli niin nätisti silmätippojen laitossa. Eläinlääkäri Sari Jalomäki kertoili sitä mukaan kun tutki silmiä, että miltä näyttää. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta Pandan silmän lasiaiset olivat lievästi juostuneet ja hieman vettyneet, tästä siis tuomiona lasiaisen rappeuma, eli tuo Vitreous Degener. 

Tämä ei tietenkään mulle sanonut yhtään mitään, ja yritin kysellä, että miten se vaikuttaa koiran elämään ja mitä sille voi tehdä. Ei kuulemma vaikuta mitenkään JOS sairaus ei etene. Eläinlääkäri suositteli, että Panda kävisi loppuelämänsä ajan noin kahden vuoden välein tarkastuksessa, että tiedetään missä mennään. Sairaudelle ei kuulemma mitään voi tehdä. Jäi aika tyhjä olo eläinlääkärikäynnin jälkeen. Eläinlääkäri ei lietsonut turhaan paniikkia, joten en oikein osannut odottaa mitään. Nyt viimisen viikon aikana oon ettinyt sairaudesta tietoa, ja aika hurjaltahan noi mahdolliset sairauden seuraukset tuntuu :( Toivotaan, että Panda välttyisi kaikelta tältä kurjalta ja saisi elää oireettoman elämän.

Lasiaisen rappeuma on ilmeisesti jossain määrin perinnöllinen sairaus. En tiedä onko näin Pandan tapauksessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun japsilla kyseinen sairaus ilmenee. Jos se on perinnöllistä, niin silloin valitettavasti tuskin viimeinen kerta. Pandaa en aijo käyttää jalostukseen, koska tosiaan sairauden perinnöllisyydestä ei voi mennä takuuseen. Toivotaan, että niin Pandan pentuesisarukset kuin muutkin lähisukulaiset kuitenkin välttyvät tältä vaivalta.

Japaninpystykorvilta silmien tutkiminen on melkoisen uusi juttu vielä. Esimerkiksi Pandan syntymävuoden koirista vain 9%:lta on tutkittu silmät. Eikä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kuin luku on ollut vieläkin pienempi. Ymmärrän hyvin, että kasvattajat eivät ole kokeneet silmien tutkimista tarpeellisena, koska japsien silmiä on pidetty terveenä, varsinkin jos mitään oireitakaan ei ole ollut. Tuskin itsekään tutkituttaisin sellaista ominaisuutta, jossa en osaisi olettaa olevan mitään vikaa. Tässäkin kuitenkin nähtiin, että oireeton ei ole sama asia kuin terve. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan silmien tarkastusprosentit samalle tasolle, kuin esim. polvitutkimusprosentit . Silmätarkki on kuitenkin koiralle kivuton ja vaivaton operaatio, ja lompakkokaan ei tästä kovin pahasti kärsi (verrattuna esimerkiksi kyynärien ja lonkkien kuvaukseen).

Omat kasvatushaaveeni saan siis haudata toistaiseksi, mutta en pidä sitä pelkästään pahana asiana. Minulle jää aikaa kerätä kokemusta koirista, japaninpystykorvasta rotuna, sekä tietoa kasvattamisesta yleisesti. Lisäksi jos joskus ensimmäinen pentueeni vielä näkee päivän valon, se tulee olemaan varmasti pitkään suunniteltu ja kauan odotettu pentue. Mahdottoman huono tuuri on mulla käynyt ensimmäisten pentuesuunnitelmien kohdalla, mutta ehkä se oli tarkoitettu näin. Enpä ainakaan pidä mitään itsestäänselvyytenä, tai tule käyttämään yhtäkään koiraa jalostukseen, jolla ei ole kaikkia tarvittavia tutkimuksia tehty. Ei musta koskaan kyllä tule kovin aktiivista kasvattajaa, mutta jos pari pentuetta elämän aikana saisi kasvatettua, niin se olisi hieno unelma.

Koiraluku meillä pysyy toistaiseksi kahdessa huiskuttimessa. Isäntä on sitä mieltä, että noissa kahdessakin on jo ihan tarpeeksi vaivaa :D Ite oon taas miettinyt, että sitten kun Luna ja Panda jää eläkkeelle harrastuksista, niin olisi kiva ottaa uusi harrastuskaveri. Mutta aika näyttää :)

Harrastuksista puheenollen käytiin tiistaina Pandan kanssa juoksemassa kaksi möllistarttia seuran epiksissä. Ne meni niin penkin alle, että en jaksa sen kummemmin niitä tässä purkaa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin puomin alastulokontakti meni tosi nätisti, ja silloin kun sain koiran kulkemaan nätisti, niin saatiin tehtyä muutama hyväkin pätkä reippaalla vauhdilla. Toiset epikset jo siintää suunnitelmissa, joten ehkä siellä päästään parantamaan. Tosta ei oo kuin suunta ylöspäin :D

Ps: silmäsairaussaarnan täytteeksi kokosin Pandasta kivoja ilmekuvia. Nätit silmät sillä on joka tapauksessa :)

Vanha vuosi ja uusi koti

Kiirettä on pitänyt kovasti viimiset pari kuukautta. Saatiin yllättäen tarjous meidän vanhasta kodista loppusyksystä, ja sen myötä meille tuli melkoinen kiire hommata uusi asunto. Onneksi oltiin Mikon kanssa tarkkailtu koko ajan Keravalla myytäviä kolmioita, joten muutama sopiva ehdokas oli jo valmiiksi mielessä.

Sopiva koti löytyikin pian. Tässä meidän uudessa kodissa on parasta koirien kannalta iso piha(ainakin 4 kertaa isompi kuin vanhassa). Meitä aluksi pelotti, että miten koirat oppivat kulkemaan rappusissa, kun eivät ole koskaan kaksikerroksisessa talossa asuneet. Ensimmäinen yö menikin siten, että Luna nukku meidän kanssa yläkerrassa (eikä päässyt alas) ja Panda nukkui yksin alhaalla (eikä päässyt yksin ylös). Seuraavana päivänä Mikko kiinnitti portaisiin huopapalat ja tosi nopeesti tytöt oppivatkin kipittämään niitä pitkin ylös ja alas. Nyt menee jo tosi hienosti kumpaakaan suuntaan. Yöt koirat nukkuu yleensä meidän makkarissa vanhaan tapaansa.

Luna pötköttelee uudella sohvalla

Uuteen kotiin päätettiin hommata myös uusi sohva. Ennen meillä oli kangassohva, ja voin sanoa, että musta kangassohva + valkoiset pitkäkarvaiset koirat = ei hyvä yhdistelmä. Uusi sohva on keinonahkaa ja on ihanaa kun siihen ei tartu karvat tai jää lika kiinni <3

Koirien pystit ja palkinnot löysi paikan olkkarin seinältä. Pieni paikka jäi vielä Pandan mahdollisille uusille serteille :)

Portaiden alla on koirien oma nurkka. Mätsäriruusukkeet pääsi sinne seinälle.

Vähän huono kuva uudesta pihasta.

Uusi piha ei oo vielä kokonaan aidattu. Naapurin ja meidän välissä on vaan rivi pieniä tuijia, jotka ei japseja pidättele. Meillä on siihen jo verkkoaitaa valmiina. Se pitäisi vielä jotenkin kiinnittää vaan siihen. Etupihalla joudutaankin sitten rakentamaan vähän matkaa kunnon aitaa. Se jäänee keväälle.
Joulu ja uusivuosi vietettiin koirien ja Mila-vauvan kanssa mun vanhempien luona. He asuvat aivan tässä meidän uuden kodin lähellä. Matkaa tulee vain noin 500m. Koirat saivat joululahjaksi kasan herkkuja ja luita, sekä uudet pannat. Jouluaterialta neidit saivat maisteltavaksi kalkkunaa.

Kiirellä otettu joulukuva vm.2014. Luna tonttua masensi hattu :D

Panda joulupäivänä uuden pannan kanssa

Luna ja keppi, tuttu näky

Loppuun haluisin tehdä vielä yhteenvedon viime harrastusvuodesta. Harrastusvuodesta jäi tosiaan aika pätkä, koska olin lähes koko vuoden raskaana. Maha oli isoimmillaan juuri kesäaikaan, jolloin kisat ja näyttelyt olisivat olleet aktiivisimmillaan. Syksy taas meni pitkälti vauvaa hoitaessa ja muuton parissa. Jotain kerettiin onneksi koirienkin kanssa tehdä. Ohessa tytöissä jouluna otetut uudet rakennekuvat. Vähän on huonot valkoisella taustalla ja valokuvaajalla (Mikolla) ei riittänyt oikein kärsivällisyys. Mutta näillä mennään :D

Panda:

Näyttelyt: Tarkoitus oli käydä kesällä parissa näyttelyssä kokeilemassa emännän iloksi. Nyt kolmevuotiaana Pandalla alkaa viimein olemaan aika kiva turkkikin jo, ja näyttelyt menivätkin paljon odotettua paremmin. Emäntä on huippuylpeä molemmista PN-sijotuksista ja varsinkin ekasta sertistä, H pelkän nenän värin takia harmitti.

AVO ERI AVK2 SA PN3
AVO ERI AVK1 SA PN3 SERT
AVO H

Mätsärit: Mätsäreissä käytiin pitämässä kehäkäytöstä yllä. Nämä oli pelkästään Pandan juttu tänä vuonna. Lunan kanssa ei käyty kertaakaan. 5 mätsäriä, jostain 2 sijotusta oli tosi hienosti pikki-riiviöltä.
PUN-
PUN4
SIN2

PUN-
SIN-

Agility: Treenattiin tammikuusta kesäkuun loppuun (6kk) ja lokakuun alusta joulukuun loppuun (3kk) aluksi kerran kahessa viikossa, ja loppuaika kerran viikossa.
Tavoitteena oli korkata mölliluokka epiksissä ja siinä onnistuttiin hienoin tuloksin. Nollaradalla sijoitettiin minien kolmanneksi. Lisäksi Panda mitattiin virallisesti mini-kokoiseksi.

Luna:

Näyttelyt: Näyttelyissä oli tarkoitus käydä silloin tällöin kokeilemassa, että josko se eka CACIB olisi irronnut. Aika vähän kerettiin käydä, mutta tuloksiin oon tyytyväinen. Eka ROP oli hieno saavutus :)
VAL ERI
VAL ERI1 SA PN4
VAL ERI1 SA PN1 ROP

Agility: Tavoitteena oli korkata viralliset kisat ja se saatiin onneksi aikaiseksi. Luna mitattiin virallisesti mini-kokoiseksi ja kerettiin käydä kolmissa hyppykisoissa kokeilemassa taitojamme. Tuloksena 2xHYL ja yksi hieno yliaikanolla, jolla sijoitetuttiin minien toiseksi. Lisäksi kierrettiin lukuisia möllikisoja ulkopuolisena, joista kaikista saatiin nollat (poislukien yksi, jossa emäntä unohti radan). Vuoden japsikisaan pisteitä 4 kpl. Ensi vuoden tavoite on peitota tuo pistemäärä :)

Kuvia messarista

Tänä vuonna olin messukeskuksen Koira 2014-näyttelyissä vain turistina. Kuvia tuli otettua jonkin verran. Tässä pieni kooste niistä.
Winner:

Voittaja:

Lohjan hyppykisa

Rohkaisin itseni viimein pari viikkoa sitten, ja ilmotin Lunan pitkän tauon jälkeen virallisiin agilitykilpailuihin. Valittiin Lohjan kisat, koska siellä sattui olemaan ykkösille hyppyrata. Hyppyrata siksi, että keinu sillä on vieläkin melko epävarma (nyt meillä on tosin keinu tehotreenissä, joten ehkä sekin vielä saadaan kuntoon).

Yleensä en osaa oikein jännittää koirien agilitykisoja. Tällä kertaa oli koko ajan semmonen pieni paniikki päällä, että mitä oon oikein mennyt tekemään, että ei me osata vielä(kään) tarpeeksi hyvin. Kuvittelin Lunan rallattelee pitkin hallia (niinku kahdella viime kerralla kävi, kun se paineistui kepeillä).

Perjantai-illan treeneihin lähin hakee itelle mielenrauhaa. Jännitys näkyi jo siellä, kun unohtelin rataa ja ohjailin vähän miten sattuu. Mun oli pakko päästä kokeilee pussiakin siltä varalta, että kisaradalla semmonen olisi (meillä ei oo ollut ikinä missään kisoissa pussia radassa). Meidän kouluttaja koitti keksiä tapoja, jolla Lunan saisi motivoitua liikkumaan nopeemmin. Ite oon selkeesti tehnyt siinä virheen, että oon alusta asti palkannut sitä namilla. Se kun on mahdottoman ahne, niin nyt sitä ei saa enää innostumaan lelusta palkkausmielessä. Kotona se kyllä leikkii pehmuleluilla omaksi ilokseen, mutta jos treeneissä koitat jättää namit antamatta ja tarjoot pehmoa tilalle, niin neiti loukkaantuu. No laitettiin namilautasia sitten radalle muutamaan kohtaan, niin johan tuli neitiin vauhtia :D Kouluttaja myös ehdotti, että Lunalle voisi olla rallytoko sopivampi laji, koska sillä riittää mielenkiintoa touhuta, mutta vauhti on aika verkkaista :D Ehkä siinä ois meille sitten eläkelaji valmiina.

Tänään aamulla itellä oli kuitenkin jo levollisempi olo, ja pieni paniikki tuntui vaihtuneen semmoseen hyvään jännitykseen. Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska halusin kerkee rauhassa kattelee toisten ratoja ennen omaa vuoroa. Tuomari oli keksinytkin aika hankalan tuntuisia ratoja. Seurasin pari luokkaa agilityradalta ja tänä aikana ei tullut yhtään nollatulosta. Radalla oli tosi paljon erilaisia esteitä, kepit, pussi, putki, hyppyjä, puomi, muuri, keinu, pituus... ainoostaan A ja pöytä puuttui. Rupes vähän jännittää, että miten hurja se hyppyrata tulee sitten olemaan. Maksit meni ekana tutustumaan rataan ja tuomari lupaili, että vikan radan voi vetää kaasu pohjassa. Etenemä 3,3m/s ja radan pituus 157m. Makseja oli aika paljon, mutta vain pari nollatulosta tältäkin radalta. Sitten me minit ja medit päästiin tutustumaan rataan, niin tuomari vähän naureskelikin, että sama meno (nollien osalta) tais jatkuu tälläkin radalla.

Radassa oli heti ekan hypyn jälkeen meidän pahin vihollinen kepit, mikä oli toisaalta hyvä, koska jos sen saisi hoidettuu pois alta, voisin paremmin rentoutuu loppuradasta. Toistaalta taas, jos ne menis pieleen, niin ainakin vois sitten vetää loppuradan mahdollisimman hyvin harjotuksen vuoksi. Päätin jättää Lunan ekan hypyn taakse ja kutsuu sen ihan rauhassa kepeille. Kepeillä katoin, että se menee varmasti oikein sisään ja varmistin, että rytmi pysyy päällä hokemalla "ke";tä. Kepit menikin hitaasti, mutta tyylipuhtaasti ja täydellisesti loppuun asti, jes! <3

Hahmotelma omasta huonosta muistista ongittu. Saattaa hyvinkin sisältää jonkun virheen.

Seuraava meille paha ansapaikka olikin 6 ja 7 keppien välillä ohjaussuunnan vaihto. Monet teki 7:lla takanaleikkauksen, mutta mä päätin ottaa varman päälle, ja nappaa Lunan valssilla haltuun kutosen jälkeen ja vaihtaa sitten ohjauspuolta seiskalle. Nappiin meni onneksi ja tästä päästiinkin rallattelemaan 11-putkelle asti. Putkella piti olla emännän nopea, että kerkes juosta pienen valkoisen ja muurin väliin tekemään edessä leikkauksen. Tää ei oiskaan onnistunut nopeen koiran kanssa. Näin saatiin hyvä linja 12-16 esteille ja kaikki menikin tosi nappiin. Sitten vielä koira 17-putken kauempaan päähän (pään sai ite valita, tää tuntu meille luentevammalta) ja sen jälkeen huima loppuspurtti kohti maalia. Emäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi (ja Luna kipitti ahkerana perässä), mutta aika ei ihan riittänyt ihanneaikaan. Emäntä oli kuitenkin huippuylpeä taitavasta karvapallosta ja meidän ekasta nollaradasta <3 Tällä kertaa vedettiin "hitaasti ja varmasti"-asenteella turhia hötkyilemättä. Tiesin, että rata on vaikee, joten tää oli musta ainoo oikee vaihtoehto meille tälle radalle.

Näyttääpä se 0 hyvältä :D

Sitten jäätiin jännittämään palkintojenjakoa. Yksi koira oli meidän lisäksi tehnyt virheettömän radan, ja heille meni minien ykköspaikka. Minut ja Luna kuulutettiin kakkospaikalle. Pikkasen jäi harmittamaan, että eka LUVA jäi 1,53 sekunnin päähän, mutta tää oli kyllä niin iso parannus aikasempiin kertoihin, että liikaa en sitä jaksa murehtia. Tästä on hyvä jatkaa hakemaan lisää vauhtia suorituksiin :)

Saatiin palkinnoksi mm. lahjakortti tän seuran kisoihin, joten päästään ottaa revanssi joku kerta :)

Taitava tyttö <3

Japsilenkki Viikissä

Panda, Kida, Bono, Leevi, Luna, Ella, Luna, Kisko ja Roni

Tänään päästiin pitkästä aikaan japsilenkkeilemään. Lenkki oli sovittu jo hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan tapaamiseen. Odotinkin että koiria saattaisi tulla hieman tavallista enemmän, mutta määrä olikin hurja, peräti 11 japsia! Mukana oli Lunan ja Pandan lisäksi Tiian Luna ja Ella, Tiina Bonon kanssa, Sanna Kiskon kanssa, Salla Mitzun kanssa, Mirkku Kidan kansssa, sekä kolme uutta poikaa (joiden omistajien nimiä en valitettavasti vielä muista) Leevi, Hugo ja Roni. Hienoa saada uusiakin lenkkeijöitä mukaan! :)

Pikku Nilkki

Suurin osa japseista tuli todella hyvin keskenään toimeen. Panda oli pieni kiusankappale taas, ja ensimmäisen puolen tunnin ajan se koitti härnätä muita tyttöjä. Pojat oli sille ihan ok. Panda saikin sinnikkään ihailijan, kun Hugo-poika seurasi sen pepussa kiinni innoissaan, vaikka toinen välillä rähähtikin innokkaalle ihailijalle. Loppulenkistä Pandakin onneksi rentoutui ja pystyin päästämään sen muiden kanssa vapaana pellolle juoksentelemaan.

Leevi ja Mitzu

Bono

Bono ja Leevi

Ella ja Luna painii

Leevi ja Bono

Tyttöjä ja Hugo

Kaikki 11

Hurtat hieronnassa

Viime päivityksen jälkeen ollaan jatkettu normaalia koiran eloa. Treeneissä ollaan käyty, mutta kisaamaan ei olla vielä päästy. Kummankin koiran juoksut on nyt viimein ohi (jippii). Ella ja Luna-japsit kävivät myös pari viikkoa sitten meillä kylässä. Tytöillä meni ihan hienosti neljistään. Pandan piti pikkasen koittaa isotella vieraille, mutta onneksi sekin pian taas muisti, että näähän oli ihan kivoja kavereita. Pitkään aikaan ei oltukaan nähnyt Tiian ja hauvojen kanssa <3

Ella ja Luna vauhdissa

Panda, Ella, Luna(minun) ja toinen Luna

Reilu viikko sitten taas lähdettiin Tiian kanssa Lemmikkimessuille. Näistä messuista on tullut jo vähän niinkuin perinne. Viime vuonna oltiin Tiian kanssa kattomassa pentuja, sitä edellisenä olin yksin, ja kolme vuotta sitten osallistuttiin pentunäyttelyyn Pandan ja Tiian Lunan kanssa,

Unto (Fantom)

Bono (Tamilan Hokusai Haru)

Mila pääsi myös mukaan messuille ja näin ollen ekaan koiranäyttelyynsä. Pitäähän se koiraharrastus aloittaa jo ihan nuorena :D Nuori neiti on hyvää näyttelyseuraa. Ensimmäiset kaksi tuntia hän nukkui vaunuissa. Sitten syötiin ja kateltiin maisemia silmät pyöreinä. Mila sai myös pusuja Unto-japsilta. Japsin pentuja oli paikalla kaksi. Unton lisäksi oli Eddien uusi "pikkuveli" Bono, Kummatki pojat olivat todella suloisia (kuten kuvista näkeekin). Seuraavaksi käydään kattomassa japseja Milan kanssa Voittaja-näyttelyissä joulukuussa. Toivottavasti tyttö jaksaa olla nätisti sielläkin.

Tänään taas oli vuorossa koirien hieronta. Lunan kanssa ollaan käyty Lunan luottohierojalla noin puolen vuoden välein. Lunan selällä on taipumusta mennä suht helposti jumiin, ja tälläkin kertaa sieltä jonkinmoinen jumi löyty. Panda taas oli tänään ekaa kertaa hierottavana, Se odotti nätisti omaa vuoroaan, kun Lunaa hierottiin, nukahtikin välillä. Pandan hieronta meni tosi kivasti. Se ei oikein tykännyt siitä, että se kellautettiin pöydälle, mutta sitten kun sen siihen sai, niin se ei valittanut ollenkaan hieronnasta. Pandalla ei ollut mikään paikka jumissa, joten sen hieronta sujuikin pikasesti. Sillä on kyllä niin kiva rakenne ja luonnolliset liikkeet, niin en kyllä uskonutkaan, että sitä mikään paikka vaivaisi. Ruvetaan nyt kuitenkin senkin kanssa silloin tällöin käymään hieronnassa ennaltaehkäisevästi.

Kotona koirat sai herkkuluut palkinnoksi, kun olivat niin nätisti hierottavina. Luna rupesi heti kaluumaan omaansa, mutta Panda oli kovin väsynyt hieronnasta ja pujahti lempipaikkaansa, sängyn alle lepäämään.

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa sunnuntaina japsilenkki pitkästä aikaan. Toivottavasti saadaan paljon japseja seuraksi lenkille :)

Pandan kisauran aloitus

Tänään järjestettiin Vuokkoset-areenalla epikset lasten sairaalan hyväksi. Mun oli alunperin tarkoitus osallistua Lunan kanssa näihin kisoihin, mutta sillä alkoikin reilu viikko sitten juoksut. Keksin sitten lähtee Pandan kanssa kokeilemaan mölliluokkaan, että mimmosella tasolla mennään. Lokakuun alusta asti ollaan siis taas tauon jälkeen treenattu. Tosi kivasti on mun mielestä mennyt. Eilen se pääsi ekaa kertaa myös isolle kentälle treenaamaan, kun otin sen juoksusen Lunan sijaiseksi perjantai-illan treeneihin. Iso kenttä herätti aluksi uteliaan koiran mielenkiinnon ja vähän piti kierrellä ja haistella. Hyvin jaksettiin sitten kuitenkin keskittyä myös treenaamiseen.

Onpas iso ruusuke

Tänään sitten kisapaikalla oli mahdollisuus mittauttaa koira virallisesti. En osannut jännittää tätä ollenkaan etukäteen, koska oon aina pitänyt Lunaa Pandaa pikkasen korkeempana, ja Lunahan mitattiin keväällä 32cm-korkeeksi (oikeesti joku 34cm vois olla lähempänä totuutta). Tuomari kuitenkin näytti pikkasen huolestuneelta ja littasi Pandan karvan mahdollisimman tasaiseksi. Se oli kuulemma siinä ja siinä, ettei mennyt medeihin, millin jäi vajaaksi. Huh. Japsit on kuitenkin sen verran hitaita yleensä agilityradoilla, että medi-luokassa pärjääminen olisi huomattavasti vaativampaa ja tietenkin korkeempien hyppyjen takia vielä paljon kuluttavampaa koiralle. Onneksi molemmat tytöt on nyt kuitenkin saaneet minin paperit.

Sitten itse kisaan. Panda pääsikin ihan ensimmäiseksi radalle. Olin ihan tyytyväinen tähän ratkasuun, koska tykkään siitä, etten joudu ite oottelee omaa vuoroa. Rupee vaan turhaan jännittää. Panda eteni varsin malliikkaasti radalla ja kaikki esteet saatiin suoritettua annetussa ajassa ja jopa ilman virheitä <3 Ekasta mölliradasta tuloksena siis eka nolla ajalla 42,28s. Huippu-huisku <3 Toka ratakin meni varsin mallikkaasti muuten, mutta erään putken takana olevat esteet kiinnittivät pienen valkoisen huomion ja niitä piti käydä kurkkaamassa. Siitä vitonen kiellosta. Muuten kaikki sujui taas mallikkaasti maaliin asti. Hölmö emäntä on ollut sitä mieltä, että Panda ei osaa vielä mitään, mutta ihan väärässä näköjään olin. Kyllä se osaa, kunhan vaan pääsee näyttämään.