Lohjan hyppykisa

Rohkaisin itseni viimein pari viikkoa sitten, ja ilmotin Lunan pitkän tauon jälkeen virallisiin agilitykilpailuihin. Valittiin Lohjan kisat, koska siellä sattui olemaan ykkösille hyppyrata. Hyppyrata siksi, että keinu sillä on vieläkin melko epävarma (nyt meillä on tosin keinu tehotreenissä, joten ehkä sekin vielä saadaan kuntoon).

Yleensä en osaa oikein jännittää koirien agilitykisoja. Tällä kertaa oli koko ajan semmonen pieni paniikki päällä, että mitä oon oikein mennyt tekemään, että ei me osata vielä(kään) tarpeeksi hyvin. Kuvittelin Lunan rallattelee pitkin hallia (niinku kahdella viime kerralla kävi, kun se paineistui kepeillä).

Perjantai-illan treeneihin lähin hakee itelle mielenrauhaa. Jännitys näkyi jo siellä, kun unohtelin rataa ja ohjailin vähän miten sattuu. Mun oli pakko päästä kokeilee pussiakin siltä varalta, että kisaradalla semmonen olisi (meillä ei oo ollut ikinä missään kisoissa pussia radassa). Meidän kouluttaja koitti keksiä tapoja, jolla Lunan saisi motivoitua liikkumaan nopeemmin. Ite oon selkeesti tehnyt siinä virheen, että oon alusta asti palkannut sitä namilla. Se kun on mahdottoman ahne, niin nyt sitä ei saa enää innostumaan lelusta palkkausmielessä. Kotona se kyllä leikkii pehmuleluilla omaksi ilokseen, mutta jos treeneissä koitat jättää namit antamatta ja tarjoot pehmoa tilalle, niin neiti loukkaantuu. No laitettiin namilautasia sitten radalle muutamaan kohtaan, niin johan tuli neitiin vauhtia :D Kouluttaja myös ehdotti, että Lunalle voisi olla rallytoko sopivampi laji, koska sillä riittää mielenkiintoa touhuta, mutta vauhti on aika verkkaista :D Ehkä siinä ois meille sitten eläkelaji valmiina.

Tänään aamulla itellä oli kuitenkin jo levollisempi olo, ja pieni paniikki tuntui vaihtuneen semmoseen hyvään jännitykseen. Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska halusin kerkee rauhassa kattelee toisten ratoja ennen omaa vuoroa. Tuomari oli keksinytkin aika hankalan tuntuisia ratoja. Seurasin pari luokkaa agilityradalta ja tänä aikana ei tullut yhtään nollatulosta. Radalla oli tosi paljon erilaisia esteitä, kepit, pussi, putki, hyppyjä, puomi, muuri, keinu, pituus... ainoostaan A ja pöytä puuttui. Rupes vähän jännittää, että miten hurja se hyppyrata tulee sitten olemaan. Maksit meni ekana tutustumaan rataan ja tuomari lupaili, että vikan radan voi vetää kaasu pohjassa. Etenemä 3,3m/s ja radan pituus 157m. Makseja oli aika paljon, mutta vain pari nollatulosta tältäkin radalta. Sitten me minit ja medit päästiin tutustumaan rataan, niin tuomari vähän naureskelikin, että sama meno (nollien osalta) tais jatkuu tälläkin radalla.

Radassa oli heti ekan hypyn jälkeen meidän pahin vihollinen kepit, mikä oli toisaalta hyvä, koska jos sen saisi hoidettuu pois alta, voisin paremmin rentoutuu loppuradasta. Toistaalta taas, jos ne menis pieleen, niin ainakin vois sitten vetää loppuradan mahdollisimman hyvin harjotuksen vuoksi. Päätin jättää Lunan ekan hypyn taakse ja kutsuu sen ihan rauhassa kepeille. Kepeillä katoin, että se menee varmasti oikein sisään ja varmistin, että rytmi pysyy päällä hokemalla "ke";tä. Kepit menikin hitaasti, mutta tyylipuhtaasti ja täydellisesti loppuun asti, jes! <3

Hahmotelma omasta huonosta muistista ongittu. Saattaa hyvinkin sisältää jonkun virheen.

Seuraava meille paha ansapaikka olikin 6 ja 7 keppien välillä ohjaussuunnan vaihto. Monet teki 7:lla takanaleikkauksen, mutta mä päätin ottaa varman päälle, ja nappaa Lunan valssilla haltuun kutosen jälkeen ja vaihtaa sitten ohjauspuolta seiskalle. Nappiin meni onneksi ja tästä päästiinkin rallattelemaan 11-putkelle asti. Putkella piti olla emännän nopea, että kerkes juosta pienen valkoisen ja muurin väliin tekemään edessä leikkauksen. Tää ei oiskaan onnistunut nopeen koiran kanssa. Näin saatiin hyvä linja 12-16 esteille ja kaikki menikin tosi nappiin. Sitten vielä koira 17-putken kauempaan päähän (pään sai ite valita, tää tuntu meille luentevammalta) ja sen jälkeen huima loppuspurtti kohti maalia. Emäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi (ja Luna kipitti ahkerana perässä), mutta aika ei ihan riittänyt ihanneaikaan. Emäntä oli kuitenkin huippuylpeä taitavasta karvapallosta ja meidän ekasta nollaradasta <3 Tällä kertaa vedettiin "hitaasti ja varmasti"-asenteella turhia hötkyilemättä. Tiesin, että rata on vaikee, joten tää oli musta ainoo oikee vaihtoehto meille tälle radalle.

Näyttääpä se 0 hyvältä :D

Sitten jäätiin jännittämään palkintojenjakoa. Yksi koira oli meidän lisäksi tehnyt virheettömän radan, ja heille meni minien ykköspaikka. Minut ja Luna kuulutettiin kakkospaikalle. Pikkasen jäi harmittamaan, että eka LUVA jäi 1,53 sekunnin päähän, mutta tää oli kyllä niin iso parannus aikasempiin kertoihin, että liikaa en sitä jaksa murehtia. Tästä on hyvä jatkaa hakemaan lisää vauhtia suorituksiin :)

Saatiin palkinnoksi mm. lahjakortti tän seuran kisoihin, joten päästään ottaa revanssi joku kerta :)

Taitava tyttö <3