Lunallehan piti tulla pentuja 2013-vuoden syksynä, mutta sattuneista syistä, jouduin tekemään raskaan päätöksen ja jättää Lunan pois jalostuksesta. Koirien pienimuotoinen kasvattaminen kiinnostaa minua edelleen, ja tottakai olen miettinyt myös Pandan pennuttamista. Pandassa on paljon hyvää, mutta myös huonompia puolia, niin kuin jokaisessa koirassa. Mitään varmaa päätöstä en ollut Pandan kohdalla osannut tehdä suuntaan enkä toiseen. Aika alkoi loppua sen suhteen kesken, joten päätin edistää päätöstä kuvauttamalla ne silmät (toki silmät tutkittiin myös ihan koiran omaa terveyttä ajatellen).
Huomasin, että Helsingin Malmilla järjestettiin sopivasti joukkotarkki 10.1 lauantaina, joten päätin ilmoittaa Pandan mukaan. Panda oli varsin mallikelpoinen pieni potilas. Hoitajan mukaan sille olisi pitänyt antaa kiltteyspalkinto, koska se oli niin nätisti silmätippojen laitossa. Eläinlääkäri Sari Jalomäki kertoili sitä mukaan kun tutki silmiä, että miltä näyttää. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta Pandan silmän lasiaiset olivat lievästi juostuneet ja hieman vettyneet, tästä siis tuomiona lasiaisen rappeuma, eli tuo Vitreous Degener.
Tämä ei tietenkään mulle sanonut yhtään mitään, ja yritin kysellä, että miten se vaikuttaa koiran elämään ja mitä sille voi tehdä. Ei kuulemma vaikuta mitenkään JOS sairaus ei etene. Eläinlääkäri suositteli, että Panda kävisi loppuelämänsä ajan noin kahden vuoden välein tarkastuksessa, että tiedetään missä mennään. Sairaudelle ei kuulemma mitään voi tehdä. Jäi aika tyhjä olo eläinlääkärikäynnin jälkeen. Eläinlääkäri ei lietsonut turhaan paniikkia, joten en oikein osannut odottaa mitään. Nyt viimisen viikon aikana oon ettinyt sairaudesta tietoa, ja aika hurjaltahan noi mahdolliset sairauden seuraukset tuntuu :( Toivotaan, että Panda välttyisi kaikelta tältä kurjalta ja saisi elää oireettoman elämän.
Lasiaisen rappeuma on ilmeisesti jossain määrin perinnöllinen sairaus. En tiedä onko näin Pandan tapauksessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun japsilla kyseinen sairaus ilmenee. Jos se on perinnöllistä, niin silloin valitettavasti tuskin viimeinen kerta. Pandaa en aijo käyttää jalostukseen, koska tosiaan sairauden perinnöllisyydestä ei voi mennä takuuseen. Toivotaan, että niin Pandan pentuesisarukset kuin muutkin lähisukulaiset kuitenkin välttyvät tältä vaivalta.
Japaninpystykorvilta silmien tutkiminen on melkoisen uusi juttu vielä. Esimerkiksi Pandan syntymävuoden koirista vain 9%:lta on tutkittu silmät. Eikä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kuin luku on ollut vieläkin pienempi. Ymmärrän hyvin, että kasvattajat eivät ole kokeneet silmien tutkimista tarpeellisena, koska japsien silmiä on pidetty terveenä, varsinkin jos mitään oireitakaan ei ole ollut. Tuskin itsekään tutkituttaisin sellaista ominaisuutta, jossa en osaisi olettaa olevan mitään vikaa. Tässäkin kuitenkin nähtiin, että oireeton ei ole sama asia kuin terve. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan silmien tarkastusprosentit samalle tasolle, kuin esim. polvitutkimusprosentit . Silmätarkki on kuitenkin koiralle kivuton ja vaivaton operaatio, ja lompakkokaan ei tästä kovin pahasti kärsi (verrattuna esimerkiksi kyynärien ja lonkkien kuvaukseen).
Omat kasvatushaaveeni saan siis haudata toistaiseksi, mutta en pidä sitä pelkästään pahana asiana. Minulle jää aikaa kerätä kokemusta koirista, japaninpystykorvasta rotuna, sekä tietoa kasvattamisesta yleisesti. Lisäksi jos joskus ensimmäinen pentueeni vielä näkee päivän valon, se tulee olemaan varmasti pitkään suunniteltu ja kauan odotettu pentue. Mahdottoman huono tuuri on mulla käynyt ensimmäisten pentuesuunnitelmien kohdalla, mutta ehkä se oli tarkoitettu näin. Enpä ainakaan pidä mitään itsestäänselvyytenä, tai tule käyttämään yhtäkään koiraa jalostukseen, jolla ei ole kaikkia tarvittavia tutkimuksia tehty. Ei musta koskaan kyllä tule kovin aktiivista kasvattajaa, mutta jos pari pentuetta elämän aikana saisi kasvatettua, niin se olisi hieno unelma.
Koiraluku meillä pysyy toistaiseksi kahdessa huiskuttimessa. Isäntä on sitä mieltä, että noissa kahdessakin on jo ihan tarpeeksi vaivaa :D Ite oon taas miettinyt, että sitten kun Luna ja Panda jää eläkkeelle harrastuksista, niin olisi kiva ottaa uusi harrastuskaveri. Mutta aika näyttää :)
Harrastuksista puheenollen käytiin tiistaina Pandan kanssa juoksemassa kaksi möllistarttia seuran epiksissä. Ne meni niin penkin alle, että en jaksa sen kummemmin niitä tässä purkaa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin puomin alastulokontakti meni tosi nätisti, ja silloin kun sain koiran kulkemaan nätisti, niin saatiin tehtyä muutama hyväkin pätkä reippaalla vauhdilla. Toiset epikset jo siintää suunnitelmissa, joten ehkä siellä päästään parantamaan. Tosta ei oo kuin suunta ylöspäin :D
Ps: silmäsairaussaarnan täytteeksi kokosin Pandasta kivoja ilmekuvia. Nätit silmät sillä on joka tapauksessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti