lauantai 19. lokakuuta 2013

Kuollut kettu - paha enne?

Keskiviikkoaamuna kun ajelin kotiin Lunan kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalta, aamuaurinko paisto ja mun mieli oli pitkästä aikaa jotenkin tosi kirkas. Mä olin ollut tosi tressaantunut tästä ensimmäisen pentueen suunnittelusta, ja halusin saada asioita rullaamaan johonkin suuntaan. Halusin, että jotain viimein tapauhtuisi, tuntu että mä olin odottanut tätä niin kamalasti, ja niin kauheen kauan.

Moottoritien reunassa makas kuollut kettu*. Se oli jotenkin ristiriidassa sen kauniin sään ja mun toiveikkaan olon kanssa. Tuli sellanen pieni pisto takaraivoon, että toivottavasti tää ei enteile pahaa. Koitin unohtaa koko ketun. Emmä koe olevani mitenkään taikauskonen, mutta kaikki luontoon liittyä on mulle lähellä sydäntä, joten kyllä se pisti miettimään.

Lunan progetestin yhteydessä eläinlääkäri mainitsi jotain siitä, että joskus nartuilla saattaa olla jotain tukoksia, jotka estävät astumisen, ja joita pitää sitten eläinlääkärin toimesta avata. Mulle tuli siit jotenkin tosi inhottava olo, miksi se lääkäri ois ees maininnut mitään sellasesta, jos tässä ei nyt ollut jotain vaaraa, että Lunalla on semmonen? Kysyin sitten (hieman kalpeana), että onko se nyt todennäköstä. että siellä on semmonen? Näitä tapauksia hoidetaan kuulemma heillä vain muutama vuodessa (ei syytä siis huoleen).

Eilen vein Lunan Poriin, ja neiti oli kovasti innoissaan tulevasta sulhostaan. Pyrykin kokeili muutaman kerran astua sitä, mutta aina kun se pääsi selkään, niin Luna inahti, ja siirtyi pois alta. Käytöksellään se kuitenkin kutsui urosta selkään aina uudestaan. Aateltiin, että aika ei nyt vaan vielä ole oikea. Luna siis sai jäädä Ninan hellään huomaan, ja mä lähdin ajelemaan kohti etelää. Täysikuu valaisi mun matkaa, ja jotenkin mulle tuli taas outo olo.

Tänään sitten sain soiton Porista. Arvasin Ninan äänensävystä, että nyt on kyllä jotain pielessä. Luna ja Pyry oltiin viety Hautalan Mian (kennel Tamilan) luokse astutusta hoitamaan (kun homma oli edennyt Ninan luona samaan malliin, kuin perjantai-iltanakin) ja eihän siitä ollut mitään tullut. Mia oli sitten tutkinut Lunan kunnolla, ja tässä vaiheessa kaikki varmaan arvaa, että mikä oli pielessä.... siellä tosiaan on jokin rakenteellinen vika, joka estää astumisen.

Vaihtoehdot on sitten aika vähissä. Lunan voi keinosiementään, mutta sitten on hyvin todennäköstä, että synnytyksen kanssa tulee ongelmia. En missään tapauksessa halua ottaa sellasta riskiä. Sen tukoksen voi korjata kirurgisesti, en tiedä poistaako se synnytysongelmien riskiä, mutta sitä ongelmaa se ei poista, että tollaset rakenteelliset viat voi olla perinnöllisiä. Koska en halua asettaa Lunaa minkään näköseen fyysiseen vaaraan, enkä halua perityttää koirille lisääntymisongelmia tuottavaa rakennetta, jouduin tekemään sen (erittäin raskaan) päätöksen, että jätän Lunan kokoaan pois jalostuksesta.

Luna on mun mielestä kaikkea sitä mitä ihminen voi koiralta toivoa, se on kaunis, terve ja sillä on ihana luonne. Valitettavasti se ei näitä hyviä ominaisuuksiaan pääse nyt siirtämään eteenpäin. Onneksi yhdenkään koiran ei ole pakko saada pentuja koskaan. Ja toivottavasti me saamme nauttia ihanan Lunan seurasta vielä monta monta vuotta. Luna asettaa mun odotuksen seuraavan mahdollisen jalostusnartun kohdalle tosi korkeelle, kelpaakohan mulle enää mikään? :)

Pentusuunnitelmista vielä sen verran, että olin alunperin ajatellut Pandalle ensimmäistä pentuetta ensi syksylle, JOS Lunan pentujen kanssa kaikki menee hyvin. ja JOS löydän sille sellasen uroksen, mikä täydentää sen heikompia puolia. Nyt harkitsen aikaistavani suunnitelmiani jo kevään juoksuihin. Tosin mitään ei nyt ole vielä kiveen hakattu. Jotenkin tuntuu paremmalta, kun on ees jotain suunnitelmia. Lopullista päätöstä Pandan pennuttamisesta en ole vielä tehnyt.

Toivottavasti tää kirjotus ei masentanut teitä kovasti. Voin sanoa, että en kirjoittanut tätä kuivin silmin, mutta kaikkeen olin varautunut ja ehkä hyvä niin. Kaikkeen näköjään tän harrastuksen (voiko tätä kutsua ees harrastukseksi?) kanssa saa varautua. Paljon se ottaa, ehkä joskus antaa vielä jotain takaisin?

Tärkeintä on kuitenkin, että koirilla on kaikki hyvin <3

Ps: Kiitos Ninalle ja Mialle isosta avusta. Ihana huomata miten japaninpystykorvapiireissä sitä apua saa, vaikka ei osaisi edes pyytää.

*Kettu tuntui erityisen merkittävältä siksi, että hakemani kennelnimi on tosiaan Kujeketun. Kennelnimeä ei ole vielä vahvistettu, mutta se oli jo syyskuun Koiramme-lehdessä, joten eiköhän se kohta vahvisteta. Kasvatushaavetta en ole missään nimessä kuopannut. Ei mulla ole mikään kiire sen kanssa.

16 kommenttia:

  1. Mulla oma mielipide Pandan pentuihin on ettei kannattaisi. Suvun lonkkien terveys ei oo kauheen hyvän näköstä (D:tä, C:tä, ykkösen polvia, TUTKIMATTOMIA vaikka kuinka) ja esimerkiks Kidallakin on C/C ja istuu vänkyrässä. Ei kipuja kai ole, mutta sitä ei ikinä tiedä mitä jälkeläisille tulee. Kun se sisartenkin terveys vaikuttaa. Kida on Pandan tavoin kans haukkuherkkä, mikä ei ainakaan rotumääritelmän mukaan oo sallittua. Tai sellanen tyhjänpäivänen haukkuminen. Kida on myös aika hermoheikko ja voisin melkeen kuvitella että samoja ominaisuuksia voi olla Pandalla, tai sen jälkeläisillä.
    Pienemmillä koirilla tuntuu ettei luonnetta katsota yhtä tarkkaan kuin esimerkiksi monilla isommilla roduilla. Ootko esimerkiks huomannu kauheen montaa luonnetestattua tai MH-luonnekuvauksessa käynyttä japsia? Se ei oo koirallekaan kivaa, jos herkästi stressaa, haukkuu jne on sellanen huonolla tavalla "räjähtäväinen". Onhan Kidakin esimerkiksi fiksu mm. tokoon, mutta se ei tee siitä jalostuskelpoista.
    Jos ulkonäköä ajatellaan, niin näiden pentujen isältähän tulee se nenän huono pigmentti joka on harmitonta mutta näyttelyissä ei suotavaa.
    Tämä kommentti siis kaikella ystävällisyydellä, en todellakaan tarkoita mitenkään julmasti kritisoida, mutta sanon vaan että kannattaa oikeesti harkita minkälaisella koiralla pennut teettää, kun ei aina sen kumppaninkaan luonne ns. täydennä toisen vikoja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa sanoa mielipiteen, ja kyllä ehdottomasti otan huomioon kaikki puolet asiasta. En ole siis mitään päätöstä asian suhteen tehnyt. Pandalle oon halunnut antaa aikaa rauhassa kasvaa aikuiseksi niin henkisesti, kuin fyysisestikin, että en "tuomitse" sitä keskenkasvuisena. Tähän asti se ei oo mun mielestä ollut valmis pentuja saamaan, enkä tiiä onko se valmis siihen sitten möyhemminkään. Haluun asiaan vielä tukea puoluettomilta tahoilta. Tarkotus siis käyttää se jalostustarkastuksessa ja MH-luonnekuvauksessa. Niiden perusteella siis lopullinen päätös. Mä oon ollut Oton kasvattajan kanssa nyt siis paljon yhteyksissä, ja Nina on tosi avoimesti kertonut, että mitä sieltä puolelta tulee. Hän tietää noista Pandan (ja Kidan) isän puolen suvun koirista pikkasen enemmän, kuin mitä esim. jalostustietojärjestelmä kertoo.
      Tietenkin vielä tarvitsen paljon tietoa myös Pandan äidin puolelta, ja voi olla, että tää jää ihan ajatusasteelle.

      Mutta niin, todella epävarma olen asiasta aina ollut, ja olen edelleen. Kumpaankin testeihin mennään joka tapauksessa, mutta vaikka ne meniskin hyvin, niin ei sekään vielä tarkota, että tolle niitä pentuja tulis.

      Ja kovasti arvostan sunkin mielipidettä tässä asiassa :) Viime aikoina Pandan kanssa on mennyt taas niin hyvin, että on helppo "unohtaa" noi vaikeemmat puolet.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Vaikka en tunne kyseisiä koiria itse, niin tuli tarve kommentoida asiaa, sillä näkemys koirien sukulaisista vaikutti aika erilaiselta kuin millaisena minä sen näen.

      Ensinnäkin japaninpystykorva on kovin paljon muutakin kuin pelkät lonkat. Mielestäni on melko lailla liioiteltua aloittaa suvun huonojen lonkkien luettelemista D-lonkista, kun sukutaulu sisältää yhden D/C-lonkkaisen koiran 3. sukupolvessa. C-lonkkaisia sieltä kyllä löytyy, kuten myös terveitäkin. Mutta koska japaninpystykorvia ei kuitenkaan systemaattisesti lonkkakuvata ja rodussa on paljon koiria, joiden suvusta ei ole juurikaan kuvaustulosta, on täysin hysteeristä ryhtyä sulkemaan tervelonkkaista koiraa jalostuksesta siksi, että sen suvusta löytyy muitakin kuin A- tai B-tuloksia.

      Japaninpystykorvien populaatio on melko pieni, jolloin kasvatusvalinnat ovat aina tasapainoilua kokonaisuuden kanssa. Kasvatusta ei tokikaan pidä tehdä terveyden kustannuksella, eli sairaat koirat poistetaan jalostuskäytöstä. Mutta tässäkin on hyvä muistaa, että C-lonkkainen koira ei ole varsinaisesti sairas, mikäli se ei oireile. Eikä koiria voi kasvattaa pelkästään KoiraNetin tietojen pohjalta, vaan terveyden osalta on otettava huomioon kaikki koiran arkielämään vaikuttavat asiat. Esimerkiksi allergiat tai epilepsia eivät näy siellä, vaikka aivan taatusti vaikuttavat koiran jokapäiväiseen elämään enemmän kuin C-lonkat. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että lonkkien kuvaustuloksella ei olisi mitään merkitystä, mutta fanaattinen karsinta ei kuitenkaan ole järkevää.

      Luonteesta ihan yleisesti myös pari sanaa. On todella hienoa, että luonteesta ja sen merkityksestä jalostuskoirilla puhutaan. Se on tarpeen ihan jokaisessa rodussa riippumatta ja koiran kokoon katsomatta. Yleisesti ottaen seurakoiria luonnetestataan tai MH-luonnekuvataan paljon vähemmän kuin käyttökoirarotuja. Japaninpystykorville kuitenkin suositellaan jalostuskoirille joko MH-luonnekuvausta tai luonnetestiä. MH-luonnekuvauksiin japseja on osallistunut jonkun verran viime vuosina. Sitä ennen esimerkiksi luonnetestatut japsit ovat olleet melko yksittäisiä tapauksia. Tällä hetkellä jalostukseen käytettyjä koiria on luonnekuvattu tai luonnetestattu todella vähän, mutta tähän pystyvät vaikuttamaan kasvattajat itse ja minä ainakin toivon kasvattajien ottavan tämän jalostuksen tavoiteohjelmassa näkyvän suosituksen huomioon entistä useamman koiran kohdalla.

      Lopuksi toivotan onnea Tiialle seuraaviin suunnitelmiin - mihin sitten päädytkin :)

      Poista
    4. Moikka,
      huomasin tän sun viestin vasta nyt. Puhut asiaa noista lonkkakuvauksista. Joku on joskus sanonut, että "koira on muutakin kuin numeroita ja kirjaimia", ja se on minusta erinomaisen hyvin sanottu. En tietenkään mitenkään halua väheksyä luustokuvausten tärkeyttä, mutta minusta olisi aika hölmöä sulkea koiraa pois jalostuksesta B-lonkkien takia (jotka siis ovat kuitenkin terveet). Tän kokosessa rodussa ei tosiaan voi sulkea edes niitä C-lonkkaisia pois.

      Ja jokaisen koiran suvusta löytyy niitä vähemmän terveitä yksilöitä, valitettavasti, joten niidenkään perusteella ei voida (munkaan mielestä) alkaa rajaa koiraa pois jalostuksesta.

      Haluan tosiaan erittäin tarkkaan harkita tekemäni yhdistelmät, ja käyttämäni koirat, joten Pandan kohdalla päätös ei oo mitenkään itsestään selvä. Se ei oo täydellinen koira, mutta tuskin yksikään koira on täydellinen. En halua väheksyä sen vikoja (sillä on esim. vaalea pigmentti ja se on turhan haukkuherkkä tapaus), mutta luulen, että oikealla urosvalinnalla yhdistelmästä voisi saada kuitenkin rodun keskitasoa laadukkaamman pentueen.

      Minulla ei ole mitään tarvetta teettää yhdelläkään koirallani laumaa pentuja. Jos Pandalle tulee pennut, niin sitten sitten katson rauhassa ensin, että mitä niistä kehkeytyy. Jos olen niihin tyytyväinen, niin sitten toki voin harkita jopa toista pentuetta.

      Kiitos paljon sinulle tästä erittäin asiallisesta mielipiteestä aiheeseen. Hyvä, että nää jalostusasiat herättää keskustelua :)

      Poista
  2. mulle tuli jotenki paha mieli sun puolesta lukiessani tätä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta :) Voin sanoo, että oli itelläkin tosi paha mieli, kun kuulin tosta asiasta. Pikkuhiljaa tän alkaa kuitenkin hyväksyy, eikä harmita enää niin paljoo. Luna on kuitenkin menestyvä näyttelykoira, ja meillä on agilitykin alkanut sujuu jo tosi kivasti, niin keskitytään sitten sen kanssa harrastuksiin, ja jätetään pentujutut muille koirille :)

      Poista
  3. Moikka! :) Ihan näin uteliaisuutta, minkälaista urosta olet Pandalle aatellut kun se olisi ajankohtaista?
    Ja haluan toivottaa myös Lunalle paljon terveitä ja hyviä vuosia tulevaisuuteen ♥ Ei se jalostus ole pääasia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,
      en oo uroksia vielä pahemmin katsonut (kun en tosiaan ole sitä päätöstä vielä osannut tehdä), mutta uroksella saisi olla ainakin A-lonkat ja tumma pigmentti. Myös Pandan herkkähaukkusuuden takia olisi hyvä, jos uroksella ei olisi samaa taipumusta. Sitten tietenkin toivoisin lonkkien lisäksi terveitä silmiä, polvia ja kyynäriä, Luonne saisi olla mukava ja koira perusterve (ei allergioita yms.) Voisin listata kamalan listan kaikkea, mitä toivoisin, mutta tosiaan näillä pääsis jo pitkälle :)

      Luna kiittää kovasti hyvien vuosien toivotuksesta ;) <3

      Poista
    2. Mulla oliskin sulle sit varmasti sopiva uros kun tuo vähän kasvaa.. ;)

      Poista
    3. Haha :D Hauska kuulla, että ehdokkaita löytyy :) Mielenkiinnolla seurailen, että mitä herrasta kasvaa.

      Poista
  4. Olet Tiia järkevä tyttö ja sun kanssa on ollut todella mielenkiintoista keskustella ja pohtia näitä jalostusasioita. Yhdyn ihan täysin nimimerkin "Yksi Vain" kommentteihin. Jokaisessa koirassa on monta asiaa, mikä pitää otaa huomioon. Yksin sukutaulussa monta polvea taaksepäin (tai aina edes ihan likellä) olevat asiat eivät voi olla ainoa kriteeri. Tähän loppuisi jokaisen koiran ja jokaisen rodun jalostus. Panda on ihan oma yksilönsä, jolla on kyllä sukulaisia ja sisaruksia, mutta loputtomiin ei kukaan voi ottaa aina huomioon ihan kaikkea. Koiranjalostus on kompromisseja, asioiden punnitsemistä ja järjestykseen laittamista. Mä olen aivan varma, että Tiia mihin ikinä Pandan kanssa päädytkin, se tulee olemaan pitkälle ja tarkkaan harkittu ratkaisu ja aivan oikea just sulle. :) Muiden mielipiteistä välittämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina <3
      Kovasti arvostan sun mielipidettä, ja oon tosi kiitollinen siitä, että oon saanut sulta paljon arvokasta tietoa niin mun omista koirista (ja niiden linjoista), kuin japseista ja koiran kasvatatuksesta yleensä. Ihanaa, että te vanhemmat kasvattajat autatte meitä tuoreempia alkuun, ja jaatte omaa kokemusta meidän kanssamme :)

      Poista
  5. Voimahali, Tiia, sinulle :)! Kyllä se aurinko vielä sinnekkin paistaa, ennemmin tai myöhemmin! Asioilla on tapana järjestyä aina jotenkin :).
    Iisot rapsutukset myös molemmille tyttösille!

    Heidi & Inna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Heidi <3
      On ollut hienoa huomata miten paljon tukea japsiyhteisöstä saa, kun sitä on kaivannut :) Rapsuja sinne myös ihanalle Inna-tytölle!

      Poista
  6. Niin sitä monesti huomaa tuen merkityksen, kun sitä eniten tarvitsee :). Rapsutukset saapui perille!

    VastaaPoista