Myrkytys?

Yleensä pyrin pitämään tän blogin aika positiivisenä ja hyväntuulisena, mutta kuitenkin rehellisenä. No tällä kertaa luvassa päivitys koiranomistajana olon inhottavimmasta puolista. Sain tänään töihin kamalan soiton puolenpäivän aikaan. Mikko soitti työpuhelimeen (arvasin siitä jo, että nyt on jotain sattunut) ja kertoi, että Luna oli oksentanut rajusti aamulenkillä ja lopulta lyyhistynyt niin, ettei pystynyt edes kävelemään. Mikko oli kantanut Lunan sisälle ja koittanut suihkulla helpottaa sen oloa. Koira oli ollut ihan tiedottomana ja velttona. Ei ollut suostunut edes juomaan vettä tai kävelemään.

Heti puhelun jälkeen sain soperrettuu pomolle jotain itkusilmässä, että mun pitää nyt lähtee, mun koira on saanut kohtauksen. Ajoin suoraan eläinlääkäriasemalle ja hetken kuluttua Mikko tulikin äitinsä kyydillä tuomaan Lunaa sinne. Lunalle annettiin heti lisähappea. Sen olo oli piristynyt pikkasen ja nyt se suostui jo juomaan vettä. Lunalta mitattiin kuume, mutta lämpö oli ihan normaali, mikä sulki lämpöhalvauksen riskin pois. Seuraavaksi sille laitettiin pahoinvoinninestolääkettä ja tippa suoneen. Mikon piti lähtee jo töihin valmistautumaan ja mä jäin Lunan kanssa sinne kahestaan. Lunan ikenet oli ihan vaaleat. Siltä otettiin verikokeita ja tutkittiin kaikki mahdolliset. Hetken aikaa kun se oli ollut tipassa, sen kunto alkoi jo hieman koheta, sekä ikenet saamaan väriään takaisin.

Eläinlääkäri toi meille verinäytteiden tulokset. Lunan maksa-arvot olivat kovasti nousseet, mikä viittaa kuulemma jonkin sortin myrkytykseen. Luultavasti se on aamulenkillä vetänyt suuhunsa jotain sopimatonta. Mikko ei ollut huomannut, että se olisi syönyt mitään outoa, mutta noi on kyllä niin ahneita ja nokkelia koiria, että helposti ne saattaa vetästä suihinsa jotain, kun itse katsoo muualle. Toivon kovasti, että kukaan ei oo ainakaan tahallaan levittänyt tonne maastoon mitään myrkkyä. En tajuu miten joku voi olla niin sairas päästää, että tekee sellaista. Tekis mieli kuvailla suht värikkäästi ja voimasanoja käyttäen, että mitä sellasille ihmisille pitäisi tehdä, mutta en taida alentua moiseen. Varoituksen sana kuitenkin Keravan Sorsakorven alueen koiraulkoiluttajille! Ja kannattaahan sitä tietenkin muuallakin olla tarkkoina. Koskaan ei voi tietää, että missä sitä myrkkyä seuraavaksi viljellään.

Väsynyt toipilas

Sain hakea Lunan tänään kotiin viiden aikaan. Se oli ollut 5 tuntia tiputuksessa. Lunan olo koheni kokoajan ja se oli päässyt jo pissille ulos ja saanut syödä jotain herkullista koiranruokaa. Kiltistikin se oli kuulemma ollut. Pahin on toivottavasti nyt ohi. Seuraavat päivät ratkaisee, että miten Luna tästä toipuu. Perjantaina mennään vielä verikokeisiin ja toivotaan, että kohenneet arvot olisivat laskeneet.

Pakko sanoa, että olen kovin tietoinen siitä, että Lunan suvussa (isän äidillä ja isän veljellä) on ollut epileptisia kohtauksia vanhemmalla iällä. Itelle tuli heti mieleen, että ei kai se nyt vaan ole sitä. Eläinlääkäri meinas varmaan jo hermostua, kun varmistin häneltä ainakin 4 kertaa, ettei se nyt vaan ole epileptiaa. Hänen mielestään siitä ei ole kysymys, onneksi.

Toi mun ihana valkoinen koirakaveri on vielä aivan liian nuori täältä mihkään lähtemään <3 Toivon sydämeni pohjasta, että se tästä toipuisi.

Masusta pitäs rapsutella

Ps: suosittelen kaikille eläinlääkärivakuutusta. Meidän vakuutus korvasi tästä lääkärilaskusta n.160€, mikä ei todellakaan ole pikkuraha (ainakaan minulle).