Kurakoivet

Tänään tehtiin pitkä iltalenkki koirien kanssa. Meillä on semmonen vakiolenkki, minkä varrella on mm. pururataa, autotienreunaa, joenranta, metsää, koirapuisto ja peltoa. Eli tosi monipuolinen iltalenkki kyseessä. Sää oli tosi kuranen ja märkä. Vähän matkaa kun oltiin kuljettu joku miesjoukko meidän edessä kommentoi, että tollaset koirat menee varmaan helposti kuraseksi (niillä ittellään oli jokin ruskea noutaja). Sitten kun päästiin joenrantaan, vastaan tuli terrieri isäntänsä kanssa ja hänkin kysyi, että meneekö noi kauheen likaseksi tälläsellä kelillä. Koitin sitten nopeasti selittää jotain helppohoitoisesta turkista. Kaikki japsinomistajat on varmaan törmänneet näihin turkinlikaantumis/helppohoitoisuus-kysymyksiin. Ihmiset ei tunnu millään uskovan, ettei se turkki tosiaan kaipaa sen kummempaa hoitoa, kun pesun pari kertaa vuodessa ja harjauksen kerran viikossa. Itekään en kyllä meinannut uskoa, kun käytiin keväällä -10 katsomassa Lunaa Valkeakoskella Mirjan luona. Koirat juoksi kurasina pihassa vastaan ja ajattelin, että kauhee työ tulee että ne saadaan taas puhtaaksi :D

No tänään, kun tultiin mutasina ja märkinä lenkiltä kotiin (Luna oli mm. uinut keravanjoessa) otin koirista pari kuvaa.

Sitten päästin koirat alas pöydältä ja en kuivannut tai harjannut niitä ollenkaan. Annoin vaan olla n. tunnin ajan. Sitten nappasin koirat takasin pöydälle ja tytöt näyttivät tältä:

Sitten pikaharjaus (n.30s/koira) ja tulos oli tämä:

Eli mitä tässä yritän sanoa on se, että japaninpystykorva on näyttävästä turkistaan huolimatta turkiltaan melkko helppohoitoinen koira, uskokaa tai älkää.

Ps: kuvissa näkyy meidän uusi trimmipöytä, jonka löysin honkkarista hintaan 29,90€ :D Todellinen löytö oli, vaikkei toi mikään "oikea" trimmipöytä olekaan. Toimii hyvin meidän tarpeisiin.