Reissukoira-Panda ja Vaasan KV

Meillä onkin Pandan kanssa kunnon seikkailu takana päin. Reissu alkoi jo torstaina päivällä, kun lähettiin köröttelemään kohti Tamperetta. Automatka meni muuten hyvin, mutta Panda hieman itkeskeli boksissaan ja oksensi vielä loppumatkasta. Nuorempana se kärsi melko pahasta matkapahoinvoinnista, mutta nykyään onneksi oksentaa enää vain pidemmillä matkoilla.

Kaverukset kylkikyljessä

No, Tampereelle Pandalle oli sovittu treffit komean urosjapsin, Timin (Saarnion Odoroki) kanssa. Panda oli aluksi aivan innoissaan ja koitti (tietenkin) nappailla Timin häntää suuhunsa. Käveltiin sitten kuitenkin pitkän matkaa hyvässä järjestyksessä. Kaverukset pääsivät hieman myös vapaana juoksentelemaan metsänreunaan.  Harmi vaan, että kuvista ei tullut kovin kummoisia ja sääkin oli aika ankea. Pandalla kuitenkin oli hauskaa, kun pääsi pomottamaan poikakoira-raukkaa. Aika ärhäkkä tyttö se kyllä kieltämättä on. Timi oli hieman ihmeissään, että uskaltaakohan tota nyt lähestyä, vai ei.

Timi näyttää hieman kauhisteneelta :D

Timi <3

Jalo ja Panda Tampeella

Parin tunnin jälkeen sanottiin heipat Timille ja Nealle ja jatkettiin matkaa vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Yöksi mentiin siis ystäväni Christinen luokse. Jalo-kaanaakoira olikin kuulemma jo kovasti odottanut Pandaa kylään. Panda ei ollut aivan yhtä innoissaan Jalosta.

Aamulla meillä oli aikainen herätys. Käytettiin vaan koirat ulkona ja pakattiin kamppeet Chrisun autoon. Lähdettiin suunnistamaan kohti Lapuaa,jossa sijaitsee "Jussin Viini"-niminen viinitila. Viinitilan pihassa piti tietenkin ottaa koirista vielä reissarikuvat ja sitten käpästiin hakemassa pullo mustaherukkaviiniä hotelli-iltaa varten.

Pandan haukotussarja Jussin Viinin pihassa :D

Lapualta oli vielä matkaa Vaasaan, mutta koirat pärjäsivät yllättävän hyvin autossa. Pandakaan ei enää voinut pahoin tai uikutellut. Viimein olimme perillä Vaasassa. Hotelli oli todella mukava ja hotellihuone oli hienompi, kuin uskalsimme kuvitella. Meillä oli oma sauna ja jopa oma keittiö, joka löytyi isosta kaapista :D Pandakin nautiskeli olostaan pehmeillä hotellisängyillä.

Illemmalla koimme yllätyksen, kun Jalon kasvattaja Miia yllätti meidät harjoittelemasta näyttelykävelyä hotellin käytävillä. Miialla oli itsellään 4 koiraa mukana ja heillä oli huone samalla käytävällä kuin meilläkin. Houkuttelimme Miian ja hänen nuorimman koiransa, Enyan mukaan kanssamme iltalenkille koirapuistoon. Siitä tulikin aikamoinen seikkailu, kun rämmimme pitkin Vaasan katuja ja metiköitä kohti puistoa. Lopulta onneksi löysimme perille. Jalo ja Enya leikkivät innoissaan ja Panda komensi kaikkia pysymään kauempana siitä. Muutama muukin koira liittyi seuraamme.

Enya ja Jalo

Ah, narttukoiran tuoksu!

Panda kattoo, että elkää nyt päälle tulko

Jaloa kauhistunut koiruli

Enya sai leikkikaverin nuoresta kultsu-uroksesta

Loppuilta hotellilla menikin rauhallisesti, kun sekä koirat, että emännät olivat väsyneitä n.10km iltalenkistä. Panda piti tietenkin vielä pestä ja sitten päästiin saunaan rentoutumaan ja maistelemaan herukkaviiniä. Saunan jälkeen tuli nopeasti uni koko porukalle. Jalo tosin otti yöksi vahtikoiran tehtävät huolehdittavaksi ja murahteli milloin millekin räsähdykselle. Panda taisi olla liian väsynyt kommentoimaan moisia.

Rankkaa olla kaunis

Maittavan hotelliaamiaisen jälkeen päästiinkin sitten lähtemään kohti Botnia-hallia. Matkaa oli vain pari kilometriä, mutta jonot parkkipaikalle olivat kovat jo aamuyhdeksän aikaan. Näyttelypaikalla Panda käyttäyty todella nätisti. Se ei oo ikinä ennen ollut noin kiltisti hallinäyttelyssä, joka on pullollaan koiria. Chrisu ja Jalo lähtivät jossain vaiheessa omaa kehäänsä odottamaan ja me jäimme Pandan kanssa hengailemaan japsiporukkaan. Yllättäen huomasin, että Pandalla oli alkanut juoksut. Aika huonoa tuuria, että niiden piti alkaa näyttelypaikalla. Mutta minkäs näille mahtaa. Sitten jouduin pitämään Pandaa enemmän boksissa, kuin mitä oisin halunnut.

Kehä oli kovasti myöhässä ja pitkän odotuksen myötä myös jännitys pääsi kasvamaan. Pandan kanssa harjoteltiin kehän laidalla ja neiti esiintyi todella mallikkaasti. Kehässä sitten Panda taisi aistia minun jännitykseni ja ei enää malttanu ihan niin nätisti seisoa, kuin harjoitellessa. Ihan hyvin esiintyminen kuitenkin meni. Tuomari huomautti minulle Pandan hammaskivestä. Eläinlääkäriltä oon kyllä siitä jo kysynyt. Noille kun tuntuu sitä tulevan, vaikka yritän harjailla hampaita ja syöttää kovaa pureksittavaa. Kuulemma joillekin koirille sitä vaan tulee, vaikka yrittäisi sen poissa pitää. No pitää nyt yrittää vielä kovemmin. Hyvä vaan, että tuomari huomautti asiasta.

Panda sai hyvän arvostelun. Ainoa miinuskohta oli, että tuomarin mielestä Panda on vielä turhan kevytrakenteinen. Hän tuntui tykkäävän muutenkin voimakasrankenteisimmista koirista. No hitaastihan tuo Panda kehittyy, joten ehkä se rakennekin vielä hieman jämäköityy. Kovassa seurassa kisattiin ja kolme koiraa nuorista sai ERI:n. Myös meidän Panda! Tällä kertaa sijoitus oli kolmas ja vain kaksi ekaa sai pinkin SA-ruusukkeen. Vähän harmitti, kun kehäsihteerillä oli meillekin jo se pikkuinen ruusuke kädessä, mutta tuomari sanoi, että annetaan vain kahdelle ekalle.

Kun Panda oli arvosteltu kipitin äkkiä kaanaankoira kehällä kuulemaan tuloksia. Jalo oli saanut tokan CACIBinsa ja ollut VSP! Myös Miian kasvattajaryhmä oli ollut ROP-kasvattaja! Huimia tuloksia rodun kotimaiselta kasvattajatuomarilta. Tämä tiesi siis sitä, että jäisimme vielä jännittämään BIS-kasvattajaryhmän valintaa. Minä heiluin jännittyneenä kehän laidalla kamera kädessä, kun kaanaakoirat ravasivat muiden mukana sisään kehään. Ryhmiä oli todella paljon. En kyllä kerennyt laskea, että kuinka monta. Tuomari karsi ryhmiä ankaralla kädellä ja ensimmäinen iloinen yllätys koettiin, kun Jalon porukka pääsi jatkoon 7:n parhaan ryhmän joukkoon! Tuomari karsi vielä 3 pois ja kappas: kaanaakoirat olivatkin nyt ansainneet paikkansa sijoittuneiden joukossa. Sitten tuomari rupesi nimeämään sijoituksia 4:sta alkaen ja lopulta jäljellä oli enää kaanaankoirat ja sileäkarvaiset colliet. Aivan mahtavalta tuntui Miian puolesta, kun tuomari teki historiallisen päätöksen ja nimesi kennel Katafaronjan Kaanaakoirat BIS1-kasvattajaryhmäksi! Onnea vielä kamalasti Miialle tästä upeasta tuloksesta! :)

Jatkoon poimittu kaanaakoira-ryhmä

BIS-kasvattaja

Ryhmä vitosessa kaanaankoira ei enää sijoutunut, mutta päivän kruunasi japaninpystykorvan RYP2-sijoitus. Sijoittunut koira oli aiemminkin mainetta niittänyt Ejimechan, eli Mandi. Onnea siis vielä Mandinkin porukoille! :)

Matka Vaasasta Tampeelle meni päivitellessä upeaa päivää. Koirat nukkuivat raukeina ja ulkona satoi räntää. Tampeelta minulla oli vielä parin tunnin matka kotiin. Kotona taas odotti kova urakka valokuvien läpikäymisessä. Niistä saattekin nauttia ainakin tämän blogikertomuksen mukana.