Keinukallion valloittajat + harrastusasiaa

Aamupäivällä lähdettiin valloittamaa keinukalliota. Keinukallio on Keravan ulkoilualue ihan tossa meidän kodin lähellä. Se itse kallio on entinen laskettelumäki. Latuja on täällä talvisin joka paikassa, joten jouduttiin nytkin parin ladun yli hyppimään, että päästiin kalliolle johtavalle polulle. Kiipeeminen otti emännälle hieman kunnon päälle, mutta koirilla ei tainnut tuntua missään.

Keravan vesitorni ja jättimäinen golfpallo

Nää autot oli pysähtynyt uuden koiraladun viereen, joka on ihan parinsadan metrin päässä meiltä.

Maisemaa

Minä ja koirat

Kallion laelta otettiin muutama valokuva ja sitten lähdettiin laskeutumaan alas. Ihan meidän kodin lähelle, tonne ratsastustallien pelloille on tehty koiralatu. Lähettiin kattomaan sitä tarkemmin, ja nähtiinkin muutama koirakko hiihtämässä hirveestä vauhtia eteenpäin. Panda on aivan ihastunut hiihtäjiin. Jää tuijottamaan niitä suu auki, kun ne hurahtavat ohi. Seuraavaksi vastaan tulikin oikea koiravaljakko! Valjakko koostui neljästä huscystä ja reestä, jota ne vetivät perässään. Pakko sanoo, etten olisi uskonut, että täällä Keravalla tulee koiravaljakko vastaan. Valjakkoa ohjannut tyyppi heitti jotain läppää, että Panda meinaa syödä hänen koiransa :D Pandalle tosiaan uutenavuonna yksikin huscy oli liikaa, joten 4 semmoista ja vielä reki perässä aiheutti pienen paniikin. Tästä selvittiin kuitenkin ohitse ja Mikko vitsaili, että nyt Panda kuvittelee huscyjen jahtaavan sitä jo autoilla.

Panda kaivaa kuoppaa

Panda ja Mikko kirmailee pellolla

Agilityasiaa vielä. Lunan agilityryhmä palasi joululomalta ja oltiin ensimmäisissä harkoissa keskiviikkona (ei päästy omaan ryhmään tiistaina). Luna oli ihan innoissan pienen tauon jälkeen ja alku menikin ihan hyvin. Sitten harjoiteltiin hyppytekniikkaa ja Luna yritti hypätä kaksi puomia yhtäaikaa ja laskeutui osittain toisen päälle. Sille ei mitään käynyt, mutta lopputreenin ajan se varoi kaikkia puomeja, eikä suostunut hyppäämään niitä melkein millään. Luna on kyllä hieman turhan herkkä koira jossain asioissa. Vähän arveluttaa tällä hetkellä, että mitenköhän korkealle tasolle sen kanssa on agilityssä mahdollista päästä. No tämä on näitä huonon treenin jälkeisiä mietintöjä. Ehkä ensi kerralla menee taas paremmin.

Pandalle taas löytyi viimein sopiva agilitykurssi! Mennään koirakeitaalle helmikuussa alkeiskussille. Sattui sopivasti, että nämä treenit ovat myös tiistai-iltaisin, jolloin minulla on aina vapaata Lunan treenien takia. 

Tosin näistä tiistaista tulee pitkiä:

16.15 - Koirat autoon

16.50 - Perillä, Lunan lämmittely

17-18 - Lunan treenit

18.10-19.20 - Pitkä lenkki koirien kanssa

19.20-20.20 - Pandan treenit

21.00 - Kotona

Meiltä on tonne Koirakeitaalle sen verran matkaa, etten treenien välissä millään kerkeä käymään kotona vaihtamassa koiraa. Eikä siinä oikein olisi järkeäkään. Ainoa ongelma on sitten se, että jos tulee kovat pakkaset, joudun ottamaan toisen koiran boksiin hallille sisään odottamaan vuoroaan. Noi on vielä sellasia häiriköitä, että saan hävetä sitten silmät päästäni, jos sieltä kopista kuuluu kamala metelöinti... No onneksi Pandan alkeiskurssi kestää vain 4 viikkoa. Sen jälkeen mietitään jatkoa sen mukaan, miten Panda tottuu ryhmässä treenaamiseen. Jännittää, että haukkuuko se vaan muille suu vaahdossa, vai onnistuuko se voittamaan pelkonsa ja innostumaan lajista. No turha kai sitä on etukäteen jännittää. Toivotaan, ettei alkeisryhmässä ole yhtään huscyä... 

Näyttelyjutuista vielä sen verran, että viikon päästä (iik) on Turku KV. Minä ja Luna mennään Martin omistajien kyydillä. Japsien kehä alkaa jo kello 9.30 ja paikallahan pitää olla tuntia aiemmin. Lisäksi matkaan menee ainakin 2h, joten joudumme lähtemään aamukuuden maissa, huhhuh. Onneksi oon tottunut aikaisiin herätyksiin töiden takia.

Koiria on tulossa aika paljon (23kpl). Eli, vaikka olisihan se hirrrveen hienoa saada se kolmas serti ensi viikonloppuna, en kuitenkaan usko meidän mahdollisuuksiin juurikaan. Varsinkaan, kun Luna liikkuu niin huonosti sisänäyttelyissä. Olen miettinyt tätä asiaa viime näyttelyn jälkeen ja huomasin, että kaikki Lunan ERI:t on tullut ulkonäyttelyistä :D Joten hieman paineita vaan lisää. Lisäksi luulen tähän vaikuttavan vieläkin sen, että Lunaa pelotti näyttelyt kovasti nuorempana. Nykyisin pelko kätkeytyy muille äksyilyn taakse. Lisäksi kehässä huomaa, ettei se rentoudu kunnolla. Menee hartiat kyyryssä ja nenä maassa. No parhaamme teemme ja sitten nähdään mihin se riittää :)

Ps: ilmottauduin myös kasvattajan peruskurssille, joka on maaliskuussa. Siitä lisää sitten myöhemmin.