Maaliskisat

Eilen käytiin Lunan kanssa juoksemassa kauden toka startti hyppyradalla. Kisat oli (jälleen kerran) oman seuran järjestämät. Kilpailijoita oli ilmottautunut hyppyradalle kymmenen. Itellä oli hieman epätoivonen olo nyt kisaamisen suhteen. Tuntuu, että vaikka treeneissä osataan kaikki hyvin, ja ykkösten ratojen pitäisi olla meille ihan pala kakkua, niin silti aina radalla joku osa levähtää.

Oon miettinyt, että mikä nyt on pielessä. Isoin syy on ehkä ollut sopivan vireystason löytäminen koiralle. Luna on ollut joko ihan flegmaattinen (harvoin onneksi enää), tai sitten aivan ylitsevuotavan innoissaan, jolloin keskittymisestä ei oo tullut mitään. Sille tekis selvästi hyvää se, että päästäisiin kisaamaan vaikka 2-3 rataa kerrallaan, mutta harmittavasti keinun takia voidaan kisata aina vaan se yksi rata päivässä. Silloin tuntuu, että se ainoa yritys menee helposti vähän turhan innokkaasti. Sitten kun lähetään Lunan kanssa kisapaikalta pois, se jää vielä kuikuilemaan hallin suuntaa, että tässäkö tää nyt oikeesti oli.

Palataan vielä eiliseen. Tuomari Petteri Kerminen oli tehnyt hyvin virtaviivaisen hyppyradan ykkösille. Rata vaikutti muuten suhteellisen helpolta, mutta etenemä (3,1m/s), oli meille aika kova. Lisäksi radalla oli pussi, jonka suoritus tulisi olemaan iso kysymysmerkki meille.

Radalla heti kolmantena esteenä oli kepit. Jätin Lunalle paljon tilaa sisäänmenon hakemiseen, mutta jotenkin se ajautui kuitekin keppien väärällä puolelle. Tästä siis kielto heti alkuun. Sain sen sitten pyöräytettyy oikeelle puolelle, ja pujottelu lähti käyntiin. Jossain välissä keskittyminen kuitenkin herpaantui ja yksi keppiväli jäi vielä välistä (tästä siis vielä vitonen lisää). Korjasin välin, ja sitten lähettiin täysillä jatkamaan matkaa.
 

Kuva: Emeliina Tähtinen

Loppurata meni mun mielestä tosi kivasti, saatiin tosi hyvä vauhti tekemiseen, ja mä ohjasin paljon paremmin ja rennommin kun yleensä kisoissa, En jäänyt turhaan varmistelemaan, mutta en myöskään hosunut liikaa. Pussiinkin Luna pujahti tosi kivasti, pikkasen se empi pussin sisällä, mutta onneksi pian pieni valkoinen pää kurkkasikin jo pussin sisältä. Viimeiksi kun meillä oli kisoissa pussi radalla, sen suorittamiseen meni ehkä 20s, Nyt meni ehkä arviolta 4 sekuntia, eli parannusta oli jo huimasti.

Loppusuoraa kun lähettiin juoksemaan, niin yleisöstä treenikaveri Riitta huusi, että Tiia nyt vauhdilla! Ja siitä sitten ite jotenkin heräsin, että nyt päästään maaliin tasan niin nopeesti, kun ite pystyn juoksemaan. Siinä sitten pingottiin kovaa, ja keppiselkkauksesta huolimatta kellotettiin aika kova aika, 42,82s, kun ihanneaika oli 41s. Eli vajaa 2 sekuntia vain yliaikaa. Uskon, että jos kepeillä ei ois ollu ongelmia, niin meillä ois ollut hyvät mahikset päästä ihanneajan sisällä maaliin :) Tosta tuli kyllä tosi kiva fiilis, koska ennen meidän suurin ongelma on ollut juuri tuo nopeus. Mukavaa, jos yksi ongelma alkaa pikkahiljaa ratketa.

Lopullinen tulos siis +11,82 ja kuudes sija. Tavoitteena oli tehdä tulos, ja se tehtiinkin. Ensi kerralla lähetään tekemään vielä parempaa tulosta :) Harmi, että juoksukausi sekoittaa nyt taas kisaamisen, mutta ainakin keretään treenata ongelmakohtia vielä (lähinnä siis keppejä).