Hoitokoira ja erikoisnäyttely

Viime sunnuntaina meille tuli ekaa kertaan koira hoitoon. Tiia oli nimittäin lähdössä viikoksi työmatkalle, ja lupasin ottaa Ellan meille siksi aikaa. Mietin eka, että mitähän siitäkin tulee, että meille tulee jonkun toisen koira, ja vielä narttu! (Pandallahan on välillä ongelmia joidenkin narttujen sietämisessä.) Onneksi kaikki meni hyvin. Aluksi Pandan piti hieman komennella Ellaa, ja näyttää että se on pomo. Onneksi Ella oli ihan tyytyväinen tähän asetelmaan.

Magnusti (eli Ella)

Ella

Nopeasti kolmikko hitsaantui pieneksi laumaksi. Viikon mittaan ulkoiltiin ihan hihnalenkkejä (opin aika hyvin hallitsemaan kolme koiraa kerrallaan hinoissaan), käytiin koirapuistossa, kyläiltiin, sekä juoksenneltiin niin metsässä, kuin pelloillakin vapaana. Ella otti vanhemmista tytöistä kovasti mallia, ja varsinkin Pandan kanssa ne tuntuivat olevat samalla taajuudella. Parina yönä ne nukkuivat jopa Pandan lempparinukkumapaikassa (sängyn alla) yhdessä :)

Panda nautiskelee rapsutuksista

Kauhukolmikko

Luna

Ella

Mikko oli eka aika jännä tyyppi, mutta nopeesti Ella tottui Mikkoonkin.

Mussa heräs pieni toivo, että ehkä joskus muutaman vuoden päästä meidän lauma voisi kasvaa vielä yhdellä tytöllä :) Mikko tosin taitaa tarvita vielä rutkasti taivuttelua, vaikka se ihastuikin Ellaan kovasti viikon mittaan.

Ellan kanssa harjoteltiin myös näyttelyä varten. Maanantaina kun alotettiin treenit, se ei suostunut seisomaan edes sekuntia paikallaan. Viikon mittaan sain seisotusajan venymään jo reiluun 10s:iin kerrallaan. Hienosti Ella oppi taas näyttelykäyttäytymisen perusteet. Tänään erkkarissa saatiin sitten kokeilla taitoja tositoimissa. Ellan luokassa oli 10 koiraa, joten mitään kummallista ei odotettu. Ella oli nätisti kehässä, antoi tuomarin kopeloida, ja liikkui hyvin. Tuomarin pöydän edessä seisominen oli meidän heikoin lenkki, mutta kyllä se pieniä pätkiä jaksoi kuitenkin seisoakin. Kaiken kaikkiaan meni hyvin, vaikka tuomari olikin sitä mieltä, että Ella oli vielä tottumaton esiintyjä (niinkuin se yhden näyttelyn kokemuksella tietenkin onkin). Lisäksi tyttö saa kuulemma vielä vahvistua ja kiinteytyä. tänään siis arvosanaksi EH.

Seisoi se ees hetken nätisti :)

Erkkaripäivä oli muuten aika pitkä. Tulin jo heti aamusta auttamaan järjestelyissä, ja kuvasin kaikkien luokkien ykköseksi sijoittuneet koirat yhdistystä varten. Näyttelyn tuomaroi tänä vuonna Paula Heikkinen-Lehkonen, ja tykkäsin kovasti hänen ystävällisestä arvostelutyylistään, sekä siitä miten hän selitti yleisölle valintansa. Ei tarvinnut jäädä miettimään, että miksi mikäkin koira palkintonsa tuomarin mielestä ansaitsi. En tässä tämän enempää erkkaria analysoi, kun omat koirat eivät olleet mukana ollenkaan. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin mukana, ja kaikki koirat varmasti ansaitsivat voittonsa. Koko päivä on siis vilissyt silmissä komeita ja kauniita japseja. Oli se silti ihana tulla kotiin ja napata omat valkoiset kaikkein ihanimmat ja kauneimmat valkoiset syliin ja halata niitä <3

Loppuun vielä kuva erikoisnäyttelyn kauneimmasta japsista, Miinasta (ikää 10kk).