Helmikuun kuulumisia

Koirarintamalla tapahtunutta: viime perjantaina lähdettiin Lunan (sekä kahden kaverini) kanssa Tampereelle kyläilemään Christinen ja Jalon luokse. Luna on kiva matkakumppani, kun se osaa ottaa chillisti uusissakin paikoissa, ja se rakastaa kaikkia ihmisiä. Jaloa tosin piti hieman komennella, jos kuono tuli liian lähelle prinsessan takamusta.

Viikonlopun ohjelmaan kuului Tampereen seudun japsilenkille osallistuminen lauantai-aamupäivällä. Ajeltiin Tampereen halki hakemaan Nea ja Timi kyytiin. Huiskupari istui kiltisti takapenkillä yhdessä (lukuunottamatta pientä murinaa Lunan puolelta) lenkkipaikalle asti.

Lenkille osallistui yhteensä 6 japaninpystykorvaa: Luna, Timi, Salli (Martin sisko), Miina (Sulon sisko), Chisu ja pikku-Uuno (4kk). Käveltiin metsäreittiä pitkin laavulle, jossa grillattiin makkaraa ja syötiin eväitä porukalla. Luna juoksenteli kävellessä porukan edellä, ja koitti kovasti saada sitä seuranneita Timiä ja Uunoa mukaan leikkimään. Pojat ei oikein tajunneet Lunan riehakasta leikkityyliä.

Timi ja Luna

Uuno 4kk

Japsit vauhdissa

Tampereen reissulta kotiuduttiin sunnuntai-iltana. Kotona odottikin ikäviä uutisia. Meidän perheen marsuvanhus Donny oli matkan aikana nukkunut pois :( Donny oli kuollessaan 7:n vuoden ja 4kk ikäinen. Eli jo tosi vanha marsuksi. Se eli terveenä marsuna loppuun asti, ja saikin nukahtaa omaan pesäkoppiinsa rauhassa. Tuntuu tosi omituiselta ja surullisesti, että 16 vuoden jälkeen mulla ei oo ekaa kertaa yhtään marsua kotona. Menee varmaan pitkän aikaan totutella siihen, että kukaan ei enää vinku jääkaapin ovea avatessa, tai syö kurttusia salaatteja pois.

RIP Donny 15.10-06 - 09.02-14

Maantaina arki jatkui Koirakeitaan synttäriagilitykisojen merkeissä. Kisaan olivat saaneet ilmottautua kaikki Koirakeitaan agilityryhmissä harjoittelevat koirakot, mutta 3-luokkalaiset eivät voineet sijoittua. Kisaan oli ilmottautunut 23 koirakkoa, joista 3 kisasi ulkopuolisina. Rata oli ykkösluokan tasoa (poislukien keinu).

Ensiksi tehtiin harjotuskierros, jolla koiraa sai palkata. Luna jäätyi (vanhan pahan tapansa mukaan) puomilla, eikä meinannut liikkua senttiäkään puomia ylös. Sain sen onneksi kauheella stemppaamisella liikkeelle, ja puomi saatiin suoritettua. Seuraavaksi vuorossa oli vanha vihollinen A-este. Luna kieltäytyi ekalla kerralla menemästä yli, mutta kun otettiin uudestaan vauhtia, niin huisku viuhahtikin esteen ylitse vauhdilla. Loppurata sujui muuten kommelluksitta, mutta aivan viimeisellä esteellä Luna päättikin mennä haistelemaan puomia (jos sinne olisi vaikka jäänyt nameja). Sain sen kuitenkin jotenkin houkuteltua vielä viimeisinkin esteen yli.

Varsinaiselle kierrokselle lähdin innolla, koska teki mieli kovasti korjata edellisen kierroksen epävarmuus kontaktiesteillä, ja parantaa omaa ohjaamista sen viimeisen aidan kohdalla. Rata lähti hyvin käyntiin, mutta kepeillä tuli pieni pysähdys puolessa välissä. Sain kuitenkin tehtyä korjaavan käsiliikken sinne väliin, ja neiti suoriutui kepit puhtaasti läpi. Sitten jännälle puomille, joka tälläkin kertaa oli hieman pelottava, mutta se päästiin silti ainakin tuplasti nopeemmin läpi kuin edellisellä kierroksella (aikaa kului kuitenkin paljon, varmaan noin 10-15 sekuntia). A meni tällä kertaa hienosti ilman empimistä, samoin koko loppurata, mukaanlukien se viimeinen aita! Olin superilonen nollaradasta, eikä edes melko hidas aika haitannut mitään :)

Kaikki koirakot tekivät hienoja tuloksia, ja en elätellyt mitään toiveita sijoittumisesta, koska mukana oli taas tosi nopeita koiria. Yllätyin siis suuresti, kun Luna sijoittuikin kakkoseksi! Me oltiin ykkösen lisäksi ainoot nollaradan tehneet. Yliaikaa oli tullut ihan pikkasen 0,53s. Se ei kyllä tosiaan harmita, koska tiedän, että pystytään nipistämään puomilta vielä monta sekuntia pois. Luna sai palkinnoksi koiran frisbeen ja hammastikkuja. Ohjaaja sai suklaalevyn (nam).

Tänään toin töistä Lunalle vielä palkkioksi kettupehmolelun. Se oli siitä niin innoissaan, että halusi ottaa sen lenkille mukaan. Siellä se kantoi kettua suussaan koko lenkin ajan :D Tänään ollaan sitten kovasti retuutettu ja leikitty ketulla. Luna tietää jo sen nimen, ja kun pyytää tuomaan kettulelun, niin se kipittää hakemaan sen.

Hienosti menneestä möllikisasta innostuneena uskalsin (viimein) ilmottaa Lunan ekoihin virallisiin agilitykisoihin! Ne on hyppykisat Vantalla maaliskuun alussa. Jännittää jo pikkasen, mutta samalla oon tosi innoissaan. Eniten jännittää se mittaaminen. Toivottavasti Luna olisi alle sen 35cm ja jäisi miniksi.