Kesän kuulumisia

Kesäloma-Luna

Pandan upea haavapuku

Viime kerralla kirjoitin Pandan ekoista virallisista kisoista. Aika paljon on kerennyt tapahtua niiden jälkeen. Toukokuussa ei enää päästy kisaamaan, mutta kesäkuu aloitettiin HAU:n kisoissa Helsingissä. Kisat oli meille sillä tavalla erityiset, että pääsin ekaa kertaa kisaamaan virallisissa kisoissa agilityradalle! Lunan keinu on kuulkaas niin hyvällä mallilla, että me voidaan viimein kisata myös kontaktiradoilla <3 Oon niin superonnellinen, että viiden vuoden treenaamisen jälkeen se yhtäkkiä vaan napsahti kohdallaan. On tässä pari helpotuksen kyyneltäkin vierähtänyt asian takia. Mä olin jo luovuttanut moneen kertaan, ja päättänyt että ei se enää sitä opi. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että meiän kisat kisataan vaan hyppiksillä. Japsit on kyllä siitä hassuja koiria, että niiden kanssa treenatessa voi tapahtua vaikka mitä yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassakin.

No ton agilityradan tuloksilla ei kyllä paljon juhlita, mutta me tehtiin tulos silti! Luna teki keinun aivan upeesti ilman mitäään empimistä <3 A:n ylösmenossa tuli kielto, ja radan loppupuolella myös toinen kielto. Kepit on jälleen kerran varsin inhat, ja ne piti tietenkin tehdä superhitaasti, keskisormi pystyssä (tee keskenäs tyhmät kepit...). Tuloksena siis kymppi ja rutkasti yliaikaa. Mut hei, ei se mitään, keinulta ei virheitä, ja ei kyllä kepeiltäkään lopulta tullut virhettä, mikä on ihan kiva, kun se on ollut meille vauhdin lisäksi se haastavin osa rataa viimeaikoina.

Sitten kisojen yllättäjään, Pandaan nimittäin. Panda pääs tokaa kertaa yrittämään virallisiin kisoihin hyppyradalle. Hyppis oli agiradan jälkeen ulkona. Mulla ei ollut ollenkaan mitään odotuksia. Itellä oli tällä radalle jo rentoutuneempi olo, tuntu et suurin osa turhasta jännityksestä kerkes karista pois ekalla radalla Lunan kanssa. Lähettiin radalle miniluokan vikana, ennen keppejä tuli pari tiukkaa paikkaa, jotka saatiin just pelastettua ja käännettyä kurssi oikeeseen suuntaan. Sitten koira kepeille sisään, ohjaajalle malttia, ei hosuttu ja saatiin ne tehtyy virheettä! Sit omaan päähän karkas pieni ajatus, et jes loppu on ihan helppo, me voidaan tehä nolla. Onneks ei siinä kauheesti kerkee ajatella, ja taisteltiin tiemme maaliin asti. Äkkii ettii treenikaveri Riitta, ja kysymään et eiks se ollukin nolla?! Ja Riitakin mielestä se oli. Oli kyllä niin huikee tunne, kun viiden vuoden harrastamisen jälkeen, viimein saatiin se eka nolla. Sit iski kyl pieni pelko pyllyyn, että mitäs jos se olikin yliaikanolla. Kepit oli aika hitaat, saatto olla siinä ja siinä, et kerettiinkö. Onneks Riitta ystävällisesti kävi varmistamassa, että se oli kuin olikin puhdas nolla!  :) Lopulta voitettiin vielä tää startti ja päästään elokuussa edustamaan Hurtta Open-finaaliin.

Sijoituttiin vielä ykköseksi

Etenemä oli hitaista kepeistä huolimatta melkein 3m/s ja aikaa jäi jopa 4s 

Kisojen jälkeen ollaankin sitten otettu rauhallisemmin. Kesäloman alussa Panda kävi sterilisaatioleikkauksessa, ja onneksi kävikin. Siltä löydettiin alkava kohtutulehdus leikkauksen yhteydessä. Panda on toipunut hyvin, ja tällä viikolla ollaan varovasti jo jatkettu treenaamista.

Heinäkuussa meille ei oo enää kisoja tulossa (vaikka kovasti tekiskin mieli jo mennä kisaamaan, mutta elokuulle on jo useammat katsottu).

Seuraavaksi ollaan menossa Lunan kanssa 22-23.7 Saarijärvelle erkkariin ja kaikkien rotujen näyttelyyn. Meille on tyttöporukalla vuokrattu mökki, jossa ollaan näyttelyviikonlopun ajan. Ootan reissua jo kovasti :)

Tällä viikolla päästiin treeneihin pidemmän tauon jälkeen ja pitihän sinne herkkuja viiä nollan kunniaksi :)

Pandan virallisten kisojen debyytti

Edellisen postauksen jälkeen ollaan jatkettu kisatreenejä parissa epiksissä. Vielä ennen tyttöjen juoksuja päästiin kisaamaan yhdet epikset Pandan kanssa Helsingissä 26.3 Rata oli aika haastava, ja siinä oli mukana kepitkin. Keppejä ei ollut pakko tehdä, mutta me toki tehtiin ne kun kerrankin oli mahtava tilaisuus treenata virallisia kisoja varten. Mitään huipputuloksia näistä kisoista ei tullut, kummallakin radalla tuli sellasia tilanteita, että pieniä virheitä tuli selkeästi kun Panda häiriintyi muista koirista, tai uudesta tilanteesta/paikasta. Ekalla radalla kepeiltä tuli parikin virhettä, mutta tokalla päästiin yhdellä vitosella niiden läpi :)

Kevään kolmannet epikset käytiin juoksemassa (jälleen) Helsingissä 14.4 pitkäperjantaina. Kummatkin koirat pääsivät mukaan, kun juoksuiset nartut saivat osallistua tällä kertaa. Lunalla oli tosi nihkee vauhti ekalla radalla, niin annoin sen tokalla kerralla sikailla kunnolla ja vetää kontaktit suoraan alas, että saataisiin vähän eloa rouvaskoiraan. Kaksi nollaa kuitenkin saldona. Pandalle ekalta radalta nolla (oikeasti ehkä vitonen, mutta tuomari oli aika höveli), ja tokalta vitonen. Hyvää kisatreeniä koko porukalle.

Tänä lauantaina 29.4 päästiin sitten viimein starttaamaan Pandan virallinen kisaura Kirkkonummen kennelkerhon järjestämissä kisoissa. Ilmotin molemmat tytöt hyppyradalle sinne, ja jännitin jotenkin kauheesti tota Pandan kisojen korkkaamista. Jälkikäteen aina miettii, että mitä niin jännää ja ihmeellistä tässä nyt muka oli :) Pitäisi osata suhtautua virallisissa kisaamiseen yhtä rennosti kuin epiksissäkin kisaamiseen.

Luna lyllersi radan ekana läpi. Yhdeltä hypyltä radan loppupuolelta kielto (mä taisin olla liikaa edellä), ja kepeiltä vitonen. Videolta näkyy kun jännitän niitä keppejä ihan jotenkin jäykkänä. Ei ihmekään, ettei ne suju kisoissa yhtä hyvin kuin treeneissä. Jotenkin pitäis vaan osata luottaa koiraan, että kyllä se ne tekee. Yliaikaa tuli myös 10vp:n lisäksi. Suurin osa yliajasta muodostui varmasti virheiden korjaamisesta, mutta myös vauhti oli tosi verkkaista tänään. Tytöiltä on nyt vasta juoksut loppunut, ja toivon että vauhtia tulisi lisää nyt taas ajan kanssa.

Panda oli sitten luokan viimeisenä vuorossa. Ite ehkä ohjasin pikkasen paremmin jo nyt tokalla kerralla. Yhdeltä putkelta tuli kielto kun Panda kävi (ilmeisesti) kurkkaamassa putken takana istuneita Mikkoa ja Milaa. Ens kerralla saakin tukijoukot jäädä kotiin, vaikka mieluusti ottaisin aina Mikon mukaan kuvaamaan ratoja :) Kepeillä sitten taas oli vähän sama homma kuin Lunan kanssa. Tärkeintä nyt kuitenkin oli, että päästiin ottaa tää iso askel, ja kisattiin viimein ne meiän ekat viralliset kisat :) Saatiin jopa tulos, joten ihan tyytyväisenä lähetään tästä parantamaan.

Hauska huomata, että pystyn ihan hyvin kisaamaan kahden koiran kanssa samalla radalla. Ehkä Lunaa pitää ottaa pikkasen paremmin huomioon vielä seuraavalla kerralla. Rouva vaikutti hieman loukkaantuneelta, kun Pandakin päästi kisaamaan :D Ei suostunut tulemaan autosta ulos, kun olin jättänyt sen sinne odottaman Pandan vuoron ajaksi.

Terveystuloksia ja Pandan ekat möllikisat pitkään aikaan

Luna ja Panda edustaa Miss kakkaturkki-kilpailussa (ja kyllä, joutuivat pesulle tän jälkeen :D)

Käytiin nyt sitten viime viikolla Lunan ja Pandan kanssa Mevetissä uusinta silmä- ja polvitarkeissa. Ekana tutkittiin Lunan silmät, ja kohta 7-vuotiaalla rouvasjapsilla oli silmät edelleen terveet. Seuraavana lääkäri kurkkasi Pandan silmiä. Pandan kohtaloa olin tietenkin jännittänyt kovasti etukäteen, koska sen silmäsairausdiagnoosista (Pandalla on siis todettu lievä lasiaisen rappeuma) oli nyt kulunut 2 vuotta. Pelotti että sairaus näyttäisi jotakin etenemisen merkkejä. Onneksi sellaista ei kuitenkaan näkynyt, melkein päinvastoin. Lääkäri oli sitä mieltä, että rappeumaa on niin vähän ettei se ole voinut ainakaan lisääntyä. Hän ei olisi sitä kuulemma edes välttämättä merkannut paperiin, mutta jos sitä ei siihen olisi laitettu, asia olisi edennyt kennelliiton paneeliin, ja siellä sitä oli syynätty niin tarkkaan, että lopulta sieltä olisi varmaan kuitenkin jotain pientä löytynyt. En ite oikein tiennyt, että miten tähän pitäisi suhtautua. Ainakin kivi vierähti sydämeltä, kun ei enää tartte niin tosissaan pelkää sairauden etenemistä. Oman mielenrauhan takia käydään varmaan vielä muutaman vuoden välein kuitenkin testeissä.

Polvien kohdalla osasin odottaa, että ne olisivat jonkin verran menneet huonompaan suuntaan. Oma eläinlääkäri tutki viime kesänä ne epävirallisesti rokotuksen yhteydessä ja huomautti asiasta. Lunan polvet oli 2-vuotiaana 0/0 ja nyt (melkein) 7-vuotiaana 1/1. Pandalla myös aiemmin nollat ja nyt 1/0. Eli polvia nyt tarkkaillaan, ja jos rupee oireilemaan mitenkään, niin sitten palataan asiaan. Agilityä jatketaan vielä, mutta ihan koirien ehdoilla toki. Onneksi ei ole polvet mitenkään vaivanneet kumpaakaan.

Sitten vähän kevyempiin aiheisiin. Päästiin nimittäin Pandan kanssa pitkän tauon jälkeen aloittamaan taas kisaaminen. Rehellisesti sanoen, en ees muista koska ollaan viimeiksi oltu kisoissa. Varmaan viime kesänä tai syksynä. No nyt oli kisat Taitoa tassuihin-koirakoulun tiloissa, ja sinnehän me lähettiin harjoittelemaan kisatilanteita. Tehtiin kaksi starttia, molemmilta tuli nolla. Meidän sijotus oli 7/15 :)

Rata oli melkoisen helppo, ja koirakoulun kenttä tosi pikkuruinen, mutta tärkeetä kokemusta saatiin kisatilanteesta jokatapauksessa. Ainoo missä jäi radalla parantamisen varaa oli A-aste. Panda jäi kuikuilemaan kummallakin kerralla A:n harjalle hetkeksi, eikä ottanut kunnolla pysähdyskontaktia alastulossa. No virheettömästi se meni jokatapauksessa, niin en jäänyt pilaamaan kisaamisen iloa kaverilta ottamalla uudestaan. Pääasia, että koira kulki ja nautti tekemisestä. Kontakteja keretään vielä hinkkaa, jos joskus päästään keinukammosta ylitse.

Keinukammosta päästäänkin sitten keinun treenaamiseen. Laitan molemmista tän päivän parhaan keinun alle. Jos saan videot tässä toimimaan. Hallissa keinu menee paljon aremmin vielä, kuin tää oman pihan keinu. Veikkaan että hallissa tyttöjä jännittää keinun kolina. Omalla pihalla pehmeellä alustalla keinu ei juurikaan kolise.

Maaliskisat

Eilen käytiin Lunan kanssa juoksemassa kauden toka startti hyppyradalla. Kisat oli (jälleen kerran) oman seuran järjestämät. Kilpailijoita oli ilmottautunut hyppyradalle kymmenen. Itellä oli hieman epätoivonen olo nyt kisaamisen suhteen. Tuntuu, että vaikka treeneissä osataan kaikki hyvin, ja ykkösten ratojen pitäisi olla meille ihan pala kakkua, niin silti aina radalla joku osa levähtää.

Oon miettinyt, että mikä nyt on pielessä. Isoin syy on ehkä ollut sopivan vireystason löytäminen koiralle. Luna on ollut joko ihan flegmaattinen (harvoin onneksi enää), tai sitten aivan ylitsevuotavan innoissaan, jolloin keskittymisestä ei oo tullut mitään. Sille tekis selvästi hyvää se, että päästäisiin kisaamaan vaikka 2-3 rataa kerrallaan, mutta harmittavasti keinun takia voidaan kisata aina vaan se yksi rata päivässä. Silloin tuntuu, että se ainoa yritys menee helposti vähän turhan innokkaasti. Sitten kun lähetään Lunan kanssa kisapaikalta pois, se jää vielä kuikuilemaan hallin suuntaa, että tässäkö tää nyt oikeesti oli.

Palataan vielä eiliseen. Tuomari Petteri Kerminen oli tehnyt hyvin virtaviivaisen hyppyradan ykkösille. Rata vaikutti muuten suhteellisen helpolta, mutta etenemä (3,1m/s), oli meille aika kova. Lisäksi radalla oli pussi, jonka suoritus tulisi olemaan iso kysymysmerkki meille.

Radalla heti kolmantena esteenä oli kepit. Jätin Lunalle paljon tilaa sisäänmenon hakemiseen, mutta jotenkin se ajautui kuitekin keppien väärällä puolelle. Tästä siis kielto heti alkuun. Sain sen sitten pyöräytettyy oikeelle puolelle, ja pujottelu lähti käyntiin. Jossain välissä keskittyminen kuitenkin herpaantui ja yksi keppiväli jäi vielä välistä (tästä siis vielä vitonen lisää). Korjasin välin, ja sitten lähettiin täysillä jatkamaan matkaa.
 

Kuva: Emeliina Tähtinen

Loppurata meni mun mielestä tosi kivasti, saatiin tosi hyvä vauhti tekemiseen, ja mä ohjasin paljon paremmin ja rennommin kun yleensä kisoissa, En jäänyt turhaan varmistelemaan, mutta en myöskään hosunut liikaa. Pussiinkin Luna pujahti tosi kivasti, pikkasen se empi pussin sisällä, mutta onneksi pian pieni valkoinen pää kurkkasikin jo pussin sisältä. Viimeiksi kun meillä oli kisoissa pussi radalla, sen suorittamiseen meni ehkä 20s, Nyt meni ehkä arviolta 4 sekuntia, eli parannusta oli jo huimasti.

Loppusuoraa kun lähettiin juoksemaan, niin yleisöstä treenikaveri Riitta huusi, että Tiia nyt vauhdilla! Ja siitä sitten ite jotenkin heräsin, että nyt päästään maaliin tasan niin nopeesti, kun ite pystyn juoksemaan. Siinä sitten pingottiin kovaa, ja keppiselkkauksesta huolimatta kellotettiin aika kova aika, 42,82s, kun ihanneaika oli 41s. Eli vajaa 2 sekuntia vain yliaikaa. Uskon, että jos kepeillä ei ois ollu ongelmia, niin meillä ois ollut hyvät mahikset päästä ihanneajan sisällä maaliin :) Tosta tuli kyllä tosi kiva fiilis, koska ennen meidän suurin ongelma on ollut juuri tuo nopeus. Mukavaa, jos yksi ongelma alkaa pikkahiljaa ratketa.

Lopullinen tulos siis +11,82 ja kuudes sija. Tavoitteena oli tehdä tulos, ja se tehtiinkin. Ensi kerralla lähetään tekemään vielä parempaa tulosta :) Harmi, että juoksukausi sekoittaa nyt taas kisaamisen, mutta ainakin keretään treenata ongelmakohtia vielä (lähinnä siis keppejä).

Japsitapaamisia

Viime viikkoina ollaan kunnostauduttu pk-seudun japsien kanssa ja järjestetty kaksi tapaamista.

18.2 Emma järjesti meille koirauimalatapaamisen Petbrossilla Nurmijärvellä. Mukaan pääsi 10 huiskua omistajineen. Meillä oli mukana niin ensikertalaisia kuin kokeneita uimareitakin. Luna ja Panda oli tokaa kertaa koirauimalassa uimassa. Panda ei innostunut uimisesta ollenkaan, se ei osaa oikein rentoua altaassa, ja sen uimatyyli on ihan hukassa. Sovittiinkin sen kanssa, ettei sen enää tartte tulla mukaan uimaan. Luna taas oli tuttuun tapaansa oikea uimapeto. En laittanut sille edes pelastusliivejä, ja hyvin meni ilmankin :) Lunan kanssa mennään varmasti vielä uudestaankin kokeilemaan.

Onks jo meiän vuoro?

Kun kaikki japsit olivat uineet ja omistajat olivat kuivanneet ne, päästiin yläkertaan herkkujen ääreen. Emma oli järjestänyt meille kahvia ja omenapiirakkaa, ja me kaikki tuotiin vielä nyyttärimeiningillä syömistä. Oli tosi hauska nähdä kaikkia, ja kattoa miten erilailla koirat reagoivat uimiseen. Toivottavasti käydään vielä toisenkin kerran porukalla uimassa.

Luna ja Panda pääs isoon altaaseen uimaan

Koko 10 japsin porukka

26.2 käytiin japsilenkillä Viikissä. Mukana oli 14 japsia, ja 18 omistajaa, En koita nyt ees yrittää nimetä kaikkia japseja, kun oli niin monta mukana, Mutta oli kiva, että niin monta uuttakin koiraa omitajineen olivat päässeet mukaan. Panda kiusasi muita viime kerralla kun oltiin lenkillä, niin nyt se ei päässyt mukaan. Luna sen sijaan nautti selvästi lenkistä. ja löysi jopa leikkikaverin nuoresta Pandasta (meidän Pandan uroskaima).

Mun lempparikuva lenkiltä. Kivasti korustuu ison uroksen ja pienen nartun kontrasti (Lilla ja Panda?)

Tohinaa oli

Tiian Ella leikkimässä poikien kanssa

Meidän Luna noutaa lumipalloja

Osma ja Lilla

Yona

Sunnuntaina päästään taas Lunan kanssa kisaamaan agilityssä. Itellä on vähän semmonen olo, että saa nähä mitä tästä taas tulee, mutta ei se mitään :D Mennään yrittämään. Lauantaina taas oon töissä kolmosluokan kisoissa.

Lisäksi mun pitäis varata tytöille uusinta silmä- ja polvitarkkiaika, mutta jotenkin kauheen vaikee päättää kenelle eläinlääkärille veisin ne. Kauheesti jännittää tuloksetkin. Varsinkin Pandan silmät, ettei sairaus vaan oo edennyt huonoon suuntaan.

Talven kuulumisia

 Voi apua, multa on jäänyt tää blogin päivitys ihan retuperälle. Ei olla kuitenkaan vaivuttu täysin talviunille koirien kanssa kuitenkaan. Kummankin kanssa ollaan talven yli jatkettu agilityn treenaamista meidän omissa ohjatuissa ryhmissä. Aluksi tuntui kauheen raskaalta noi meidän "yövuorot" (treenataan siis parittomien viikkojen ti ja to kello 21-22), varsinkin kun seuraavana aamuna herätys töihin saattaa olla kello 05. Yllättävän hyvin näitä on kuitenkin jaksanut, ja onneksi kesäkausikin siintää jo näkyvissä muutaman kuukauden päässä.

Pandan kanssa ei olla oikein päästy minnekään kisamaaan, koska sopivia möllejä ei ole oikein ollut näin talviaikaan. Kova hinku meillä kyllä ois päästä jonnekin kokeilemaan. Meidän tän uuden vuoden tavoitteisiin kuuluu myös virallisten agilitykisojen korkkaus! Kepit ovat alkaneet viimein sujumaan (tosin hitaasti ja rauhallisesti), mutta jotenkin kummiskin. Niille kaivattaisiin pikkuisen vielä lisää varmuutta, niin sitten uskalletaan ilmottaa ittemme ekoihin kisoihin hyppikselle. Ja hyppikselle siis siksi, että keinu on vielä(kin) kovin epävarma. Meiän oman pihan keinu menee jo aika kivasti. Keinun liike jännittää, mutta ylitse päästään namien ja kehujen voimalla jo tosi paljon paremmin, kuin esim. vielä viime keväänä.

Kuva vuoden vikoista kisoista (Teemu Rytsy)

Lunan kanssa ollaan jatkettu hieman aktiivisemmin kisaamista. Viime vuonna käytiin juoksemassa meiän oma ennätys, 6 starttia. Hylsyjäkin tuli ennätysmäärä, mikä aluksi harmitti aika paljon. Nyt oon kyllä kääntänyt asian mielessä niin, että ei me mitään tuloksiakaan saada, jos ei olla valmiita ottamaan riskejä. Tänä vuonna koitetaan rikkoa vielä toi kuudenkin startin määrä. ja käydä kisaamassa vielä ahkerammin (kuus starttia ei ehkä monelle oo paljon, mutta ite oon aikasemmin ollut tosi arka ilmottamaan meitä kisoihin, niin nyt koitetaan saada sitä kisaamista rutiinin omaisemmaksi).

Viime päivitykseen mennessä oltiin kisattu 4 kisaa. Sen jälkeen käytiin vielä kahdissa oman seuran kisoista. Ekat meni tosi kivasti, voitettiin hyppyrata yliaikanollalla (kilpailijoita oli 9), Tokalta taas tuli hylsy (ite olin kipeenä, eikä ois ehkä kannattanu ees lähtee kisaamaan, en malttanu jäädä kuitenkaan kotiin, kun olin lupautunut vielä illaksi talkoohommiin).

Viime viikonloppuna päästiin taas aloittamaan vuoden 2017 kilpailut. Luna oli kamalan innoissaan. Se haukahteli ja riehui ympäriinsä, jo ennen kun päästiin radalle. En tiiä lähetinkö sen matkaan jotenkin yllättäen, mutta se onnistui (ekaa kertaa ikinä) pudottamaan riman heti ekalta hypyltä. Siinä meni vähän kummaltakin pasmat sekasin, mutta tehtiin tosi hyvää rataa kuitenkin kepeille asti. Sisääntulo meni hyvin, ja kepitkin sujui hyvin kunnes puolessa välissä Luna pysähtyi täysin. Ite rupesin tietenkin miettimään, että ei kai se vaan satuttanut itteään siinä riman pudotessa, mutta ilmeisesti rouvan riehakkaaseen mielentilaan ei nyt vaan sopinut tylsä pujottelu. Onneksi se suostui kuitenkin pienimuotoisen houkuttelun jälkeen jatkamaan pujottelua. Toinen vitonen tuli kuitenkin tosta keppilakosta, tai olisi tullut jos ei olisi onnituttu kämmäämään vielä viimeistä hyppyä. Luna kiersi sen, ja sitten pääsi hyppäämään vielä väärään suuntaan. No onneksi ei nyt mikään nollarata ollut muutenkaan tulossa :D Ei tää nyt onneksi ollut mikään ihan kamala kisavuoden alku. Tästä lähetään sitten maaliskuussa parantamaan (tälle kuulle ei enää löytynyt sopivia kilpailuja, vaikka ois kauheesti tehnyt mieli heti lähtee jonnekin yrittää uusiksi).

Agilityjuttujen lisäksi ollaan käyty joulukuussa japsilenkillä Haltialassa. Sitten me käytiin Tiian kanssa Helsinki Winner-näyttelyssä turisteina ihastelemassa kauniita japseja. Lisäksi Lunalla kipeyty hammas, ja se jouduttiin poistamaan kokonaan, koska se oli lohjennut. Onneksi kaikki meni hyvin, ja pieni potilas toipui nopeasti operaatiosta.
 

Joulukuun japsilenkin jälkeen poseerausta

Tästä tuli nyt tällänen agilitypainotteinen postaus, mutta tuntuu että agility on kyllä ihan se ykkösjuttu nyt mun ja koirien kanssa :) Seuraavan kerran ehkä jotain muitakin juttuja sitten. Kaikkea ois nimittäin vielä suunnittella :)

Japsien syysretkellä + agilitykuulumisia

Pieni osa lenkkeilijöistä

Pandan kanssa osallistuttiin parisen viikkoa sitten japsien syysretkelle, joka lähti Espoon Viikistä. Meillä oli mukana ennätykselliset 16 japaninpystykorvaa! Narttuja oli Pandan lisäksi, Tiian Luna & Ella, Mitzu ja pikkuinen Lilla, Minja, Nova ja Emiko. Uroksia Osma, Milo, Nörri, Bentley, Peetu, Urho, Nougat ja Gizmo. Joku lenkkeilijä varmisti, että eiväthän nämä kaikki oli saman henkilön koiria :D Ei sentään onneksi. Lisäsin muutaman kuvan tähän yhteyteen, mutta loput löytyy sitten täältä.

Juomatauko

Tiian Ella ja Luna

Nova oli ensi kertaa mukana pk-seudun japsilenkillä

Peetu ja Panda

Panda juoksentelee Lunan kanssa

 Lunan kanssa kisattiin nyt tauon jälkeen yhteensä 4 kisaa suht huonolla menestyksellä, Itelle teki kyllä hyvää saada kisaaminen rutiininomaiseksi. Jännitys selvästi karisi kisaamisen myötä. Kun neljästä kisasta kolmesta napsahti hylsy, niin päätin, että nyt pidetään kyllä taas taukoa (yhdestä yliaikavitonen ja sijotuttiin kolmanneksi). Sitten Lunalla alkoikin vielä sopivasti juoksut, joten taukoa on jokatapauksessa pidettävä.

Aika sekava fiilis jäi siitä, että mikä nyt on pielessä tällä hetkellä. Eka kisa meni lähinnä oman jännityksen piikkiin, tokassa koiralla ei ollut ollenkaan kisavirettä, kolmannessa taas sitä virettä oli ihan liikaa. Neljännessä pakka hajosi heti ekan putken väärään päähän, jonka jälkeen oltiin koiran kanssa ihan eri radoilla.

Positiivisenä juttuna voisin sanoa, että kepit alkoi vikalla radalla jo sujua aika hienosti (vaikka muuten se rata olikin aika kauhea), Vireen puutekin oli onneksi vain yhden radan juttu, haasteena meillä on sitten se miten saadaan pidettyä vire sopivana, mutta kuitenkin niin ettei pakka keitä ihan yli.

Tänään lenkin jälkeen oltiin tyytyväisiä

Lunan kanssa jatketaan nyt talvikausikin Essin ryhmässä, Oon ollut tosi tyytyväinen meidän ryhmään. Meillä on kiva ja aktiivinen porukka, sekä tarpeeksi tiukka koutsi, joka ei päästä meitä liian helpolla.

Panda aloitti viime viikolla ihan uudessa ryhmässä, josta siis yhdet treenit takana. Mielenkiinnolla odotan, että mitä uutta annettavaa uudella kouluttajalla on meille. Ekalla kerralla puhuttiin ainakin kaukopalkan lisäämisestä, ja irtoomisen harjoittelusta muutenkin. Irtoominen onkin meille aika haastava paikka, joten lisätreenistä sen suhteen ei varmasti ole ainakaan haittaa.