Näyttelyviikonloppu

Lauantaina oli vuorossa Hämeelinnan koiranäyttely. Pääsin aamulla moikkaamaan ekaa kertaa pikkuista Ella-japsia, samalla kuin hain Tiian ja Lunan meidän kyytiin. Ella oli tosi suloinen ja ihana pentu. Harmi, etten tajunnu ottaa kuvaa siitä. No ensi kerralla pitää muistaa :)

Suunnistuksen kanssa oli tällä kertaa pieniä vaikeuksia, mutta onneksi selvittiin perille asti. Päivä oli sateinen ja saimmekin heti pystyttää teltan. Teltta koitui kyllä taas pelastukseksi, ja meidän koirien lisäksi sinne majoittui myös Eddie, Timi ja Timin sisko Tiuku.

Meidän tutuista oli ekana vuorossa Timi ja Eddie avoimessa luokassa. Tuomari tykkäsi molemmista ukoista ja antoi kummallakin ERI:n. Kilpailuluokassa Timi nousi kuitenkin ykköseksi ja sai vielä SA:n. Tässä vaiheessa ruvettiin jo kovasti onnittelemaan Neaa sertistä. Nealla tosin taisi mennä hetki tajuta, että se serti tulee nyt ihan varmasti Timille :) PU-kehässä tuomari laittoi valiot ekoille sijoille ja Timin heti niiden perään. Olin kyllä itsekin ihan liikuttunut, kun Nealla ojennettiin se hieno sinivalkoinen ruusuke. Onnea vielä, te ootte sen kyllä ansainnneet :)

Avoimissa nartuissa Tiian Lunalla meni muuten hyvin, mutta etuliikkeiden kanssa oli taas pienoisia ongelmia. Tästä syystä arvosana tippui EH:ksi. Luna kuitenkin tsemppasi ittensi vielä kakkoseksi kilpailuluokassa. Sitten olikin jo meidän Lunan vuoro mennä kehään. Mä jännitin hirveesti, että miten se käyttäytyy pöydällä. Onneksi kaikki meni loistavasti. Luna on täysin oma, rento itsensä. Myös liikkeet olivat parantuneet. En huomannut, että se olisi peitsannut yhtään <3 Hieronnasta on ollut selvästi apua. Luna myös yllätti monet ja voitti vielä valioluokan. PN-kehässä sijotuttiin hienosti kolmanneksi. Tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä, koska SA:sta jaettiin pienet pinkit ruusukkeet palkinnoksi.

©Nea Neva

©Nea Neva

Nice feminine head with excellent expression. Correct propartions. Deep and wide chest. Good angulated frontlegs but backlegs turn a bit out.

Kivan arvostelunkin tuore muotovalio nappasi. Toi viiminen lause oli ihan uutta tietoja, mutta kun näin Lunasta kuvia näyttelyssä, niin sojotti sen jalat jossain kohdissa vähän hassusti ulospäin :D Pitää kiinnittää huomiota enemmän sen seisomisasentoon.

Luna ei mennytkään sitten kehän jälkeen JH-kisaan lainaan. Se sai jonkun draamaqueen-kohtauksen, eikä suostunut esiintymään Vilman kanssa. Nyt en uskalla taas vuosiin luvata sitä kenellekään lainaan :D Pöljä mammantyttö. No, ainakin päästiin sitten lähtemään suoraan kotiin. Loppuilta olikin tosi kiireinen ja mulle tuli kova kiire, että sain laitettua Pandan näyttelykuntoon.

Sunnuntaina oli siis nuoremman neidin vuoro lähtee näyttelyyn. Tää olikin vähän niinkuin "kotinäyttely". Matkaa kertyi vain 15 minuutin verran. Oltiin jo ajoissa paikalla ja kerkesin kovasti jutella ihmisille ja seurailla kehän kulkua. Panda oli muuten aika nätisti, mutta välillä piti haukkua jollekin inhottaville koirille. Lisäksi se karkasi kerran uuden Hämeenlinnasta ostetun kevythäkin kattoluukusta ja yritti juosta eurasier-kehään. Onneksi se tuli kuitenkin heti takaisin, kun kutsuin sitä.

Panda suunnittelee pakomatkaa

Japseilla meni mukavasti kehässä. Ainakin siihen asti, että oli meidän riiviön vuoro. Se päätti, että tänään ei esiinnytä, vaan aiheutetaan omistajalle kurjuutta haistelemalla nurmikkoa keskellä kehää. Sitten kun sain sen liikkeelle, se kulki nenä maassa, kuin parempikin vainukoira. Tuomari sanoi, että Panda on hieno koira, mutta se antoi itsestään ryhdittömän ja pitkulaisen kuvan, koska ei esiintynyt kunnolla. Tuomari sanoi, että se tulee kyllä pärjäämään, kunhan se vaan malttaa keskittyä pikkusen enemmän.

Miellyttävä narttu, jolla saisi olla parempi ryhti. Hieman kapeat leuat. Pigmentti saisi olla vahvempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen etuosa ja runko. Lanne saisi olla lyhyempi. Hyvä häntä ja takaosa. Liikkuu ajoittain hyvin, mutta tänään ei tahdo malttaa.

kaksikko testaa uutta boksia

Nyt vähän harmittaa, että en kerkee varmaan viedä Pandaa enää mihkään näyttelyyn ennen sen karvanlähtöä, jonka pitäs tulla jo elokuussa. Ehkä sitten loppusyksystä/talvesta taas.

Koirien juhannus

 Tiistaina käytiin ennen agilityä Lunan kanssa kolmannen kerran eläinlääkärissä. Lunalta otettiin siis vielä verikoe, jotta pystyttiin varmistumaan onko maksan tulehdusarvot palanneet normaaliksi. Onneksi tällä kertaa ne näyttivät jo täysin normaaleilta :) Olin kyllä tosi helpottunut. Luna oli tosi nätisti eläinlääkärissä ja antoi hoitajan ottaa verinäytteen räpäyttämättä silmääkään. Luna sai hoitajalta ja lääkäriltä kehuja ja pusuttelikin lääkäriä sitten vielä kiitokseksi. Eläinlääkärikammokin on näköjään täysin kadonnut. Ruvetaankin käymään nyt muutenkin tässä paikkakuntamme toisessa eläinlääkärissä. Palvelu oli tosi hyvää ja asiallista. Luna sai heti tarvitsemansa hoidon, mikä oli varmasti suuri syy siihen, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä koko episodista.

Terveen koiran kanssa olikin sitten mukava lähteä myöhään tostai-iltana juhannuksen viettoon. Tällä kertaa juhannusta vietettiin kaverin mökillä Juvalla. Viime juhannuksena laitettiin koirat hoitoon, koska Panda oli silloin vielä aikamoinen riiviö. Sitä edellisenä juhannuksena taas Luna oli meidän mukana mökkeilemässä, mutta pikku-Panda oli vielä kasvattajan luona Valkeakoskella :) Nyt kuitenkin tuntui, että molemmat koirat ovat jo sen verran aikuisia, että osaavat käyttäytyä isommassakin mökkiporukassa.

Leevi

Leevi

Nefi

Perille kun päästiin niin Luna juoksi innoissaan pitkin pihaa moikkaamassa kaikkia. Se rakastaa ihmisiä, uimista, vapaana juoksentelua ja saunomista, joten se on aivan onnessaan aina päästessään mökille. Panda taas sai pienen sätkyn, kun paikalla oli ihan kummallista väkeä ja vielä kaksi mustaa kammottavaa koiraa. Oikeesti Leevi (12-vuotias jackrusseli-labbis-mix ja Nefi (labbis) ovat varsin rauhallisia kavereita ja oikein hyvää harjotusta Pandalle vähän isommista koirista (mitä se nyt tuntuu pelkäävän vieläkin kovasti). Ensimmäinen ilta Pandalle menikin haukkuessa koirille ja oudoille ihmisille. Vähän väliä se juoksi myös omaan koppaansa turvaan. Jätettiin koppa sille näkyville, että se sai mennä sinne aina, kun sitä rupesi liikaa jännittämään.

Seuraavana päivänä Panda alkoi jo pikkuhiljaa tottumaan ihmisiin ja muihin koiriin. Koirat olivat sille ihan ok, niin kauan, kun jättivät sen omiin oloihinsa. Leevi olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Panda ei oikein innostunut. Luna taas suhtautui mustiin kavereihin väliinpitämättömästi (samoin kuin ne Lunaan). Ihmisistä Panda valitsi ne tutuimmat ja haki sitten niiltä/meiltä huomiota. Uusia ihmisiä se ei oikein hyväksynyt ja kipitti mielummin omiin oloihinsa, kun tuli tekemään lähempää tuttavuutta. Se on nyt viime aikoina ollut tosi arka uusia ihmisiä kohtaan. Toivon kovasti, että tää on vaan joku vaihe, ja menee ohi ajan kanssa.

Luna taas pääsi nauttimaan täysin siemauksin mökkeilyn ihanuudesta. Se vaati päästi mukaan saunomaan (uikutti oven takana niin kauan, kunnes ihmiset heltyivät ottamaan sen mukaan) ja saunan jälkeen piti tietenkin  hyppää muiden mukana lampeen uimaan. Luna muuten oppi tällä reissulla tuon laiturilta hyppäämisen taidon! On se vaan taitava koira :D Lisäksi Luna kiersi ihmisen luota toisella ja kellahteli mahalleen nurmikolle rapsutuksien toivossa. Luna taisi saada aika monta uutta ystävää. Ainiin, neiti oli myös aivan innoissaan kalastamisesta, uistimelle piti äristä, että lennä jo sinne järveen ja sitten kun se lensi, koira hypähteli aivan innoissaan laiturilla. Pikkasen rupes vaan jännittää, kun Mikko sai melkein hauen nostettua laiturille :D Hauki pääsi sitten kuitenkin irti koukusta ja hyppäsi takaisin lampeen.

Liiveistä oli helppo nostaa koira takasin laiturille

Kotiin piti lähteä aivan liian pian :( Panda tais olla ainoa, joka oli pikkasen innoissaan kotiin lähdöstä. Se oli jo aiemmin pariin kertaan livahtanut autoon istumaan sen näkösenä, että joko lähettäis. Ehkä ensi kerralla se olisi jo pikkasen rennompi. Tää oli kuitenkin vasta toka mökkireissu sille. Meillä on tarkotus lähtee kesälomalla vuokramökille Mikon ja koirien kanssa, jos vaan löydetään sopiva.

Tänä viikonloppuna onkin sitten vuorossa näyttelyitä kuukauden tauon jälkeen. Luna aloittaa lauantaina Hämeenlinnasta ja Panda jatkaa sunnuntaina Tuusulassa. Molemmilla neideille on luvassa luokan vaihto. Luna siis pääsee korkkaamaan valiot ja Panda taas siirtyy avoimeen luokkaan. Pidetään peukkuja, että tuomarit tykkäisivät meidän neideistä. Lupasin muuten Lunan myös JH-kehään lainaa. Se ei oo koskaan esiintynyt oikein muiden kanssa, niin pikkasen minua pelottaa, että se keksii alkaa temppuilemaan siellä. Toivotaan, että ei.

Minun oli tarkotus ilmottaa koirat myös Porin KV-näyttelyyn ja käydä samalla kattomassa Lunan mahdollista tulevaa sulhoa, mutta rahatilanne näytti sen verran huonolta, että joudun jättämään Porin reissun kuitenkin elokuun ryhmänäyttelyyn. Heinäkuu pidetään siis taukoa näyttelyiden osalta. Myös agility on tauolla elokuun vaihteeseen asti.

Panda 2vee

Posket lommollaan pitää ahmia

Välillä vähän iloisempia kuulumisia. Meidän pikkuriiviö täyttää siis tänään 2 vuotta. Käytöskin alkaa nykyään olla jo melkein aikuiselle koiralle sopivaa, eli ikäkin alkaa näkyä neidin touhuissa jo. Synttäripäivään kuului agilitytreenit ja tietenkin kakun syöntiä. Kakku oli tällä kertaa lihamakaronilaatikko. En uskaltanut ostaa maksalaatikkoa, koska siinä oli rusinoita (enkä oo ihan varma, että saako koirat syyä rusinoita).


Mitään lahjoja ei tullut hommattua Pandalle. Lunasta on ollut niin kova huoli, että meinas unohtua koko synttärit. Noilla kyllä muutenkin on niin hirvee kasa leluja, että yritän olla ostamatta enempää. Tosi vähän ne niillä muutenkaan leikkii. Ruokaa ne kuitenkin arvostaa enemmän kuin leluja.

Lunan vointi on ollut tänään ihan hyvä. On se minusta vielä kyllä rauhallisempi kuin normaalisti. Oli kauheen surullista jättää se tänään kotiin, kun lähdettiin treeneihin. Se oli ihan varma, että pääsisi mukaan. Siellä se sitten olkkarin ikkunassa tuijotti, kun käveltiin Pandan kanssa autolle.

Iltalenkillä käytiin Ollilanlammella kattomassa sorsia. Luna kahlaili lammessa pikkasen. En viittinyt heittää sille keppejä, ettei se rasita itteään liikaa. Nappasin samalla Pandasta synttäriposeerauskuvia. Niistä tuli tollasia tosi epämuodollisia :D Mutta samapa se.

Panda 2-vee

Toipilas-Luna vilvoittelee

Ainii, Mikko oli nähnyt aamulenkillä käärmeen! Nyt niitäkin saa pelätä. Äsken lenkillä Panda huomas jonkun rapistelemassa mustikkapensaassa ja kerkesin jo säikähtää, että nyt sieltä hyökkää kyy. Onneksi se olikin voin pieni päästäinen. Päästäinen pääsi karkuun hurjaa saalistajaa, vaikka Panda sitä koittikin kovasti napata.

Piti maistaa, että joko ne mustikat on kypsiä

Myrkytys?

Yleensä pyrin pitämään tän blogin aika positiivisenä ja hyväntuulisena, mutta kuitenkin rehellisenä. No tällä kertaa luvassa päivitys koiranomistajana olon inhottavimmasta puolista. Sain tänään töihin kamalan soiton puolenpäivän aikaan. Mikko soitti työpuhelimeen (arvasin siitä jo, että nyt on jotain sattunut) ja kertoi, että Luna oli oksentanut rajusti aamulenkillä ja lopulta lyyhistynyt niin, ettei pystynyt edes kävelemään. Mikko oli kantanut Lunan sisälle ja koittanut suihkulla helpottaa sen oloa. Koira oli ollut ihan tiedottomana ja velttona. Ei ollut suostunut edes juomaan vettä tai kävelemään.

Heti puhelun jälkeen sain soperrettuu pomolle jotain itkusilmässä, että mun pitää nyt lähtee, mun koira on saanut kohtauksen. Ajoin suoraan eläinlääkäriasemalle ja hetken kuluttua Mikko tulikin äitinsä kyydillä tuomaan Lunaa sinne. Lunalle annettiin heti lisähappea. Sen olo oli piristynyt pikkasen ja nyt se suostui jo juomaan vettä. Lunalta mitattiin kuume, mutta lämpö oli ihan normaali, mikä sulki lämpöhalvauksen riskin pois. Seuraavaksi sille laitettiin pahoinvoinninestolääkettä ja tippa suoneen. Mikon piti lähtee jo töihin valmistautumaan ja mä jäin Lunan kanssa sinne kahestaan. Lunan ikenet oli ihan vaaleat. Siltä otettiin verikokeita ja tutkittiin kaikki mahdolliset. Hetken aikaa kun se oli ollut tipassa, sen kunto alkoi jo hieman koheta, sekä ikenet saamaan väriään takaisin.

Eläinlääkäri toi meille verinäytteiden tulokset. Lunan maksa-arvot olivat kovasti nousseet, mikä viittaa kuulemma jonkin sortin myrkytykseen. Luultavasti se on aamulenkillä vetänyt suuhunsa jotain sopimatonta. Mikko ei ollut huomannut, että se olisi syönyt mitään outoa, mutta noi on kyllä niin ahneita ja nokkelia koiria, että helposti ne saattaa vetästä suihinsa jotain, kun itse katsoo muualle. Toivon kovasti, että kukaan ei oo ainakaan tahallaan levittänyt tonne maastoon mitään myrkkyä. En tajuu miten joku voi olla niin sairas päästää, että tekee sellaista. Tekis mieli kuvailla suht värikkäästi ja voimasanoja käyttäen, että mitä sellasille ihmisille pitäisi tehdä, mutta en taida alentua moiseen. Varoituksen sana kuitenkin Keravan Sorsakorven alueen koiraulkoiluttajille! Ja kannattaahan sitä tietenkin muuallakin olla tarkkoina. Koskaan ei voi tietää, että missä sitä myrkkyä seuraavaksi viljellään.

Väsynyt toipilas

Sain hakea Lunan tänään kotiin viiden aikaan. Se oli ollut 5 tuntia tiputuksessa. Lunan olo koheni kokoajan ja se oli päässyt jo pissille ulos ja saanut syödä jotain herkullista koiranruokaa. Kiltistikin se oli kuulemma ollut. Pahin on toivottavasti nyt ohi. Seuraavat päivät ratkaisee, että miten Luna tästä toipuu. Perjantaina mennään vielä verikokeisiin ja toivotaan, että kohenneet arvot olisivat laskeneet.

Pakko sanoa, että olen kovin tietoinen siitä, että Lunan suvussa (isän äidillä ja isän veljellä) on ollut epileptisia kohtauksia vanhemmalla iällä. Itelle tuli heti mieleen, että ei kai se nyt vaan ole sitä. Eläinlääkäri meinas varmaan jo hermostua, kun varmistin häneltä ainakin 4 kertaa, ettei se nyt vaan ole epileptiaa. Hänen mielestään siitä ei ole kysymys, onneksi.

Toi mun ihana valkoinen koirakaveri on vielä aivan liian nuori täältä mihkään lähtemään <3 Toivon sydämeni pohjasta, että se tästä toipuisi.

Masusta pitäs rapsutella

Ps: suosittelen kaikille eläinlääkärivakuutusta. Meidän vakuutus korvasi tästä lääkärilaskusta n.160€, mikä ei todellakaan ole pikkuraha (ainakaan minulle).