Eka nollarata!

Mä kävin aamulla hakemassa toisen Tiian matkaseuraksi, ja sitten suunnattiin auton keulan kohti Kirkkonummea. Siellä järjestettiin tänään agilityn möllikilpailut, joihin oltiin siis osallistumassa. Tiian Lunalla oli ollut massu sekasin, ja se jäikin kotiin lepäämään, joten minun Luna sai edustaa japseja muidenkin puolesta.

Matka sujui nopeasti hyvässä seurassa, ja päästiin perille navigaattorin temppuilusta huolimatta. Ilmotin Lunan kahteen luokkaan, supermölleihin ja tavallisiin mölleihin.

Supermöllit päästiin onneksi aloittamaan jo aika pian ilmottautumisen jälkeen (onneksi siksi, koska hallissa oli tosi kylmä). Lähtöjä oli radalle otettu yhteensä 20. Mä otin Lunalle vain yhden. Luna menikin radan muuten tosi kivasti, ja nopeella vauhdilla, mutta loppupäässä tuli pieni lipsahdus, ja koira sujahti väärään päähän putkea. Tästä tuli 10 pistettä sakkoa. Lopullinen sijotus 12./20, suoritusaika 33,75s (ihanneaika oli 43s.) ja tosiaan ne 10 virhepistettä päälle.

Sitten päästiin lämmittelemään kanttiiniin ennen meidän seuraavaa suoritusta. Mölliminejä olikin vielä tuplasti enemmän kuin supereita, ja tälle radalle oli otettu jopa 39. starttia. Mä otin Lunalle tälläkin kerralla vain yhden, kun tuntuu ettei sillä vielä riitä motivaatio tehdä samaa rataa ilman palkkaa kahta kertaa. Koira toimi radalla kuin unelma, ja jopa Lunalle hankalat A-este ja puomi saatiin suoritettua ilman kieltoja. Emäntä ei sekoillut ohjauksessa ja koirakin liikkui suht ripeään tahtiin, tuloksena meiän eka nollarata! Olin tästä jo ihan superonnellinen, enkä tajunnut ees kuunnella meiän suoritusaikaa tai mitään. Jotain ihanneajan luokkaa se suunnilleen oli, ja ajattelin että ei sillä ajalla kyllä oo mitään mahiksia palkinnoille, koska kisassa oli mukana todella nopeita koirakkoja.

Olikin sitten pikkuinen yllätys, kun jäätiin odottamaan tuloksia ja Lunan lopullista sijoitusta, kun 5. palkintopallille kuulutettiinkin meidät Lunan kanssa. Nollatuloksia olikin tullut vain 6, joista me siis oltiinkin viidenneksi nopeimpia. Ei voi olla kuin ylpeä tuosta karvakasasta <3

Luna edustaa herkkupalkintojen kanssa

Ps: Kiitos Tiialle vielä kuvasta ja matkaseurasta <3

Lahti KV

Lahdessa pyörähdetty tänään. Esitin ekaa kertaa jonkun muun koiran, nimittäin Hennan Roopen (Donorei Diletto). Henna pelotteli mua etukäteen kamalasti Roopesta, mutta herra esiintyi ja käyttäytyi kehässä täysin moitteettomasti. Arvosanaksi EH2, mikä tietenkin hieman harmitti, mutta arvostelu oli onneksi ensiluokkainen. Mun mielestä sillä arvostelulla ois pitänyt saada ainakin ERI :D Mutta minähän en (valitettavasti) näitä päätä.

Luna eilen pesun ja föönauksen jäljiltä :D

Matkaseurava meillä oli Anita ja Martti. Nuoremmalla herralla meni erittäin hienosti. Martti tänään AVO ERI1 SA PU4 VA-SERT. Viiminen serti antaa vielä odottaa itteään, mutta eiköhän Martti sen jo pian nappaa.

Panda hauskuutti tuomaria kehässä seisomalla kahdella jalalla, kun käskin sitä seisomaan :D Tuomaria nauratti moinen käytös. Se myös yritti näteillä silmillään anovasti katella tuomaria kohti, mutta ei auttanut. Panda tänään AVO EH2. Minkäs se koira pinkille nenälleen voi? Erinomaisen reipas pikkuotus se silti on

2v, hyvät mittasuhteet, joskin raajakorkeutta voisi olla enemmän, hyvä pää, kauniit tummat silmät, hyvät korvat, tarvitsee tummemman kirsu- ja silmäpigmentin. Hyvä eturinta, tilava runko, raajaluutoa voisi olla enemmän, hieman lyhyt kaula. Hyvä takaosa. Suorat olkavarret, edestakaisliikkeiden tulee vakiintua, reipas sivuaskel, ei tänään täydessä turkissa.

Lunalla taas oli temppuilupäivä. Se ei jaksanu yhtään seisoa paikallaan. No eipä se ois varmaan mitään auttanut, vaikka oiskin malttanut. Lunalle myös EH. Suurin syy tais olla se, että se rupes jälleen kerran peitsaamaan. Meni se kyllä pitkän aikaa kunnollakin, mutta joo, nyt on ensi viikonlopulle varattuna hieronta-aika. Jos peitsaaminen saatais sillä taas kuriin.

3,5v, hyväryhtinen narttu, jolle toivoisin raajakorkeutta hieman enemmän, hyvä pää ja ilme, tummat silmät, hyvät korvat, riittävä eturinta, tilava runko, jonka ei tarvitse enää pyöristyä, suorat olkavarret ja pehmeät ranteet, hyvä takaosa, aavistuksen pitkä lanne, hyvä häntä, liikkeissä ajottain taipumusta peitsata, toivoisin tasapainoisemmat askeleet.

Ei päästy myöskään esittämään Donorei-kasvattajaryhmää, koska yhelle koiralle ojennettiin keltainen nauha. Odotin kyllä jo vähän, että oisin päässyt ekaa kertaa mukaan kasvattajaryhmän esittämiseen, mutta ehkä Nina huolii mut avuksi vielä joku kerta :) Tai jos saadaan Sakura Zensen-kasviryhmä vaikka ens erkkariin kasaan ;)

Näyttelyn jälkeen raukeita rekkuja

Ps: Tällä kertaa oli liikaa koira esitettävänä, niin kuvaaminen jäi. Ens kerralla yritän ryhdistäytyä taas kuvaamisen suhteen.

Pandan ja Ellan näyttelytreenit

Meillä on arki taas lähtenyt täällä rullaamaan. Tiistaina oltiin agilitytreeneissä. Nykyään nautin todenteolla Lunan kanssa treenaamisesta, kun tuntuu, että ollaan molemmat päästy sellaselle mukavalle tasolle. Luna irtoo tosi hyvin esteille, eikä enää jäätyile juuri ollenkaan. Mäkin rupeen osaamaan jo kaikki perusohjauskuviot, enkä sekoile enää paljoa ohjauksen kanssa. Parhaimmillaan meidän meno on jo melko vauhdikasta, ja virheetöntä. Toki vielä tarvitaan paljon treeniäkin. Ajattelin kuitenkin ensi vuodeksi ottaa Lunalle jo lisenssin, että päästään kokeilemaan virallisiinkin kisoihin.

Mulla on ollut nyt tytöt perikkäisissä agilityryhmissä tiistai-illoissa. Toinen on odottanut aina häkissä sillä aikaa, kun toinen treenaa. Luna malttaakin odottaa hyvin, mutta Panda haukkuu omalla vuorollaan jonkin verran. Irtisanoin meidän toisen ryhmäpaikan nyt marraskuun alusta, kun tuntuu, että en pysty kunnolla lämmittelemään koiria, ja muutenkin minusta on mukavampi keskittyä yhteen koiraan kerrallaan. Lisäksi rahatilanne vaikutti tähän päätökseen myös hyvin paljon. Oon ollut erittäin tyytyväinen tohon meidän koirakouluun, mutta hinnat ovat kyllä kanssa sitten sitä luokkaa, että mun on pakko miettiä muitakin vaihtoehtoja. Liityin HSKH:n jäseneksi tänä syksynä, ja kovasti koitan saada meille kesäksi treenipaikan sieltä. Siihen asti tytöt saa vuorotella tuossa meidän koirakouluryhmässä. Lisäksi saadaan käydä itsenäisesti treenaamassa seuran tiloissa.

kuvista tuli aika kauheita...

Keskiviikkoilta taas meni Tiian kanssa näyttelytreeneissä. Sää oli synkkä ja märkä, mutta me tytöt raahattiin reippaasti trimmipöytää pitkin pihoja :D Porukka katto varmaan, että mikä noilla on hätänä. Tällä kertaa meillä oli mukana vain nuoremmat valkoiset, Ella ja Panda. Tytöt tulee ihan hyvin toimeen keskenään, mitä nyt Pandan pitää aina välillä komennella pentua.

Ellan poseerauskuvista paras :D Yritetään ottaa uusi valosan aikaan

Ella oli kasvanut ihan hirveesti! Ei se ookaan enää pikku-Ella, vaan se oli saanut jo Pandan kiinni koossa. Kovasti yritettiin kattoa, että kumpi on korkeempi, mutta ei saatu oikein selkää. Ellalla on kuitenkin vielä niin pörröinen pentuturkki.

Ella

Ella

Loppukevennykseksi vielä vinkki treeninakkien pilkkomiseen:

Tarvitaan: nakkeja, kananmunaleikuri, pusseja, veitsi ja leikkuulauta

Leikkaa nakit kolmeen osaan

Viipaloi nakit leveyssuunnassa

Sitten vielä pituussuunnassa

valmiita treeninakin paloja

pussita ja pakasta

Kuollut kettu - paha enne?

Keskiviikkoaamuna kun ajelin kotiin Lunan kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalta, aamuaurinko paisto ja mun mieli oli pitkästä aikaa jotenkin tosi kirkas. Mä olin ollut tosi tressaantunut tästä ensimmäisen pentueen suunnittelusta, ja halusin saada asioita rullaamaan johonkin suuntaan. Halusin, että jotain viimein tapauhtuisi, tuntu että mä olin odottanut tätä niin kamalasti, ja niin kauheen kauan.

Moottoritien reunassa makas kuollut kettu*. Se oli jotenkin ristiriidassa sen kauniin sään ja mun toiveikkaan olon kanssa. Tuli sellanen pieni pisto takaraivoon, että toivottavasti tää ei enteile pahaa. Koitin unohtaa koko ketun. Emmä koe olevani mitenkään taikauskonen, mutta kaikki luontoon liittyä on mulle lähellä sydäntä, joten kyllä se pisti miettimään.

Lunan progetestin yhteydessä eläinlääkäri mainitsi jotain siitä, että joskus nartuilla saattaa olla jotain tukoksia, jotka estävät astumisen, ja joita pitää sitten eläinlääkärin toimesta avata. Mulle tuli siit jotenkin tosi inhottava olo, miksi se lääkäri ois ees maininnut mitään sellasesta, jos tässä ei nyt ollut jotain vaaraa, että Lunalla on semmonen? Kysyin sitten (hieman kalpeana), että onko se nyt todennäköstä. että siellä on semmonen? Näitä tapauksia hoidetaan kuulemma heillä vain muutama vuodessa (ei syytä siis huoleen).

Eilen vein Lunan Poriin, ja neiti oli kovasti innoissaan tulevasta sulhostaan. Pyrykin kokeili muutaman kerran astua sitä, mutta aina kun se pääsi selkään, niin Luna inahti, ja siirtyi pois alta. Käytöksellään se kuitenkin kutsui urosta selkään aina uudestaan. Aateltiin, että aika ei nyt vaan vielä ole oikea. Luna siis sai jäädä Ninan hellään huomaan, ja mä lähdin ajelemaan kohti etelää. Täysikuu valaisi mun matkaa, ja jotenkin mulle tuli taas outo olo.

Tänään sitten sain soiton Porista. Arvasin Ninan äänensävystä, että nyt on kyllä jotain pielessä. Luna ja Pyry oltiin viety Hautalan Mian (kennel Tamilan) luokse astutusta hoitamaan (kun homma oli edennyt Ninan luona samaan malliin, kuin perjantai-iltanakin) ja eihän siitä ollut mitään tullut. Mia oli sitten tutkinut Lunan kunnolla, ja tässä vaiheessa kaikki varmaan arvaa, että mikä oli pielessä.... siellä tosiaan on jokin rakenteellinen vika, joka estää astumisen.

Vaihtoehdot on sitten aika vähissä. Lunan voi keinosiementään, mutta sitten on hyvin todennäköstä, että synnytyksen kanssa tulee ongelmia. En missään tapauksessa halua ottaa sellasta riskiä. Sen tukoksen voi korjata kirurgisesti, en tiedä poistaako se synnytysongelmien riskiä, mutta sitä ongelmaa se ei poista, että tollaset rakenteelliset viat voi olla perinnöllisiä. Koska en halua asettaa Lunaa minkään näköseen fyysiseen vaaraan, enkä halua perityttää koirille lisääntymisongelmia tuottavaa rakennetta, jouduin tekemään sen (erittäin raskaan) päätöksen, että jätän Lunan kokoaan pois jalostuksesta.

Luna on mun mielestä kaikkea sitä mitä ihminen voi koiralta toivoa, se on kaunis, terve ja sillä on ihana luonne. Valitettavasti se ei näitä hyviä ominaisuuksiaan pääse nyt siirtämään eteenpäin. Onneksi yhdenkään koiran ei ole pakko saada pentuja koskaan. Ja toivottavasti me saamme nauttia ihanan Lunan seurasta vielä monta monta vuotta. Luna asettaa mun odotuksen seuraavan mahdollisen jalostusnartun kohdalle tosi korkeelle, kelpaakohan mulle enää mikään? :)

Pentusuunnitelmista vielä sen verran, että olin alunperin ajatellut Pandalle ensimmäistä pentuetta ensi syksylle, JOS Lunan pentujen kanssa kaikki menee hyvin. ja JOS löydän sille sellasen uroksen, mikä täydentää sen heikompia puolia. Nyt harkitsen aikaistavani suunnitelmiani jo kevään juoksuihin. Tosin mitään ei nyt ole vielä kiveen hakattu. Jotenkin tuntuu paremmalta, kun on ees jotain suunnitelmia. Lopullista päätöstä Pandan pennuttamisesta en ole vielä tehnyt.

Toivottavasti tää kirjotus ei masentanut teitä kovasti. Voin sanoa, että en kirjoittanut tätä kuivin silmin, mutta kaikkeen olin varautunut ja ehkä hyvä niin. Kaikkeen näköjään tän harrastuksen (voiko tätä kutsua ees harrastukseksi?) kanssa saa varautua. Paljon se ottaa, ehkä joskus antaa vielä jotain takaisin?

Tärkeintä on kuitenkin, että koirilla on kaikki hyvin <3

Ps: Kiitos Ninalle ja Mialle isosta avusta. Ihana huomata miten japaninpystykorvapiireissä sitä apua saa, vaikka ei osaisi edes pyytää.

*Kettu tuntui erityisen merkittävältä siksi, että hakemani kennelnimi on tosiaan Kujeketun. Kennelnimeä ei ole vielä vahvistettu, mutta se oli jo syyskuun Koiramme-lehdessä, joten eiköhän se kohta vahvisteta. Kasvatushaavetta en ole missään nimessä kuopannut. Ei mulla ole mikään kiire sen kanssa.

Syntymäpäiviä, progetestejä ja lähtö Poriin

Rakas viiksiherra täytti 15.10 jo seitsemän vuotta! Yksikään mun marsuista ei oo vielä elänyt näin vanhaksi. Herra porskuttaa vuosistaan huolimatta eteenpäin vielä kovaa vauhtia. Se tosin nukkuu kaiken hälinän keskellä erittäin sikeesti. Pari kertaa oon jo joutunut tökkimään sitä varovasti kylkeen, kun oon ollut varma, että nyt se on henkestä heittänyt. Aina se on kuitenkin avannut silmänsä närkästyneen näköisenä tökkimisestä. Donny on mm. asunut jo viidessä eri asunnossa. Se on tottunut niin koiriin, kaneihin, kuin kissoihinkin. Sillä on rautahermot (ja varmaan huonontunut kuulo) ja se voi nukkua vaikka minkämoisen mekkalan keskellä.

Koirat ja marsut saivat juhlapäivän kunniaksi "vihanneskakun", missä oli mm. kurkkua, porkkanaa, apilaa ja salaattia. Meillä koko porukka tulee aina hienosti toimeen, niin tälläinen yhteiset juhlahetkenkin sujuvat aina rauhallisesti (tosin myöskin valvotusti tietenkin).

Syksy sai kyytiä

Mä oon tällä viikolla tressanut Lunan astutusajankohdan kanssa. Homma ei mee nyt ihan niinkuin kirjoissa. Varasin sille ajan maanantaille (11. juoksupäivä) progetestiin. Tiistaina saatiin tulos, ja kakkostahan se tietenkin vielä näytti (progearvon pitää olla 5-10, että astutus onnistuu). Saatiin toinen aika keskiviikolle, ja tällä kertaa odottelin tuloksia hermoissani, sormet ristissä. Odotusta ei palkittu, arvot olivat nimittäin kohonneet vasta 2,5:een.

Juoksupöksy

Tässä kohdassa alkoi aloittelevalta kasvattajalta toivo hiipumaan, tuntui siltä että heitän rahaa kaivoon, jos varaan sille sen kolmannenkin testin (niin kuin suositeltiin) perjantaille. Otin sitten Ninaan yhteyttä, jonka kanssa sovittiin, että tullaan Lunan kanssa perjantaina kokeilemaan, ja sitten Luna saa jäädä hänen huomaansa Poriin siksi aikaa, että oikea astutusajankohta tulee. Oon tästä erittäin kiitollinen.

Toivotaan, että astutus sujuisi ilman ongelmia. En kyllä uskalla toivoa mitään vielä. Niin, ja toivottavasti Luna käyttäytyy nätisti kosiomatkallaan.

Tälle viikolle on vielä luvassa perjantain Porin reissun lisäksi japsilenkki sunnuntaille (ellen sitten hae Lunaa jo sunnuntaina kotiin, jolloin lenkki jäänee välistä). Ensi viikolla on taas näyttelyreissu pitkästä aikaan. Ootan jo innolla, että pääsen pesemään koiria perjantaina. Mulla on varmaan kuumetta tai jotain... Lahdessa oon myös lupautunut (ekaa kertaa) esittämään jonkun toisen ihmisen koiran, mutta se ei vissiin oo vielä ihan varmaa. Vähän jännittää, että mitä siitä tulee.

Kirjottelen varmaan vielä loppuviikosta, että miten Lunan Porin vierailu edistyy :)

Ainii! Käytiin tänään Pandan kanssa harjottelee Lahtea varten, ja se kävelee niin nätisti <3 Ja ollaan Mikon kanssa molemmat ihan varmoja, että se on jotenkin rotevoitunut. En tiedä onko neiti saanut lisää lihaa luidensa ympärille, vai onko turkki viimein alkanut kasvaa. Voitte tehdä omat päätelmänne alla olevista kuvista. Toinen ei ookaan enää mun pikku-rimpula, vaan hieno aikuinen nainen jo.

Mun vauvasta on tullut iso tyttö :(

Pärstää

Pandaa rupee aina haukotuttamaan, kun valokuvaan sitä

Ps: unohdin aivan mainita, että valtavan hienon uuden bannerimme on suunnitellut Marko Torkkeli, joka omistaa kaikki oikeudet kyseiseen teokseen. Kiitos Markolle vielä vaivannäöstä :)

Jalostustarkastus

Luna kävi eilen Suomen japaninpystykorvayhdistyksen järjestämässä jalostustarkastuksessa. Tarkki oli Lahdessa tällä kertaa, ja sinne oltiin kutsuttu lähialueen uroksia, jotka ovat yhdistyksen jalostusuroslistalla. Myös me narttujen omistajat saimme ilmoittaa koiramme sinne mukaan pientä korvausta vastaan. Ja mielelläänhän siitä maksaa, että saa koirastaan puoluettoman ja kattavan arvostelun

Anita tuli hakemaan meidät neljän jälkeen kyytiin. Martti oli yksi tarkastukseen kutsutuista uroksista. Matka meni jälleen kerran nopeasti koirajutuista höpötellen. Löysimme jopa perille hienosti, vaikka minä yritinkin pari kertaa neuvoa reittiä väärin :D

Paikanpäällä nähtiin heti kourallinen japseja, ja tiedettiin tulleemme oikeaan paikkaan. Kun oltiin käytetty koirat pienellä lenkillä, päästiin täyttämään 6-sivuista laajaa terveyskyselyä koiristamme. Yllättävän nopeesti senkin sai täytettyä, vaikka aluksi meinasi iskeä epätoivo.

Martti pääsi ensiksi syynättäväksi. Syynäysseurueeseen kuului ulkomuototuomari Marja Talvitie, sekä jalostustoimikunnan jäseniä. Lisäksi paikanpäällä oli jonkin sortin harjoittelijoita. Koiran ympärillä pyöri siis semmoinen 5-10 ihmisen seurue, joka tutki koiran kuononpäästä hännänpäähän.

Martti syynättävänä

Naaman mittasuhteet ilmeisesti tarkasteltavana

Luna pääsi Martin jälkeen arvosteltavaksi. Tuomari taisi ihastua Lunaan kunnolla, ja Luna teki vielä tietenkin parhaansa mielestellääkseen tuomaria. Toinen yritti ihan onnessaan pussailla arvostelua tekevää tuomaria. Lunasta ei kuulemma paljoa vikaa löytynyt, mutta mieleen jäi ainakin huomatus liian voimakkaista takakulmauksista. Lunan eturintaa taas tällä kertaa kehuttiin päivän parhaaksi (siihen asti). Leveyttä sen rintakehällä taas olisi saanut olla hieman lisää. Tuomarilla ja jalostustoimikunnalla taisi olla hieman erimielisyyksiä muutamasta Lunan ominaisuudesta. Mielenkiinnolla odottelen, että miltä lopullinen arvostelu näyttää. Paljon kehuja kuitenkin tuli, mm. hampaista, purennasta, ilmeestä, hännästä, pigmentistä ja tosiaan siitä eturinnan syvyydestä.

Tuomari Marja Talvitie tutkii Lunaa

Arvostelun jälkeen saatiin kiitokset, että toimme koiramme arvosteltavaksi. Hyvä kuva jäi koko tapahtumasta. Varmasti vien Pandakin vielä tarkistettavaksi, jos vaan seuraava tarkki ei oo missään Rovaniemellä.

Luna ihmeissään, että onpa outo näyttely

Liikkeitä

Arvostelun pitäisi tulla pian kotiin, laitan sen sitten heti tänne tietenkin.

Ps: Lunan kuvat on kuvannut Anita Kantonen, kiitos Anita kun otit meistäkin kuvia :)

Jalo tuli kylään

Ensiksi pitää mainita, että oltiin Lunan kanssa taas perjantai-iltana harjoittelemassa agility-epiksissä. Ensimmäinen startti meni ihan hyvin, mutta ohjauksessa tuli vielä muutamia virheitä. Vauhti ja innostus olivat nyt kuitenkin kohdillaan, ja saatiinkin tosi hyvä aika: 47s, kun ihanneaika oli 50s. Tohon oon kyllä tosi tyytyväinen. Vauhti alkaa siis nyt olla sitä, mitä sen pitäisikin.

Toisella kierroksella Lunalta loppuikin sitten motivaatio, ja se veti ihan omia kuvioita radalla. Kävi moikkailemassa ihmisiä radan reunassa, ja katoili minulta ohjauksesta. Olisi pitänyt palkata sitä namilla toisella radalla... se ei selvästi vielä kestä kahta rataa putkeen ilman namipalkkaa. Mutta nälkä kasvaa syödessä, ja halusin yrittää vielä parentaa edellisellä radalla tekemiäni ohjausvirheitä. Tokalta radalta siis rutkasti yliaikaa, ja rutkasti virheitä. Onneksi niistä virheistä oppii aina jotain :)

Nää oli nyt luultavasti Lunan vikat möllikisat vähään aikaan. En oo ainakaan löytänyt sopivia kisoja, mihin se kerkeäisi osallistua ennen mammaloman alkua. Tästä lähetään sitten parantamaan ensi kevään/kesän aikana. Sillä aikaa kerkeän keskittyä Pandan kanssa treenaamiseen. Ehkä se saa Lunan jo kiinni agilitytaidoissa sillä aikaa. Vaikka eihän sitä tosiaan vielä tiedä, että onnistuuko noi pentusuunnitelmat edes. Siinä toivossa kuitenkin edetään.

Lauantaina oli sitten Pandan harrastuspäivä, ja lähettiinkin sen kanssa Viikkiin mätsäriin. Tällä kertaa ilmottautuneita koiria oli aika vähän. Pieniä aikuisia oli 15 koiraa. Panda esiintyi nätisti, ja melko maltillisestikin. Sininen nauha kuitenkin tällä kertaa.

Sinisten kehässä, ihme ja kumma, tuomari kuulutti kolmannelle sijalle japaninpystykorva Pandan :) Panda ei enää loppuvaiheessa malttanut oikein seisoa, mutta onneksi tuomari taisi katsoa muualle silloin :D Palkinnoksi saatiin pokaalin ja ruusukkeen lisäksi mm. uroskoiran esinahan puhdistusainetta. Hyödyllinen kahden narttukoiran omistajalle. Palkinnot olivat kyllä oikeesti hienot, ja hyödylliset muutoin.

Palkintopossu

Lautai-illalla meille saapui vieraita Tampereelta. Tai oikeastaan Jalo ja Christine tulivat suoraan Heinolan näyttelystä, jossa Jalo oli ollut VSP. Lisäksi kaanaankoirakasvattajaryhmä oli 3.s kasvattajista ja jälkeläisryhmä, mihin Jalo osallistui, sijoittui myös kolmanneksi omassa sarjassaan. On se Jalo vaan niin hieno herrasmies :)

Tänään, sunnuntaina tehtiin sitten sieniretki koirien kanssa metsään. Kaikki kolme saivat seikkailla vapaana metsässä, kun me emännät koitimme löytää sieniä. Kerkesimmekin kerätä 3 kanttarellin näköistä sientä, ennen kuin valtava sadekuuro kasteli meidän ja koirat kokonaan. Kivaa oli kuitenkin.

Näyttelyasioista vielä sen verran, että japseille tuli ikävä tuomarimuutos Tuuloksen näyttelyyn. Uusi tuomari kuulemma vaatii koirille runsaasti turkkia. Pandahan on hieno koira monin puolin, mutta turkki on se asia, mitä sillä vaan ei valitettavasti vielä ihan kamalasti ole. Joudun nyt pohtimaan pääni puhki, että peruuttaisinko ilmon vai en. Perjaatteessa ootiin jo kauheesti, että pääsen sen kanssa sinne Tuuloksen näyttelyyn, koska sinne on tulossa muutenkin paljon tuttuja, joita haluisin nähdä. Toisaalta voisin ottaa sen 30€ pois, ja käyttää sen ja matkakulut siihen, että ilmottaisin Pandan messariin. Eipä ainakaan saatais mitään EH:ta (tai huonompaa) ja sitä "turkki ei näytelykunnossa" mainintaa arvostelulappuun. Apuja, en osaa päättää :(