Lahti RN

Kuva viime viikon metsälenkiltä. 

Meidän näyttelytauko on nyt virallisesti päättynyt. Panda oli tauolla lähinnä siksi, että emäntää alkoi tympiä viime keväänä alkanut EH-putki (varsinkin kun minusta se ei ole mikään EH:n koira), ja Lunaa en ole taas viitsinyt ilmottaa minnekään sisänäyttelyihin sen huonojen liikkeiden takia. Sisällä se jännittää liukkaita pintoja, ja liikkeet huononee selvästi siitä, mitä ne ulkonäyttelyissä ovat. Taukoon vaikutti tietysti myös kevään karvanlähtö.

Silloin kun mä ilmotin koirat tohon vappupäivän näyttelyyn, oli mielessä kaunis aurinkoinen sää ja vappubiknikki viltin päällä nurtsilla hyvässä seurassa. No seura oli hyvää, mutta muu sitten jäi toteutumatta. Saavuttiin Tiian kanssa paikalle ajoissa, kun ei oikein osattu sanoa, että kauan meillä menee saada teltta pystyyn. Reippaina tyttöinä siinä ei onneksi kauaa mennyt. Siellä teltassa me sitten istuttiin koirien kanssa ja hytistiin. Sää oli ihan kamala, pari astetta lämmintä, kauheeta tuulta ja vielä jäätävää sadetta tuli taivaan täydeltä. Vähän aikaa kun oltiin paleltu, niin Tiina, Jukka ja Eddie liittyivät meidän seuraan. Syötiin pikkusen munkkeja ja rinkeleitä, mutta vappufiilis oli aika kaukana :D Kaikki ootti vaan, että japsit alkaisivat, ja päästäisiin kotiin.

Kurjasta kelistä huolimatta kaikki näyttelyyn ilmottautuneet 7 valkoista ihmisineen olivat saapuneet paikalle. Seurailtiin Tiian ja Jukan kanssa kehää, kun tuomari arvosteli huscyjä ennen japseja, ja aika reilulla kädellä tuomari jakoi koirille EH:ta. 12:sta koirasta vain 5 sai SA:n. Mua rupes pikkasen pelottaa, että näinköhän meillekin heilahtaa taas siniset nauhat.

Japseista ensimmäisenä kehään meni tietysti urokset. Uroksia oli kaksi, joista toinen sai SA:n, ja oli täten siis tietenkin PU1. Eddielle tällä kertaa EH. Herra oli kuulemma turhan kookas tuomarin mieleen.

Narttuja oli yhteensä viisi. Omista koirista ekana kehään pääsi Panda. Avoimia narttuja oli ilmotettu mukaan 2 kappaletta. Panda pääsi tokana pöydälle, ja tuomari kehui sitä ääneen "erittäin kauniiksi". Emäntä oli ihan otettu, kun viimein pikkuriiviökin kauneus huomataan :D Panda malttoi aika hyvin keskittyä esiintymiseen, ja vaikka tällä kertaa jäätiinkin niukasti luokan kakkosiksi, tiukka aussituomari antoikin molemmille SA:n! Minä olin ihan pakahtua onnesta, kun viimein se ensimmäinen sertin arvoinen tuli :) Muulla ei ollutkaan niin väliä sitten.

Kun päästiin nauhat kädessä pois kehästä, niin tehtiin pikanen vaihto ja Luna pääsi kehään. Tuomari tykkäsi Lunasta kovasti, ja sekin sai kehuja kauneudestaan. Lunan tulos oli erinomainen, SA ja luokkavoitto tietenkin (ainoona valiona).

Sitten tulikin tilanne mihin en ollut uskonut, mulla oli molemmat koirat PN-kehässä ensimmäistä kertaa. Se menikin sitten pikkasen sähläämiseksi, kun ei oltu harjoiteltu ollenkaan, eikä Luna suostunut esiintymään Tiian kanssa. Ite esitin mielummin Pandan, koska sehän olisi tuolta voinut vielä vara-sertin saada. Valitettavasti ruusuke meni junnuluokan nartulle, avoimen luokan nartun ollessa ykkönen. Panda oli sitten kolmas, ja Luna onnettomalla esiintymisellä neljäs :D Ei kyllä harmittanut silti yhtään. Oon tosi ilonen meidän hienoista sijoituiksista ja upeista arvosteluista <3

Luna: Excellent bitch of top quality, very pleasing outline, lovely head, very good pigmentation, right type
Vapaa suomennos: Huippulaadukas, erinomainen narttu, erittäin miellyttävä ulkomuoto, ihana pää. erittäin hyvä pigmentti, oikea tyyppi

Panda: Excellent bitch, feminine, well prortioned, lovely head, good set of tail
Vapaa suomennos: erinomainen narttu, feminiininen, hyvin kulmautunut, ihana pää, hyvä hännänkiinnitys

Näiden tulosten jälkeen ei enää harmittanut, että paleltiin 4 tuntia teltassa kaatosateessa :D Kotiin ajaessa mutustettiin Tiian kanssa munkkeja pahimpaan nälkään ja käännettiin auton lämmitys täysille. Ehkä seuraavassa näyttelyssä muutaman viikon päästä ois ees pikkasen parempi keli :)

Ps: Mulla ei ollut tällä kertaa kameraa ollenkaan matkassa (sää syypää tähänkin), joten laitoin teille Pandan virallisen nimen innoittamia vappuposeerauskuvia tähän loppuun :)

Pandan kaupunkiseikkailut

Pandan juoksut alkaa viimein olla ohi, ja ollaan saatu harrastuskausi taas kevään myötä käyntiin. Virallisia kehiä odotellessa ollaan aloitettu treenaaminen mätsäreistä. Palmusunnuntai vietettiin Viikissä kamalassa säässä mätsäröimässä. Oli vain muutama aste lämmintä, satoi jäätävää vettä, ja tuuli vielä kylmästi. Japsi nyt ei moisesta säästä kärsi, mutta herkkänahkainen emäntä oli kovasti kylmissään. Säästä huolimatta, oli ihan mukava aamupäivä riiviön kanssa. Panda kovasti kommentoi kehän laidalla tapahtumia, mutta ei muuten vaikuttanut levottomalta, tai pelokkaalta. Olin ihan tyytyväinen käytökseen, koska se ei puoleen vuoteen oo missään kehässä kuitenkaan pöyrähtänyt.

Paikan päällä tavattiin myös uusi japaninpystykorvakaveri. Koiran nimi oli Tico, ja hän oli omistajansa kanssa keräämässä kehäkokemusta. Tico heilutteli kovasti tassujaan (japaninpystykorvamaiseen tapaan) Pandan suuntaan, mutta neiti ei lämmennyt hurmausyrityksille. Tico on 1,5-vuotta vanha ja kotoisin Fuji-San-Kennelistä. Kutsuttiin herra omistajineen mukaan myös pääkaupunkiseudun japsiporukkaan. Toivottavasti nähdään heidät jatkossa mukana lenkeillä :)

Kehässä Panda meni ihan mukavasti. Pikkasen se veti, ja tuulessa heiluvat kehänauhat olivat myös pikkasen pelottavia. Muuten suoritus oli ihan kiitettävä. Punainen nauha napattiin siis yksilöarvostelusta. Punaisten kehässä ei sitten enää sijoituttakaan parinkymmenen koiran joukosta, mutta ainakin saatiin hyvää kokemusta kaameessa säässä esiintymisestä :D

Tänään taas lähdettiin jo aamukymmeltä kävelemään kohti keskustaa. Panda pääsi pitkästä aikaa junan kyytiin. Asemalla ohisujahtavat junat olivat aika jänniä, mutta junan sisällä ei sitten enää niin paljoo jännittänytkään. Reilu viiden minuutin matka meni tosi äkkiä emännän sylissä maisemia katsellessa.

Järvenpäässä suunnistettiin kännykän navigaattorin avulla kohti mätsäripaikkaa. Se olikin yllättävän lähellä, ja päästiin ilmottautumaan mukaan. Pieniä aikuisia oli ilmotettu mukaan 23kpl. Panda taas piti hieman älämölöä kehän reunalla, mutta malttoi olla onneksi suurimman osan ajasta nätisti paikallaan.

Kehässäkin meni hyvin. Panda antoi kopeloida, ja malttoi seisoakin (lepattavista kehänauhoista huolimatta) hyvin. Liikkeet olivat aluksi pandamaisen hätäiset, mutta onneksi tuomari antoi tehdä vielä toisenkin kierroksen, ja silloin malttia löytyikin jo paljon enemmän. Tänään siis taas punainen nauha :)

Punaisten kehässä olikin sitten 12 koiraa. Tuomari oli hirveän tarkka, ja mietti päätöksiään pitkään. Hän seisoi pitkän aikaa Pandan kohdalla, ja juuri silloin neiti tietenkin rupesi pyllähtelemään. Onneksi sain sen nopeasti takaisin seisomaan, ja emännän suureksi iloksi pieni valkoinen napattiin 4:n parhaan joukkoon. Lopullinen sijotus oli PUN4. Saatin hienoja palkintoja: pokaali, ruusuke, pääsiäismuna ja koiran herkkua. Palkinnot repussa lähdettiin iloisin mielin kohti juna-asemaa.

Kotona otettu kuva palkintosaaliista

Kun saavuttiin junalla takasin Keravalle, päätin että käydään vielä kokeilemassa Keravan ainoota koiraystävällistä ravintolaa, Ravintola Onnellista kanaa. Koiran kanssa olisi saanut mennä sisällekin syömään, mutta koska oli kaunis ilma, päätin syödä ulkona. Tilasin mulle kanakorin, ja Pandalle possunkärsiä ja naudan mahaa. Koirille oli siis oma menuu, jossa oli koiranherkkuja 1€/kpl. Lisäksi Panda sai ison kupin kylmää vettä. Maha maistui sille heti, mutta kärsien kohdalla se päätti nirsoilla. Sain taas olla ylpeä pikkuneidistä, joka (paria pientä haukkua lukuunottamatta) osasi istua nätisti ja hiljaa pöydän ääressä.

Maha oli hyvää

Kärsät ei kelvannu

Ruuan jälkeen napattiin vielä palkintopossukuvat, ja suunnistettiin bussiasemalle, ja sieltä seuraavalla bussilla kotiin. Bussi ei ollut ihan niin jännä kapistus kuin mitä junat olivat. Kotona Panda pujahti heti sängyn alle nukkumaan. Taisi olla rankka reissu pienelle.

Synttärikoiran kuulumisia

Joko saa ottaa?

Meillä vietettiin siis eilen syntymäpäiviä. Lunalla tuli täyteen jo kokonaiset 4 vuotta. Synttäriperinteisiin kuului maksalaatikkokakku, asiaan kuuluvalla määrällä "kynttilöitä" (=herkkutikkuja). Koirat on jo tainnut tottua siihen, että kakkuun ei kosketa ennen kuin emäntä on ottanut tarpeeksi valokuvia :D Luna odotti kakkuaan kärsivällisesti, mutta ehkä hieman ärsyyntyneen näköisenä. Leluja en viitsinyt tällä kertaa ostaa. Siivottiin tällä viikolla asunnon myyntiä varten, ja huomasin, että niitä leluja on kertynyt hirveet määrät nurkkiin. Silloin kun koirat oli nuorempia, niin leluja meni rikki hyvään tahtiin (varsinkin Pandan suolestusinnostuksen kourissa), mutta nykysin lelut tuntuu olevan turhankin pitkäikäisiä.

Panda sai myös palan synttärikakusta

Jos palataan vielä viime aikojen tapahtumiin, niin viimeiksi taisin päivittää blogin erkkarin jälkeen. Erkkarista seuraavana päivänä oli japsiyhdistyksen jalostustoimikunnon järjestämä kasvattajapäivä Nurmijärvellä. Siellä keskusteltiin japsien lisääntymisongelmista, sekä katsottiin videoita MH-luonnekuvauksesta. Päivä oli tosi antoisa. ja oli mielenkiintoista kuulla kokeneiden kasvattajien mielipiteitä ja pohdintoja rodun tilasta. Sain kyllä paljon uutta tietoa irti + nyt tekee vielä enemmän mieli viedä Luna ja Panda MH:een. Harmi vaan, että luultavasti joudutaan odottamaan ensi vuoden syksyyn asti, jollain yhdistys järjestää oman kuvauksen. Ulkopuolisiin kuvauksiin on niin kovin hankala saada paikkaa.

Seuraavana sunnuntaina meidän piti käydä Pandan kanssa agilityn supermöllikilpailuissa Vuokkoset areenalla, mutta neiti päättikin aloittaa juoksunsa juuri ennen sitä, joten se jäi sitten välistä. Tällä hetkellä on sitten molemmat tytöt juoksupöksyinä täällä. Luna aloitti noin viikko Pandan jälkeen omat juoksunsa.

Ennen Lunan juoksuja kerettiin kuitenkin käydä vielä toisissa virallisissa agilitykilpailuissa Riihimäellä viime launtaina. Osallistuttiin taas hyppyluokkaan pelkästään. Hallin pihalla oli 12 kepin sarja, ja siinä harjotellessa kepit meni jo ihan sujuvasti. Kun viimein pääsin radalle tutustumaan, niin pikkanen pelko iski kuitenkin pintaan - radalla oli samanlainen putki-kepit-putki-kohta, kuin se, johon meidän edellinen kilpailu kaatui. No, rata oli kyllä muuten tosi helpon oloinen. Ei ollut mitään kovin hankalia ohjauskohtia.

10 ensimmäistä estettä menikin ihan virheettömästi. Lunalla ei ollut ihan niin hirveetä vauhtia päällä kuin edellisessä kilpailussa, mutta pidin sitä ihan hyvänä asiana tässä vaiheessa. 10-putken kohdalla, ja sen jälkeen himmasin sitä tosi paljon keppejä varten, ja neiti lähtikin pujottelemaan muutaman kepin. Sitten en tiiä, mitä tapahtu, vaikuttiko mun oma hermostuneisuus koiraan, ja se sekosi pujottelussa, vai eikö vaan malttanut keskittyä. Koitin lähettää Lunan vielä alusta kepeille, mutta uusi yritys oli liikaa ja sama ilopallokohtaus, kuin viime kisoissakin oli seuraus siitä. Tällä kertaa koira viiletti missä sattui, ja jätettiin loppurata suosiolla tekemättä. Yleisöllä sekä koiralla oli tosi hauskaa ainakin :D Itteä aluksi vähän harmitti, mutta eihän tollaselle maailman ilosimmalle pienelle valkoselle voi olla vihainen. Nyt tosin jätetään viralliset kisat toistaiseksi, että saadaan pakka kasaan myös niiden keppien osalta. Kepit yksittäin siis sujuu, mutta näköjään radan osana (ainakin vieraalla kentällä) ovat vielä mahdottoman tylsät. Nyt siis reippaasti harjotusta ja möllikisoja, niin ehkä syksyllä päästään taas jatkamaan myös virallisissa kilpailuissa.

Tällä viikolla sain myös ilosen uutisen sähköpostiin. Meidät valittiin Lunan kanssa HSKH:n kesäkauden treeniryhmään :) Nyt siis molemmat tytöt saavat omat ryhmänsä ainakin kesäkaudeksi. Panda saa käydä meiän Koirakeitaan tiistain ryhmässä nyt joka viikko, kun Luna aloittaa toukokuun alusta treenit Hakunilassa. Meillä on kovat odotukset uutta ryhmää kohtaan. Luulen, että Lunalle tekee hyvää päästä harjoittelemaan isolle kentälle. Ehkä se malttaa sitten kisoissakin olla rilluttelematta, kun täysmittainen kenttä on treeneistäkin jo tuttu.

Vaikka tämä onkin ehdottomasti koirien blogi (ja tulee olemaankin), niin mun täytyy nyt myös kertoa hieman meidän tulevasta perheenlisäyksestä... Tällä kertaa laumaan ei siis liitykään uutta karvavauvaa, niin ihka oikea vauva :) Perheemme esikoisen laskettuaika on 26.8. Itteä pikkasen tietenkin jännittää, että miten koirat ottaa tulokkaan vastaan. Tuleekohan niistä vähän mustiksia? Pääasia tietenkin, että kaikki menisi niin vauvan, kuin koirienkin osalta hyvin. Raskausaika on ollut tähän asti suhteellisen helppo (koputan puuta täällä), ja toivoisin että voisin käydä agilityssäkin mahdollisimman pitkään. Varsinkin nyt kun meillä on uusi ryhmäpaikkakin. Toivottavasti siellä suhtaudutaan myötämielisesti tälläseen möhömahaan treeniporukassa :D 

Hoitokoira ja erikoisnäyttely

Viime sunnuntaina meille tuli ekaa kertaan koira hoitoon. Tiia oli nimittäin lähdössä viikoksi työmatkalle, ja lupasin ottaa Ellan meille siksi aikaa. Mietin eka, että mitähän siitäkin tulee, että meille tulee jonkun toisen koira, ja vielä narttu! (Pandallahan on välillä ongelmia joidenkin narttujen sietämisessä.) Onneksi kaikki meni hyvin. Aluksi Pandan piti hieman komennella Ellaa, ja näyttää että se on pomo. Onneksi Ella oli ihan tyytyväinen tähän asetelmaan.

Magnusti (eli Ella)

Ella

Nopeasti kolmikko hitsaantui pieneksi laumaksi. Viikon mittaan ulkoiltiin ihan hihnalenkkejä (opin aika hyvin hallitsemaan kolme koiraa kerrallaan hinoissaan), käytiin koirapuistossa, kyläiltiin, sekä juoksenneltiin niin metsässä, kuin pelloillakin vapaana. Ella otti vanhemmista tytöistä kovasti mallia, ja varsinkin Pandan kanssa ne tuntuivat olevat samalla taajuudella. Parina yönä ne nukkuivat jopa Pandan lempparinukkumapaikassa (sängyn alla) yhdessä :)

Panda nautiskelee rapsutuksista

Kauhukolmikko

Luna

Ella

Mikko oli eka aika jännä tyyppi, mutta nopeesti Ella tottui Mikkoonkin.

Mussa heräs pieni toivo, että ehkä joskus muutaman vuoden päästä meidän lauma voisi kasvaa vielä yhdellä tytöllä :) Mikko tosin taitaa tarvita vielä rutkasti taivuttelua, vaikka se ihastuikin Ellaan kovasti viikon mittaan.

Ellan kanssa harjoteltiin myös näyttelyä varten. Maanantaina kun alotettiin treenit, se ei suostunut seisomaan edes sekuntia paikallaan. Viikon mittaan sain seisotusajan venymään jo reiluun 10s:iin kerrallaan. Hienosti Ella oppi taas näyttelykäyttäytymisen perusteet. Tänään erkkarissa saatiin sitten kokeilla taitoja tositoimissa. Ellan luokassa oli 10 koiraa, joten mitään kummallista ei odotettu. Ella oli nätisti kehässä, antoi tuomarin kopeloida, ja liikkui hyvin. Tuomarin pöydän edessä seisominen oli meidän heikoin lenkki, mutta kyllä se pieniä pätkiä jaksoi kuitenkin seisoakin. Kaiken kaikkiaan meni hyvin, vaikka tuomari olikin sitä mieltä, että Ella oli vielä tottumaton esiintyjä (niinkuin se yhden näyttelyn kokemuksella tietenkin onkin). Lisäksi tyttö saa kuulemma vielä vahvistua ja kiinteytyä. tänään siis arvosanaksi EH.

Seisoi se ees hetken nätisti :)

Erkkaripäivä oli muuten aika pitkä. Tulin jo heti aamusta auttamaan järjestelyissä, ja kuvasin kaikkien luokkien ykköseksi sijoittuneet koirat yhdistystä varten. Näyttelyn tuomaroi tänä vuonna Paula Heikkinen-Lehkonen, ja tykkäsin kovasti hänen ystävällisestä arvostelutyylistään, sekä siitä miten hän selitti yleisölle valintansa. Ei tarvinnut jäädä miettimään, että miksi mikäkin koira palkintonsa tuomarin mielestä ansaitsi. En tässä tämän enempää erkkaria analysoi, kun omat koirat eivät olleet mukana ollenkaan. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin mukana, ja kaikki koirat varmasti ansaitsivat voittonsa. Koko päivä on siis vilissyt silmissä komeita ja kauniita japseja. Oli se silti ihana tulla kotiin ja napata omat valkoiset kaikkein ihanimmat ja kauneimmat valkoiset syliin ja halata niitä <3

Loppuun vielä kuva erikoisnäyttelyn kauneimmasta japsista, Miinasta (ikää 10kk).

Koirauimalassa

Eilen kokeiltiinkin pääkaupunkiseudun japsiporukan kanssa ihan uutta puuhaa, nimittäin koirauimalassa uimista. Mukaan oli ilmottautunut 9 koiraa (8 japsia ja 1 hollanninpaimenkoira) meiltä molemmat tytöt, Tiian Ella ja Luna, Virpin Milo ja Minja, Tiina & Eddie, sekä Mirkku Kidan ja Rallin kanssa.

Panda yrittää pelastautua

Ekassa porukassa ui Virpin koirat, sekä meidän Panda. Panda ei oo ikinä uinut. Se kammoksuu vettä, ja kahlaa korkeintaan niin, että sen mahakarvat kastuu. Nyt se joutui kuitenkin tosi toimiin, ja "pääsi" uimatädin kanssa (liivit päällä) polskimaan altaaseen. Aluksi se ui aika panikoiden, räpiköi vaan kamalasti etutassuilla. Myöhemmillä kierroksilla uimatekniikka hioutui jo pikkasen paremmaksi, ja Panda sai uida pieniä matkoja myös ilman uittajaa. Uinnin jälkeen se oli ihan väsynyt ja kauttaaltaan märkä.

Milo ui hienosti

Märkä Panda

Keskimmäisessä ryhmässä uimaan pääse Tiian Luna ja Ella, sekä Eddie-herra. Eddie vahti kovasti altaan reunalla, kun tytöt oli uimassa. Luna ja Ella taas innostuivat myös yhtäaikaa altaaseen.

Eddie rantavahtina

Viimeisenä vuorossa oli Lunan ryhmä, johon kuului Kida-japsi, ja Ralli-holsku. Luna ei onneksi isosta koirasta piitannut. Vähän piti vaan komennella, jos toinen tuli liian lähelle. Uiminen taas oli tosi kivaa. Lunahan rakastaa uida avovesissä, mutta tää oli eka kerta altaassa. Luna sai paljon kehuja sen hienosta uimatekniikasta, ja se oli myös ainoa koira, joka meni itse vapaaehtoisesti altaaseen :D Oli selvästi kiva päästä pitkän talven jälkeen viimein uimaan.

Lunasta video uimassa. Videon laatu on aika kamala. Hankala kannustaa koiraa, ja kuvata yhtäaikaa, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää silti :D Koitan lisätä Pandan uimavideon myöhemmin. Nyt tää ei suostu sitä lisäämään jostain syystä.

Mini-Luna ja muita agilitykuulumisia

Pahoittelen jo postauksen aluksi, että mulla ei ole yhtään uusia agilityaiheisia kuvia tai videoita tähän juttuun lisättäväksi. Pitää ensi kisoihin saada joku kuvaajaksi mukaan (Tiia vähän jo lupasi tulla kannustamaan, että ehkä saataiskin).

Viime viikolla meillä oli siis tiistaina Lunan agilitytreenit, jotka meni ihan huippuhienosti. Koira oli supervireessä, ja teki rataa hienosti ja tarkasti. Harjoteltiin ohjaamista myös ilman ääntä, ja ilman käsiä (eri aikaan tosin) ja näinkin saatiin rata menemään virheettömästi läpi (vaikka mukana oli mm. kepit). Olin ihan varma, että Luna seuraisi eniten mun huitomista ja esteiden nimiä, mutta näköjään siihen vaikuttaa eniten kuitenkin mun vartalon asennot. Aika mielenkiintosta oli huomata, että miten herkästi koiraa pystyy ohjaamaan.

Lauantaina mulla oli sitten rästitunti, jolloin oli tarkotus vähän kertailla esteitä seuraavan päivän kisoja varten. Tiia tuli mukaan treenikaveriksi ja saatiinkin leviteltyä yhdessä kasa esteitä radalle aika tehokkaasti :D Treenattiin keppejä ja pussia eniten, mutta tehtiin myös pieni rata ja harjoteltiin puomia, mikä jännitti molempia Lunia enemmän tai vähemmän. Aika meni kauheen nopeesti, kun piti ottaa huomioon, että esteetkin piti kerkee kasaamaan vielä takaisin seinän viereen.

Sunnuntaina olikin sitten Lunan tosikoitoksen vuoro. Oltiin kisapaikalla jo ajoissa, koska Luna piti ensikertalaisena vielä mitata ennen kilpailua. Lunan mittasi agilitytuomari Esa Muotka. Onneksi neiti tajusi, että nyt ei kannata seisoa kaikkein ryhdikkäimmässä näyttelyposeerauksessa (sitä kai myös vähän jännitti se mitta). Mua taas vähän jännitti, kun tuomari puheli koiralle jotain, että sinäpäs oletkin iso kaveri. Mittauksen tulos oli kuitenkin positiivinen yllätys, mun "rajatapaus" oli 32cm-korkea, eli selkeesti mini! Jes! :)

Kisat oli edellä aikataulusta, ja kohta kutsuttiinkin jo minien hyppykisaan osallistuvat radalle tutustumiseen. Tuomari Rirva Herrala antoi meille reilusti aikaa tutustua rataan, koska oltiin tosiaan niin paljon edellä aikataulusta. Rata oli aika suoralinjainen, mutta sisälsi muutaman tiukan käännöksen, ja 12-kepin sarjan. Koitan laittaa jonkin näkösen ratapiirroksen alle.

Mun pää on selkeesti ihan tyhjä ton kisan osalta. Teki tuskaa koittaa saada ees jonkinmoinen luonnos radasta aikaan. Hyppyjä saattoi olla enemmän tossa 12-14 välissä, koska nyt toi kohta näyttää jotenkin harvalta, ja myöskin kaikki muutkin hypyt on sillain "vähän sinne päin", eli saattoivat olla aika eri kohdissa, kuin tässä. Ehkä tästä nyt kuitenkin jonkinmoisen kuvan saa.

No jätin Lunan paikalleen ekan esteen taakse. Luna on ihana, kun sen johonkin "pudottaa", ja käskee odottaa, niin sehän odottaa. (Yhdissä möllikisoissa se hauskuutti yleisöä, eikä meinannut lähteä ollenkaan liikkeelle, vaikka kutsuin jo monta kertaa :D) Itse menin nyt 2-esteen kohdalle odottamaan sitä, ja kutsuin sen siitä matkaan. Pieni valkoinen oli ihan fiiliksissä ja hyppi tosi vauhdikkaasti 4 hyppyä ja sujahti putkeen. Odotin sitä keppien sisäänmenon kohdalla ja koitin saada sen hidastamaan vauhtia. Lunaa ei hidastaminen kiinnostanut, se sai ilopallokohtauksen, ja lähti juoksentelemaan onnessaan ympäri rataa, kun sillä oli niin hauskaa :,D Kuuluttaja sitten pyysi yleisöltä aplodeja meille iloisesta asenteesta. No pääasia tietenkin, että Lunaa ei ainakaan jännittänyt. Kutsuin sitä kolme kertaa kepeille, eikä se malttanut rilluttelultaan tulla. Jatkettiin sitten rataa keppien jälkeisesti putkesta, mutta koiralla oli niin sata lasissa, että muutama este jäi vielä loppumatkasta väliin. Eipä me toisaalta ees siinä vaiheessa koitettu virheettömästi selvitä, kun hylky oli jo tullut. Pääasia, että koiralle jäi onnistunut ja iloinen fiilis kisoista. Maalissa se katsoi mua sellasella ilmeellä, että sepäs meni hyvin :D

Tän viikon tiistaina oli sitten taas Pandan treenien vuoro. Muutama viime kerta on mennyt häsläämiseksi, ja muiden koirien kyräilyksi, mutta tällä kertaa Panda oli ihan huippu ja kehitystä oli selvästi tapahtunut. Paikalla olo sujui Pandan tasoon nähden hyvin, ja radoillakin tuli hienoja onnistumisia. Se alkaa jo vähän irtoomaankin paremmin. Ite taas taisin viimein tajuta, että Pandan keskittyminen ei vielä riitä kovin pitkäksi aikaa. 2 ekaa kierrosta radalla meni tosin hyvin, ja koira keskittyikin hienosti. Kahdella viimeisellä taas piti pikkasen jo vilkuilla enemmän ympärilleen, ja ohjaamisen seuraaminen häiriintyi siitä. Tosi hienosti meni kuitenkin yleisesti nää treenit. Riiviö ei ottanut ees juurikaan häiriötä ees ryhmän uudesta koirakosta.

Treeneistä lähettiin suoraan möllikisoihin Vuokkoset areenalle. Paikanpäällä oli hirveesti väkeä, ja vähän jo kadutti, että ees lähin sinne. Harvoin tulee kuitenkaan näitä harjottelumahdollisuuksia, joten kiltisti sitten jonotin pitkässä ilmottautumisjonossa. Pandan ilmotin putkiralliin, ajattelin, että tommonen pieni yksinkertainen tekeminen vieraassa paikassa, paljon ihmisiä ja koiria ympärillä voisi olla sille hyvää häiriötreeniä. Luna taas pääsi osallistumaan (ulkopuolisina) minimöllikisaan. Kilpaileviin en uskaltanut sitä ilmottaa, koska siellä olisi ollut keinu (ja kisaavien radat olisivat venyneet pitkälle iltaan).

Kisapaikalla mulle tuli tosi huono olo, ja ihmettelin sitä aika paljon, koska en yleensä ikinä jännittä agilitykisoja juuri ollenkaan. Aattelin sitten, että johtuu vaan nälästä, kun en ollut syönyt kunnolla pitkään aikaan. Jonotettiin sitten Pandan kanssa putkiralliin, kun tajusin, että porukka kiertää agilityrataa jo toisella puolella. Juoksin sitten äkkiä kysymää, että joku minimöllien rataantutustuminen oli alkanut, ja olihan se. Mukava ratahenkilö tarjouitui pitämään Pandaa, ja kerkesin kiertää radan yhden kerran, ennen kun tutustuminen loppui. En kyllä kerennyt siinä ajassa sitä sisäistää.

No siitä sitten Pandan kanssa putkeilemaan. Tyttö meni ihan kivasti haasteista huolimatta. Yksi virhe taisi tulla, kun se pääsi kurkkaamaan yhteen väärään putkeen, ja meno oli pikkasen hidasta, kun Panda otti häiriötä vielä paljon kaikesta ympärillä olevasta. Sain sen kuitenkin tekemään yhteistyötä ja lopulta suorittamaan kaikki putket, joten ihan hyvinhän se kuitenkin meni :) Tällästä harjotusta vaan vielä paljon lisää.

Tän jälkeen koitin kurkkia möllirataa, että miten se nyt menikään, mutta puolikuntosena ei aivotkaan tainnut oikein toimia. Kohta päästiinkin Lunan kanssa jo radalle. Alussa tuli yhdeltä hypyltä kielto (ohjasin ilmeisesti hutiloidusti), mutta sen jälkeen meni kaikki esteet hienosti, jopa puomi ja A-este. Loppuradasta en tietenkään enää muistanut rataa, ja vedin 2 aitaa väärässä järjestyksessä. Pääasia kuitenkin, että koira teki kaiken oikein, ja ei kiihtynyt liikaa radalla. Ilopallokohtaus tuli, mutta vasta maalissa! Hyvä Luna :)

Kotiin päästiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Paha olo oli kaamee, ja oksensin koko illan ja yön. Eilinen oltiin koirien kanssa saikulla. Japsi on kyllä siitä ihana  koira, että vaikka ne on niin aktiivisia ja energisiä, niin niille kelpaa hyvin myös yksi sohvallamakoilupäivä. Tänään sitten käytiinkin jo tunnin peltolenkki aamulla. Pari kuvaa siitä:

Helmikuun kuulumisia

Koirarintamalla tapahtunutta: viime perjantaina lähdettiin Lunan (sekä kahden kaverini) kanssa Tampereelle kyläilemään Christinen ja Jalon luokse. Luna on kiva matkakumppani, kun se osaa ottaa chillisti uusissakin paikoissa, ja se rakastaa kaikkia ihmisiä. Jaloa tosin piti hieman komennella, jos kuono tuli liian lähelle prinsessan takamusta.

Viikonlopun ohjelmaan kuului Tampereen seudun japsilenkille osallistuminen lauantai-aamupäivällä. Ajeltiin Tampereen halki hakemaan Nea ja Timi kyytiin. Huiskupari istui kiltisti takapenkillä yhdessä (lukuunottamatta pientä murinaa Lunan puolelta) lenkkipaikalle asti.

Lenkille osallistui yhteensä 6 japaninpystykorvaa: Luna, Timi, Salli (Martin sisko), Miina (Sulon sisko), Chisu ja pikku-Uuno (4kk). Käveltiin metsäreittiä pitkin laavulle, jossa grillattiin makkaraa ja syötiin eväitä porukalla. Luna juoksenteli kävellessä porukan edellä, ja koitti kovasti saada sitä seuranneita Timiä ja Uunoa mukaan leikkimään. Pojat ei oikein tajunneet Lunan riehakasta leikkityyliä.

Timi ja Luna

Uuno 4kk

Japsit vauhdissa

Tampereen reissulta kotiuduttiin sunnuntai-iltana. Kotona odottikin ikäviä uutisia. Meidän perheen marsuvanhus Donny oli matkan aikana nukkunut pois :( Donny oli kuollessaan 7:n vuoden ja 4kk ikäinen. Eli jo tosi vanha marsuksi. Se eli terveenä marsuna loppuun asti, ja saikin nukahtaa omaan pesäkoppiinsa rauhassa. Tuntuu tosi omituiselta ja surullisesti, että 16 vuoden jälkeen mulla ei oo ekaa kertaa yhtään marsua kotona. Menee varmaan pitkän aikaan totutella siihen, että kukaan ei enää vinku jääkaapin ovea avatessa, tai syö kurttusia salaatteja pois.

RIP Donny 15.10-06 - 09.02-14

Maantaina arki jatkui Koirakeitaan synttäriagilitykisojen merkeissä. Kisaan olivat saaneet ilmottautua kaikki Koirakeitaan agilityryhmissä harjoittelevat koirakot, mutta 3-luokkalaiset eivät voineet sijoittua. Kisaan oli ilmottautunut 23 koirakkoa, joista 3 kisasi ulkopuolisina. Rata oli ykkösluokan tasoa (poislukien keinu).

Ensiksi tehtiin harjotuskierros, jolla koiraa sai palkata. Luna jäätyi (vanhan pahan tapansa mukaan) puomilla, eikä meinannut liikkua senttiäkään puomia ylös. Sain sen onneksi kauheella stemppaamisella liikkeelle, ja puomi saatiin suoritettua. Seuraavaksi vuorossa oli vanha vihollinen A-este. Luna kieltäytyi ekalla kerralla menemästä yli, mutta kun otettiin uudestaan vauhtia, niin huisku viuhahtikin esteen ylitse vauhdilla. Loppurata sujui muuten kommelluksitta, mutta aivan viimeisellä esteellä Luna päättikin mennä haistelemaan puomia (jos sinne olisi vaikka jäänyt nameja). Sain sen kuitenkin jotenkin houkuteltua vielä viimeisinkin esteen yli.

Varsinaiselle kierrokselle lähdin innolla, koska teki mieli kovasti korjata edellisen kierroksen epävarmuus kontaktiesteillä, ja parantaa omaa ohjaamista sen viimeisen aidan kohdalla. Rata lähti hyvin käyntiin, mutta kepeillä tuli pieni pysähdys puolessa välissä. Sain kuitenkin tehtyä korjaavan käsiliikken sinne väliin, ja neiti suoriutui kepit puhtaasti läpi. Sitten jännälle puomille, joka tälläkin kertaa oli hieman pelottava, mutta se päästiin silti ainakin tuplasti nopeemmin läpi kuin edellisellä kierroksella (aikaa kului kuitenkin paljon, varmaan noin 10-15 sekuntia). A meni tällä kertaa hienosti ilman empimistä, samoin koko loppurata, mukaanlukien se viimeinen aita! Olin superilonen nollaradasta, eikä edes melko hidas aika haitannut mitään :)

Kaikki koirakot tekivät hienoja tuloksia, ja en elätellyt mitään toiveita sijoittumisesta, koska mukana oli taas tosi nopeita koiria. Yllätyin siis suuresti, kun Luna sijoittuikin kakkoseksi! Me oltiin ykkösen lisäksi ainoot nollaradan tehneet. Yliaikaa oli tullut ihan pikkasen 0,53s. Se ei kyllä tosiaan harmita, koska tiedän, että pystytään nipistämään puomilta vielä monta sekuntia pois. Luna sai palkinnoksi koiran frisbeen ja hammastikkuja. Ohjaaja sai suklaalevyn (nam).

Tänään toin töistä Lunalle vielä palkkioksi kettupehmolelun. Se oli siitä niin innoissaan, että halusi ottaa sen lenkille mukaan. Siellä se kantoi kettua suussaan koko lenkin ajan :D Tänään ollaan sitten kovasti retuutettu ja leikitty ketulla. Luna tietää jo sen nimen, ja kun pyytää tuomaan kettulelun, niin se kipittää hakemaan sen.

Hienosti menneestä möllikisasta innostuneena uskalsin (viimein) ilmottaa Lunan ekoihin virallisiin agilitykisoihin! Ne on hyppykisat Vantalla maaliskuun alussa. Jännittää jo pikkasen, mutta samalla oon tosi innoissaan. Eniten jännittää se mittaaminen. Toivottavasti Luna olisi alle sen 35cm ja jäisi miniksi.