Koirauimalassa

Eilen kokeiltiinkin pääkaupunkiseudun japsiporukan kanssa ihan uutta puuhaa, nimittäin koirauimalassa uimista. Mukaan oli ilmottautunut 9 koiraa (8 japsia ja 1 hollanninpaimenkoira) meiltä molemmat tytöt, Tiian Ella ja Luna, Virpin Milo ja Minja, Tiina & Eddie, sekä Mirkku Kidan ja Rallin kanssa.

Panda yrittää pelastautua

Ekassa porukassa ui Virpin koirat, sekä meidän Panda. Panda ei oo ikinä uinut. Se kammoksuu vettä, ja kahlaa korkeintaan niin, että sen mahakarvat kastuu. Nyt se joutui kuitenkin tosi toimiin, ja "pääsi" uimatädin kanssa (liivit päällä) polskimaan altaaseen. Aluksi se ui aika panikoiden, räpiköi vaan kamalasti etutassuilla. Myöhemmillä kierroksilla uimatekniikka hioutui jo pikkasen paremmaksi, ja Panda sai uida pieniä matkoja myös ilman uittajaa. Uinnin jälkeen se oli ihan väsynyt ja kauttaaltaan märkä.

Milo ui hienosti

Märkä Panda

Keskimmäisessä ryhmässä uimaan pääse Tiian Luna ja Ella, sekä Eddie-herra. Eddie vahti kovasti altaan reunalla, kun tytöt oli uimassa. Luna ja Ella taas innostuivat myös yhtäaikaa altaaseen.

Eddie rantavahtina

Viimeisenä vuorossa oli Lunan ryhmä, johon kuului Kida-japsi, ja Ralli-holsku. Luna ei onneksi isosta koirasta piitannut. Vähän piti vaan komennella, jos toinen tuli liian lähelle. Uiminen taas oli tosi kivaa. Lunahan rakastaa uida avovesissä, mutta tää oli eka kerta altaassa. Luna sai paljon kehuja sen hienosta uimatekniikasta, ja se oli myös ainoa koira, joka meni itse vapaaehtoisesti altaaseen :D Oli selvästi kiva päästä pitkän talven jälkeen viimein uimaan.

Lunasta video uimassa. Videon laatu on aika kamala. Hankala kannustaa koiraa, ja kuvata yhtäaikaa, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää silti :D Koitan lisätä Pandan uimavideon myöhemmin. Nyt tää ei suostu sitä lisäämään jostain syystä.

Mini-Luna ja muita agilitykuulumisia

Pahoittelen jo postauksen aluksi, että mulla ei ole yhtään uusia agilityaiheisia kuvia tai videoita tähän juttuun lisättäväksi. Pitää ensi kisoihin saada joku kuvaajaksi mukaan (Tiia vähän jo lupasi tulla kannustamaan, että ehkä saataiskin).

Viime viikolla meillä oli siis tiistaina Lunan agilitytreenit, jotka meni ihan huippuhienosti. Koira oli supervireessä, ja teki rataa hienosti ja tarkasti. Harjoteltiin ohjaamista myös ilman ääntä, ja ilman käsiä (eri aikaan tosin) ja näinkin saatiin rata menemään virheettömästi läpi (vaikka mukana oli mm. kepit). Olin ihan varma, että Luna seuraisi eniten mun huitomista ja esteiden nimiä, mutta näköjään siihen vaikuttaa eniten kuitenkin mun vartalon asennot. Aika mielenkiintosta oli huomata, että miten herkästi koiraa pystyy ohjaamaan.

Lauantaina mulla oli sitten rästitunti, jolloin oli tarkotus vähän kertailla esteitä seuraavan päivän kisoja varten. Tiia tuli mukaan treenikaveriksi ja saatiinkin leviteltyä yhdessä kasa esteitä radalle aika tehokkaasti :D Treenattiin keppejä ja pussia eniten, mutta tehtiin myös pieni rata ja harjoteltiin puomia, mikä jännitti molempia Lunia enemmän tai vähemmän. Aika meni kauheen nopeesti, kun piti ottaa huomioon, että esteetkin piti kerkee kasaamaan vielä takaisin seinän viereen.

Sunnuntaina olikin sitten Lunan tosikoitoksen vuoro. Oltiin kisapaikalla jo ajoissa, koska Luna piti ensikertalaisena vielä mitata ennen kilpailua. Lunan mittasi agilitytuomari Esa Muotka. Onneksi neiti tajusi, että nyt ei kannata seisoa kaikkein ryhdikkäimmässä näyttelyposeerauksessa (sitä kai myös vähän jännitti se mitta). Mua taas vähän jännitti, kun tuomari puheli koiralle jotain, että sinäpäs oletkin iso kaveri. Mittauksen tulos oli kuitenkin positiivinen yllätys, mun "rajatapaus" oli 32cm-korkea, eli selkeesti mini! Jes! :)

Kisat oli edellä aikataulusta, ja kohta kutsuttiinkin jo minien hyppykisaan osallistuvat radalle tutustumiseen. Tuomari Rirva Herrala antoi meille reilusti aikaa tutustua rataan, koska oltiin tosiaan niin paljon edellä aikataulusta. Rata oli aika suoralinjainen, mutta sisälsi muutaman tiukan käännöksen, ja 12-kepin sarjan. Koitan laittaa jonkin näkösen ratapiirroksen alle.

Mun pää on selkeesti ihan tyhjä ton kisan osalta. Teki tuskaa koittaa saada ees jonkinmoinen luonnos radasta aikaan. Hyppyjä saattoi olla enemmän tossa 12-14 välissä, koska nyt toi kohta näyttää jotenkin harvalta, ja myöskin kaikki muutkin hypyt on sillain "vähän sinne päin", eli saattoivat olla aika eri kohdissa, kuin tässä. Ehkä tästä nyt kuitenkin jonkinmoisen kuvan saa.

No jätin Lunan paikalleen ekan esteen taakse. Luna on ihana, kun sen johonkin "pudottaa", ja käskee odottaa, niin sehän odottaa. (Yhdissä möllikisoissa se hauskuutti yleisöä, eikä meinannut lähteä ollenkaan liikkeelle, vaikka kutsuin jo monta kertaa :D) Itse menin nyt 2-esteen kohdalle odottamaan sitä, ja kutsuin sen siitä matkaan. Pieni valkoinen oli ihan fiiliksissä ja hyppi tosi vauhdikkaasti 4 hyppyä ja sujahti putkeen. Odotin sitä keppien sisäänmenon kohdalla ja koitin saada sen hidastamaan vauhtia. Lunaa ei hidastaminen kiinnostanut, se sai ilopallokohtauksen, ja lähti juoksentelemaan onnessaan ympäri rataa, kun sillä oli niin hauskaa :,D Kuuluttaja sitten pyysi yleisöltä aplodeja meille iloisesta asenteesta. No pääasia tietenkin, että Lunaa ei ainakaan jännittänyt. Kutsuin sitä kolme kertaa kepeille, eikä se malttanut rilluttelultaan tulla. Jatkettiin sitten rataa keppien jälkeisesti putkesta, mutta koiralla oli niin sata lasissa, että muutama este jäi vielä loppumatkasta väliin. Eipä me toisaalta ees siinä vaiheessa koitettu virheettömästi selvitä, kun hylky oli jo tullut. Pääasia, että koiralle jäi onnistunut ja iloinen fiilis kisoista. Maalissa se katsoi mua sellasella ilmeellä, että sepäs meni hyvin :D

Tän viikon tiistaina oli sitten taas Pandan treenien vuoro. Muutama viime kerta on mennyt häsläämiseksi, ja muiden koirien kyräilyksi, mutta tällä kertaa Panda oli ihan huippu ja kehitystä oli selvästi tapahtunut. Paikalla olo sujui Pandan tasoon nähden hyvin, ja radoillakin tuli hienoja onnistumisia. Se alkaa jo vähän irtoomaankin paremmin. Ite taas taisin viimein tajuta, että Pandan keskittyminen ei vielä riitä kovin pitkäksi aikaa. 2 ekaa kierrosta radalla meni tosin hyvin, ja koira keskittyikin hienosti. Kahdella viimeisellä taas piti pikkasen jo vilkuilla enemmän ympärilleen, ja ohjaamisen seuraaminen häiriintyi siitä. Tosi hienosti meni kuitenkin yleisesti nää treenit. Riiviö ei ottanut ees juurikaan häiriötä ees ryhmän uudesta koirakosta.

Treeneistä lähettiin suoraan möllikisoihin Vuokkoset areenalle. Paikanpäällä oli hirveesti väkeä, ja vähän jo kadutti, että ees lähin sinne. Harvoin tulee kuitenkaan näitä harjottelumahdollisuuksia, joten kiltisti sitten jonotin pitkässä ilmottautumisjonossa. Pandan ilmotin putkiralliin, ajattelin, että tommonen pieni yksinkertainen tekeminen vieraassa paikassa, paljon ihmisiä ja koiria ympärillä voisi olla sille hyvää häiriötreeniä. Luna taas pääsi osallistumaan (ulkopuolisina) minimöllikisaan. Kilpaileviin en uskaltanut sitä ilmottaa, koska siellä olisi ollut keinu (ja kisaavien radat olisivat venyneet pitkälle iltaan).

Kisapaikalla mulle tuli tosi huono olo, ja ihmettelin sitä aika paljon, koska en yleensä ikinä jännittä agilitykisoja juuri ollenkaan. Aattelin sitten, että johtuu vaan nälästä, kun en ollut syönyt kunnolla pitkään aikaan. Jonotettiin sitten Pandan kanssa putkiralliin, kun tajusin, että porukka kiertää agilityrataa jo toisella puolella. Juoksin sitten äkkiä kysymää, että joku minimöllien rataantutustuminen oli alkanut, ja olihan se. Mukava ratahenkilö tarjouitui pitämään Pandaa, ja kerkesin kiertää radan yhden kerran, ennen kun tutustuminen loppui. En kyllä kerennyt siinä ajassa sitä sisäistää.

No siitä sitten Pandan kanssa putkeilemaan. Tyttö meni ihan kivasti haasteista huolimatta. Yksi virhe taisi tulla, kun se pääsi kurkkaamaan yhteen väärään putkeen, ja meno oli pikkasen hidasta, kun Panda otti häiriötä vielä paljon kaikesta ympärillä olevasta. Sain sen kuitenkin tekemään yhteistyötä ja lopulta suorittamaan kaikki putket, joten ihan hyvinhän se kuitenkin meni :) Tällästä harjotusta vaan vielä paljon lisää.

Tän jälkeen koitin kurkkia möllirataa, että miten se nyt menikään, mutta puolikuntosena ei aivotkaan tainnut oikein toimia. Kohta päästiinkin Lunan kanssa jo radalle. Alussa tuli yhdeltä hypyltä kielto (ohjasin ilmeisesti hutiloidusti), mutta sen jälkeen meni kaikki esteet hienosti, jopa puomi ja A-este. Loppuradasta en tietenkään enää muistanut rataa, ja vedin 2 aitaa väärässä järjestyksessä. Pääasia kuitenkin, että koira teki kaiken oikein, ja ei kiihtynyt liikaa radalla. Ilopallokohtaus tuli, mutta vasta maalissa! Hyvä Luna :)

Kotiin päästiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Paha olo oli kaamee, ja oksensin koko illan ja yön. Eilinen oltiin koirien kanssa saikulla. Japsi on kyllä siitä ihana  koira, että vaikka ne on niin aktiivisia ja energisiä, niin niille kelpaa hyvin myös yksi sohvallamakoilupäivä. Tänään sitten käytiinkin jo tunnin peltolenkki aamulla. Pari kuvaa siitä:

Helmikuun kuulumisia

Koirarintamalla tapahtunutta: viime perjantaina lähdettiin Lunan (sekä kahden kaverini) kanssa Tampereelle kyläilemään Christinen ja Jalon luokse. Luna on kiva matkakumppani, kun se osaa ottaa chillisti uusissakin paikoissa, ja se rakastaa kaikkia ihmisiä. Jaloa tosin piti hieman komennella, jos kuono tuli liian lähelle prinsessan takamusta.

Viikonlopun ohjelmaan kuului Tampereen seudun japsilenkille osallistuminen lauantai-aamupäivällä. Ajeltiin Tampereen halki hakemaan Nea ja Timi kyytiin. Huiskupari istui kiltisti takapenkillä yhdessä (lukuunottamatta pientä murinaa Lunan puolelta) lenkkipaikalle asti.

Lenkille osallistui yhteensä 6 japaninpystykorvaa: Luna, Timi, Salli (Martin sisko), Miina (Sulon sisko), Chisu ja pikku-Uuno (4kk). Käveltiin metsäreittiä pitkin laavulle, jossa grillattiin makkaraa ja syötiin eväitä porukalla. Luna juoksenteli kävellessä porukan edellä, ja koitti kovasti saada sitä seuranneita Timiä ja Uunoa mukaan leikkimään. Pojat ei oikein tajunneet Lunan riehakasta leikkityyliä.

Timi ja Luna

Uuno 4kk

Japsit vauhdissa

Tampereen reissulta kotiuduttiin sunnuntai-iltana. Kotona odottikin ikäviä uutisia. Meidän perheen marsuvanhus Donny oli matkan aikana nukkunut pois :( Donny oli kuollessaan 7:n vuoden ja 4kk ikäinen. Eli jo tosi vanha marsuksi. Se eli terveenä marsuna loppuun asti, ja saikin nukahtaa omaan pesäkoppiinsa rauhassa. Tuntuu tosi omituiselta ja surullisesti, että 16 vuoden jälkeen mulla ei oo ekaa kertaa yhtään marsua kotona. Menee varmaan pitkän aikaan totutella siihen, että kukaan ei enää vinku jääkaapin ovea avatessa, tai syö kurttusia salaatteja pois.

RIP Donny 15.10-06 - 09.02-14

Maantaina arki jatkui Koirakeitaan synttäriagilitykisojen merkeissä. Kisaan olivat saaneet ilmottautua kaikki Koirakeitaan agilityryhmissä harjoittelevat koirakot, mutta 3-luokkalaiset eivät voineet sijoittua. Kisaan oli ilmottautunut 23 koirakkoa, joista 3 kisasi ulkopuolisina. Rata oli ykkösluokan tasoa (poislukien keinu).

Ensiksi tehtiin harjotuskierros, jolla koiraa sai palkata. Luna jäätyi (vanhan pahan tapansa mukaan) puomilla, eikä meinannut liikkua senttiäkään puomia ylös. Sain sen onneksi kauheella stemppaamisella liikkeelle, ja puomi saatiin suoritettua. Seuraavaksi vuorossa oli vanha vihollinen A-este. Luna kieltäytyi ekalla kerralla menemästä yli, mutta kun otettiin uudestaan vauhtia, niin huisku viuhahtikin esteen ylitse vauhdilla. Loppurata sujui muuten kommelluksitta, mutta aivan viimeisellä esteellä Luna päättikin mennä haistelemaan puomia (jos sinne olisi vaikka jäänyt nameja). Sain sen kuitenkin jotenkin houkuteltua vielä viimeisinkin esteen yli.

Varsinaiselle kierrokselle lähdin innolla, koska teki mieli kovasti korjata edellisen kierroksen epävarmuus kontaktiesteillä, ja parantaa omaa ohjaamista sen viimeisen aidan kohdalla. Rata lähti hyvin käyntiin, mutta kepeillä tuli pieni pysähdys puolessa välissä. Sain kuitenkin tehtyä korjaavan käsiliikken sinne väliin, ja neiti suoriutui kepit puhtaasti läpi. Sitten jännälle puomille, joka tälläkin kertaa oli hieman pelottava, mutta se päästiin silti ainakin tuplasti nopeemmin läpi kuin edellisellä kierroksella (aikaa kului kuitenkin paljon, varmaan noin 10-15 sekuntia). A meni tällä kertaa hienosti ilman empimistä, samoin koko loppurata, mukaanlukien se viimeinen aita! Olin superilonen nollaradasta, eikä edes melko hidas aika haitannut mitään :)

Kaikki koirakot tekivät hienoja tuloksia, ja en elätellyt mitään toiveita sijoittumisesta, koska mukana oli taas tosi nopeita koiria. Yllätyin siis suuresti, kun Luna sijoittuikin kakkoseksi! Me oltiin ykkösen lisäksi ainoot nollaradan tehneet. Yliaikaa oli tullut ihan pikkasen 0,53s. Se ei kyllä tosiaan harmita, koska tiedän, että pystytään nipistämään puomilta vielä monta sekuntia pois. Luna sai palkinnoksi koiran frisbeen ja hammastikkuja. Ohjaaja sai suklaalevyn (nam).

Tänään toin töistä Lunalle vielä palkkioksi kettupehmolelun. Se oli siitä niin innoissaan, että halusi ottaa sen lenkille mukaan. Siellä se kantoi kettua suussaan koko lenkin ajan :D Tänään ollaan sitten kovasti retuutettu ja leikitty ketulla. Luna tietää jo sen nimen, ja kun pyytää tuomaan kettulelun, niin se kipittää hakemaan sen.

Hienosti menneestä möllikisasta innostuneena uskalsin (viimein) ilmottaa Lunan ekoihin virallisiin agilitykisoihin! Ne on hyppykisat Vantalla maaliskuun alussa. Jännittää jo pikkasen, mutta samalla oon tosi innoissaan. Eniten jännittää se mittaaminen. Toivottavasti Luna olisi alle sen 35cm ja jäisi miniksi.

Lenkillä Lunan ja Ellan kanssa

Nyt tulee poikkeuksellisesti toinen kuvapostaus heti perää, mutta eipä kai se mitään haittaa. Oltiin siis eilen Tiian, Ellan ja Lunan kanssa lenkkeilemässä Espoossa, Tremanskärrin luontopolulla. Tehtiin ihan kunnon lenkki, ja aikaa lenkkiin menikin kaksi tuntia. Narttulauma tuli hyvin toimeen keskenään. Panda ei kiusannut Tiian Lunaa tällä kertaa melkein yhtään. Ellalle se koitti välillä rähistä, mutta Ella rähis samalla mitalla takasin, ja rähinät loppuvatkin aina tosi lyhyeen, kun kumpikin luovutti.

Ella ja Luna

Minun Luna

Kaunis Ella

Luna ja Panda

Ella leikkii jäällä

Lunalla oli iso keppi

Talvi on japsin vuodenaika

Kuvapostaus pitkästä aikaan. Oli niin kiva ilma aamulenkillä, että tuli kamerakin mukaan. Älkää välittäkö Pandan kaljuudesta. Sen mielestä oli hyvä idea pudottaa pohjavilla tähän aikaan vuodesta.

Luna ja luminen maisema

Valppaat tytöt vahdissa

Kaljurotta

Hieman edustavampi kuva

Syön sut!

Et varmaan syö!

Pakkasella tassut palelee

Turku KV & RIP Kirppu-marsu

Aloitetaan tuosta iloisemmasta aiheesti, eli viime viikonloppuna olleesta Turun KV-näyttelystä. Päästiin Lunan kanssa taas Anitan kyydillä paikalle. Näyttelyyn oli ilmottautunut 25 japaninpystykorvaa, ja tuomarina toimi jalostustarkastuksestakin tuttu Marja Talvitie.

Luna oli tosi nätisti näyttelypaikalla, ja sen olisi tehnyt kauheesti mieli leikkiä kaikkien ihanin poikien kanssa. Se oli yllättävän sosiaalisella tuulella, eikä sen tarttenut tällä kertaa murista edes innoikkaimmille kavereille :) Lunan kasvattajan Mirjan koiralle Elvikselle tosin piti pikkasen kiljahdella, kun herra oli Lunan makuun turhan innokas :D

Mä kuvasin taas urokset, ja Anita lupasi auttaa narttujen kohdalla kuvaamisessa, mikä oli tosi kiva sillä sitten sain myös Lunastakin kuvia. Kehässä Luna käyttäytyi muuten nätisti, mutta se kyllästyi odottamaan omaa vuoroaan, ja koitti komentaa mua haukkumalla. Tää oli ihan uus juttu. Ei vissiin ainakaan enää yhtää jännitä kehässä pyöriminen, kun kerkee tulla jo tylsääkin. Luna yritti pöydällä hurmata tuomaria luimistelemalla korvia, ja koittamalla kiivetä syliin :D Arvosanaksi tällä kertaa ERI, mistä olin tosi tyytyväinen, koska Lunan liikkeet (varsinkin sisänäyttelyssä) on mitä on.

Luna <3

Ilkeä emäntä jättänyt koiran yksin pöydälle. (oikeesti oon kyllä just tossa rajauksen ulkopuolella, ei hätää)

Erittäin hyvä tyyppi. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä pää. Kookkaat korvat. Kovin levottomat etuliikkeet. Hyvä häntä. Pehmeähkö karva. Hieman epävakaat takaliikkeet.

Tuomari: Marja Talvitie

Pehmeästä turkista ei ole kyllä ennen mainittu, ja myöskin toi korvien kookkaus on ollut pois arvosteluista junnuluokasta lähtien. Liikkeet ei tosiaan tulleet minään yllätyksenä.

Luna mielestelee tuomaria

Eilen tytöt taas kävivät hammaskiven poistossa. Pandalla oli pari epämääräsen näköstä hammasta, joten siltä otettin röntgenkuvat hammaskalustosta. El.lääkäri totesi, että sen kaksi poskihammasta olivat jotenkin löysät, ja ientaskuun oli päässyt syntymään tulehdus. Nää hampaat piti siis poistaa. Lunalla taas oli hampaisto hyvässä kunnossa, eikä hampaita onneksi tarvinut irrottaa. El.lääkäri tosin huomautti, että Lunalta kuulemma puuttuu 2 poskihammasta! Aika jännä, ettei sitä oo kukaan koskaan huomannut :D Lunallahan lukee mm. jalostustarkissa, että sillä on kaikki hampaat....

No, Panda raukka taas on nyt 4:n lääkkeen voimalla pienellä toipumislomalla tuosta hampaiden poistosta. Sille oli vielä operaation aikana joutunut jotenkin mahanestettä ilmeisesti kurkkuun, mikä sitten osaltaan hieman ilmeisesti hidastaa toipumista.

Ei meiän eläinlääkärikäynnit sitten siihen loppuneet. Sain marsut alkuviikosta kotiin, ja huomasin, että Kirpulla oli kaula jotenkin oudosti turvonnut. Tunnustelessa se tuntui ihan kovalta, ja arvelin sen olevan kasvain. Se oli tosi nopeesti siihen ilmestynyt, koska marsut olivat olleet vain pari viikkoa porukoiden luona hoidossa, enkä ollut huomannut sitä aiemmin.

Tietenkin oon ollut henkisesti varautunut siihen. että kaverit on jo vanhoja, eivätkä enää välttämättä kauaa elä, mutta silti toi tuli aika järkytyksenä. Varsinkin, kun nää marsut jää mun viimeisiksi ainakin toistaiseksi. Tiesin kanssa, että kun me eläinlääkäriin mennään, niin marsu jää luultavasti sille reissulle. Keräsin sitten alkuviikon voimia ajanvaraamiseen, ja tänään sitten oli aika mennä kuulemaan tuomio. Niinhän siinä sitten kävi, että kun sanoin eläinlääkärille, etten halua Kirpun kärsivän, niin hän oli sitä mieltä, että se on parempi lopettaa sitten samantien.

Kirppu oli mukava ja virkeä pieni marsu loppuun asti. Toivottavasti se on nyt jossain vihreillä nurmikentillä, jossa se saa märehtiä mahansa täyteen.

Laitumella

vauva-Kirppu

Tervetuloa vuosi 2014

Laitetaan alkuun viime vuoden saavutuksista koottu kollaasi. Vaikka mun koirat ei ookaan mitään multivalioita, tai agilitymestareita, niin silti oon huippuylpeä kaikesta, mitä ollaan niiden kanssa saavutettu. Toivottavasti jaksetaan tämänkin vuoden puolella harrastaa yhtä paljon. Niin ja toivotaan tietenkin, että koirat (ja minä) pysytään terveinä, että harrastaminen on mahdollista.

Uskalsin nyt ottaa sen linsenssin agilityyn täksi vuodeksi. Tarkotus olisi siis korkata Lunan kanssa viralliset kilpailut jossain välissä vuotta. Alkuun varmaan tunnustellaan omaa tasoa vielä möllikisoissa. Ekat viralliset ovat sitten luultavasti hyppykisat, koska Lunan keinu ei ole vielä niin varma, että viitsisin lähteä sen kanssa sitä kilpailuissa tekemään. Mutta ehkä saadaan se sujumaan jo ennen tämän vuoden loppua. Treeneissä pystytään harjoittelemaan keinua niin harvoin, että oon vähän harkinnut pienen keinun tilaamista kotiin.

Mulla on menossa kahden viikon talviloma. Tiistaina vaihtui vuosi, ja oltiin tällä kertaa ihan täällä kaupungissa. Lunaa pelotti vähän pauke, mutta Pandaa raketit eivät jännittäneet. Sen piti vaan haukahdella aluksi kovasti ulkoa kuuluneelle kolinalle. Luna oli sisällä melko rauhallinen, mutta kuuden aikaan kun siirryttiin viettämään iltaa kaverin porukoiden luokse, se oli matkalla tosi levoton ja koitti pyrkiä piiloon pamahduksia. Lähdettiin illlanvietto paikasta kotiin vasta kahden jälkeen, kun raketteja ei enää olisi saanut ampua. Tietenkin niitä vielä ammuttiin, ja taas sai koira pelätä. Onneksi Luna ei kuitenkaan ihan hirveästi pelkää. Se ei laske häntää, tai kuolaa tai muutenkaan kovasti panikoi. Se vaan ei yhtään haluaisi mennä ulos silloin kuin siellä pamahtelee.

Panda otti rennosti

Agilitylisessistä innostuneena oon viimein jaksanut kaivaa kesän jäljiltä kotiagilityesteet taas käyttöön. Meillä on ollut tällä viikolla jo kolmet treenit. Keppitreenit, takanaleikkaustreenit ja tänään vielä tehtiin pientä radan pätkää, jossa oli mukana kepit. Keppiradan tarkotus oli treenata keppien sisääntulokulmia. Kuvasin takanaleikkaustreenit, sekä tänpäiväset, mutta tänpäiväsistä tuli niin huonot, että taidan laittaa vaan nuo leikkaus-videot esille :)

Agilityryhmä palaa onneksi joulutauolta ensi viikon tiistaina. Torstaina tytöillä taas on hammaskivenpoistoon varattu aika. Kahden viikon päästä Luna korkkaa tän vuoden näyttelykauden Turun näyttelyssä. Mulla ei oo mitään kummempia odotuksia, mutta ihan kiva päästä taas näyttelemään :) Luultavasti niistä liikkeistä tulee taas vaan sanomista.

Lisäksi oon koittanut katella kovasti tulevia agilityn möllikisoja (sekä tottakai myös virallisia), sekä Pandalle mätsäreitä. Kauheesti huvittais päästä jo osallistumaan johonkin. Vaikka hyvähän se on välillä lomaillakin.